lauantai 10. syyskuuta 2011

Pessimismi tuli taloon

Keskiviikon huojennus on vaihtunut epäuskoon. Eilen olin vielä ihan positiivisella tuulella, tänään olen jo sitä mieltä, ettemme todennäköisesti onnistuneet nytkään. Sitä mukaa kuin turvotus ja muut oireet vähenevät, valuvat toiveenikin raskaudesta alaspäin. Olen luonteeltani vahvasti rationaalisesti ajatteleva ihminen, ammattini on sellainen, että se vaatii tutkimustietoon pohjautuvaa päätöksentekoa, mutta kun on kyse raskautumiseen liittyvistä asioista, luotankin yhtäkkiä kokemaani "naisen vaistoon". Ja kun "naisen vaisto" sanoo, ettei raskaus ole alkanut, ei oikein mikään auta enää nostamaan toiveita. Vai onko tämä "naisen vaisto" sittenkin piirre jossain syvällä olevasta itsetunto-ongelmasta, jonka seurauksena en usko, että minä ansaitsisin sitä, mitä kaikkein eniten toivon?  Onko "naisen vaisto" vain keino suojella itseäni pettymyksiltä etukäteen? Todennäköisesti.

Nyt, kun hedelmöittyminen ja jakautuminen sujuivat normaalisti, on vahvistunut aivan alkuperäinen käsitykseni siitä, missä meillä raskaaksi tulemisessa kiikastaa: alkio ei kiinnity kohdun seinämään. Tätä käsitystäni olen vahvistanut muistelemalla sitä tosiasiaa, ettei meille ole vuoden aikana suotu yhden ainoaa haamua tai kemiallista raskautta vaan kaikki raskaustestit, jotka olen ehtinyt tekemään, ovat näyttäneet tyylipuhdasta negaa.

Näillä mietteillä lauantai-illan viettoon. Täytyy yrittää jostain kerätä taas positiivisempaa mieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti