maanantai 26. syyskuuta 2011

Alkukierron mietteitä

Viikonloppu meni odotetun mukavasti. Tavattiin muutamaakin tuttua vauva- ja lapsiperhettä ja yllätin itseni sillä, että osasin suhtautua näihin lapsiin ajattelematta juurikaan omaa tilannettamme. Me emme ole kertoneet lapsettomuushoidoistamme kenellekään, joten etukäteen monesti pelkää, että tällaisissa tilanteissa "lapselliset" heittävät jonkin ajattelemattoman kommentin lasten hankkimiseen liittyen. Lapsiperheen arjen näkeminen konkretisoi taas sitä, mitä se lapsellisten elämä monesti onkaan. Hetkittäin touhua katsellessa ajattelin, että onhan meillä hyvä näinkin, kahdestaan. Siis toistaiseksi. Kestäisin odotteluajan ihan hyvin ja nauttisin elämästä miehen kanssa  kahdestaan vielä jonkin aikaa, jos vaan tietäisin, että lopputuloksena saamme joskus oman lapsen. Välillä ajattelen, että avioliittomme ensimmäinen vuosi olisi voinut olla onnellisempi, jos emme olisi aloittaneet yrittämistä ihan vielä. Olisimme olleet onnellisen epätietoisia tulevasta, jos ei omille aavistuksilleni olisi antanut painoa. Mutta parempi näin, olemme tutkimusten ja hoitojen myötä toivottavasti useita askelia lähempänä omaa lasta.

Olen sitäkin miettinyt, että missä vaiheessa ruvetaan siirtämään kahta alkiota kerrallaan? En todellakaan toivo kaksosraskautta, kyseessähän on aina riskiraskaus. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että usein useamman hoidon jälkeen siirretään kaksi alkiota. Ammattikirjallisuudesta löysin kuitenkin seuraavan tutkimuksen vuodelta 2009, josta seuraavaa :"...Yhden alkion siirron saaneilla päästiin näin synnytyksiin lähes 42 %:ssa tapauksista munasolun keräystä kohden. Vastaava osuus oli kahden alkion siirron saaneilla 37 %."  Eli yhden alkion siirto on sittenkin turvallisempaa ja tehokkaampaa.

Loppuviikko menee ultraa odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti