perjantai 23. syyskuuta 2011

Mielialan vaihtelua

Positiivisella mentiinkin jo tovi. Nyt se sitten taas iski. Ahdistus. Pelko.
Töissä on ollut tänäänkin rauhallista ja typeryyksissäni olen googletellut PASsiin liittyviä keskusteluja. Nyt iski etukäteisahdistus seuraavista: 1) Entä jos ensi viikolla ultrassa todetaan, ettei kohdun limakalvo ole ollenkaan sopiva siirtoa varten? Monella tuntuu olevan suurempi päiväannos Zumenonia kuin minulla (2 tbl/pvä) ja minullahan nimenomaan on ollut ongelmaa liian ohuen endometriumin kanssa. 2) Mitä, jos alkiot eivät selviäkään sulatuksesta? Meillä on pakkasessa 3 alkiota, entä jos yksikään ei selviä? Miksi ihmeessä menin lukemaan ketjua, jossa useammalla oli jäänyt 0-saalis pakkasesta?
Eihän sille tietenkään sitten mitään mahtaisi, seuraavaan kiertoon voisi varmaan taas aloittaa IVF-pistokset, mutta miten ihmeessä saisin muutenkin kärsimättömän mieleni jaksamaan odottelun?
Ihan turha näitä on miettiä etukäteen, kun en voi itse asioihin vaikuttaa millään tavalla. Mutta siinähän se ongelma juuri piilee!

1 kommentti:

  1. Aivan, meillä kontrollifriikeillä (anteeksi sanavalinta, mutta tuolla sanalla voin kuvata hyvin itseäni) tuottaa vaikeuksia tällä taipaleella varmasti eniten se, kun ei voi oikein mitenkään itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Ja toisia voi auttaa muiden kokemusten lukeminen ja toisia taas ahdistaa enemmän. Toki negatiiviset kokemukset vahvistavat niitä pelkoja, että "jos meillekin käy noin!". MUTTA pitää muistaa myös ne onnistuneet kokemukset, niinkin voi käydä! :) Ja vaikka olet lukenutkin nyt huonoista kokemuksista, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onnistuuko teidän hoito vai ei. Tiedän, että helppo täältä on yrittää lohduttaa kun itse ei ole (vielä) tuossa tilanteessa. Millainenhan hermoheikko minusta sitten tulee kun aika koittaa...

    Ja minä luulen, että tuo mielialan ylös-alas -heittelehtiminenkin kuuluu asiaan. Välillä on toiveikas ja välillä tuleva pelottaa tosi paljon. Tsemppiä!

    VastaaPoista