sunnuntai 28. elokuuta 2011

Katse hetkeksi taaksepäin

Laitoin äsken kolmannen Puregon-piikin. Piikittämiseen suhtaudun varsin neutraalisti. Neula on niin pieni, ettei se tunnu missään. Eikä tässä olla ensimmäistä kertaa "pappia kyydissä", tällä viittaan siihen, että jo aiempia kiertoja on tuettu hormoniavusteisesti.
Mitään oireita ei Puregonista ole toistaiseksi tullut. Olin odotellut, että ainakin vähän jo vatsa pömpöttäisi. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kasvua ei ole tapahtunut vai pitäisikö tässä vaiheessa mitään edes huomata? Se selviää ylihuomenna, kun menen seuraavaan ultraan.

Palaan ajassa hiukan taaksepäin.
Raskautta on toivottu siis pian vuoden verran. Luulin olevani etukäteen viisas, kun jo noin vuoden ennen yrityksen aloittamista jätin e-pillerit pois ajatuksena, että kierto ehtii tasaantua ennen kuin yritys aloitetaan. Tästä ei seurannut kovin paljon hyvää, koska jo ennen kuin yritys oli edes aloitettu, hermoilin ajoittain epäsäännöllistä kiertoani (30-45 päivää) ja muutamassa kierrossa yritin bongailla ovulaatiotakin.
Kun sitten kaikki ehkäisy jätettiin pois viime lokakuussa, päätin että en ainakaan ensimmäisissä kierroissa rupea sen tarkemmin ovulaatiota etsimään, mitä nyt limoja ja muita vastaavia yritin seurailla. Vuodenvaihteessa otin mukaan ovulaatiotestit ja sain kyllä ovulaatioon viittaavaan LH-piikin tikkuun yleensä kp15-16 paikkeilla, mutta harmikseni huomasin, että tiputteluvuoto alkoikin aivan liian aikaisin LH-huipun jälkeen, jopa 5 päivää sen jälkeen.
Senpä vuoksi hakeuduin ja sain miehenikin mukaan yksityiselle lapsettomuusklinikalle, jotta saisimme käsityksen siitä, onko aihetta huoleen. Hieman hölmöksi kyllä tunsin itseni, kun yritystä oli tässä vaiheessa takana vasta 4 kuukautta. Heti alkuun tehtiin perustutkimukset: kilpirauhaskokeet, prolaktiini ja LH&FSH-arvot normaalit, progesteroniarvo  osoitti ovulaation tapahtuvan, munatorvet auki ja miehelläni sperma suurinpiirtein "parasta laatua". Ultrassa havaittiin, että munasoluja on hieman normaalia enemmän, mutta ei PCO-tyyppisesti. Ainoaksi mahdollisesti ongelmia aiheuttavaksi havainnoksi jäi se, että munasolu ja kohdun limakalvon kasvu eivät kulje ihan käsi kädessä niin, että kohdun limakalvo on useammassa kierrossa ultrassa havaittu olevan liian ohut suhteessa follikkelin kokoon. Tämän vuoksi jo useammassa kierrossa, laskujeni mukaan neljässä kierrossa, on käytettu Luveris-nimistä injektiota, joka on "rekombinanttia luteinisoivaa hormonia (LH)" ja tällä on saatu hyvä vaste kohdun limakalvon ongelmaan ja olosuhteet raskautumista ajatellen ultrassa näyttäneelt hyviltä.
Mutta raskautta ei ole kuulunut. Kertaakaan en ole edes haamua onnistunut testiin saamaan.
Joten tässä ollaan. Missä vika? Sen selvittämiseksi päädyimme kokeilemaan IVF-hoitoa.

Mutta nyt katse eteenpäin. Lähiviikot tuovat toivottavasti vastauksia kysymyksiin. Kovasti pelkään, että munasolut ovat jotenkin viallisia. Vai eikö hedelmöittymistä tapahdu? Tai onko ongelma alkion kiinnittymisessä? Siihenhän ei kai kovin paljon apua ole tarjolla.

Blogin aloitin, jotta voin pitää jonkinlaista päiväkirjaa hoidon kulumisesta, kenties saada vertaistukea ja toisaalta oman kokemukseni kautta jaettua tietoa eteenpäin.

Kommentit ovat tervetulleita :)

2 kommenttia:

  1. Katos vaan, sulla on siis sama ongelma kuin mulla. Limakalvoa tosin kasvatettiin mun kohdalla pregnylillä, joka toimi ihan ok:sti ja kokeiltiin pari inssiäkin.

    Nyt on ekan IVF:n piinaviikot menossa, ja ilokseni sain huomata että nuo rajummat pistoslääkkeet tosiaan kasvattivat limakalvon mahtaviin mittoihin. Ennen tätä hoitokiertoa mun ennätys oli 7,7mm ovulaation aikaan, huonoimmillaan 3,5mm :I

    Mulla on myös hieman normaalia enemmän munarakkuloita, ennen niitä oli pco-diagnoosiinkin riittävästi. Nykyään toinen munasarja lasketaan kuitenkin jo ihan normaaliksi.

    Jää seuraamaan mielenkiinnolla. Meillähän ei IVF:kään tarjonnut mitään selitystä siihen, miksi ei onnistu. Soluja tuli ihan hyvin, jakautuivat hienosti ja niitä saatiin pakkaseenkin. Joten nyt olemmekin miehen kanssa ihan ihmeissämme, että mikä ihme meissä voi olla vialla jos negaa pukkaa tästäkin hoidosta.

    VastaaPoista
  2. No onpa tosiaan samanlainen tilanne! Kiva, kun laitoit viestiä.
    Eli onko teillä on ihan vasta tehty siirto?

    Sehän se tässä raastavaa on, kun ei tiedä missä vika on ja voiko siihen jotenkin vaikuttaa. Itse olen nyt jotenkin fiksoitunut siihen, että munasoluissani on jotain vikaa, vaikka tiedän, että se on äärimmäisen harvinaista.
    Ja onhan niitäkin ihmisiä, joilla tärppää vasta tyyliin neljännestä IVF:stä eikä mitään selitystä aiemmille epäonnistumisille löydy..

    VastaaPoista