torstai 22. syyskuuta 2011

Sekalaista pohdintaa

Töissä on kummallisen hiljaista, joten on aikaa päivitellä kuulumisia.

Kierrossa mennään neljättä päivää. Missään vaiheessa vuoto ei ole ollut kovin runsasta, mutta minulla harvemmin onkaan. Alavatsakipuja on ollut hieman normaalia enemmän. Lauantain jälkeen en ole edes testannut uudelleen vaan aloitin suoraan kp2 jo ennalta sovitusti Zumenon-esterogeenin lääkkeellistä PASsia varten. Zumenonista ei ole tullut mitään sivuoireita, mutta enpä niitä odotellutkaan, kyseessä on kuitenkin estrogeeni ja vaikkei sama kuin e-pillereissä, niin onhan tuota tavaraa nautittu ennenkin. No, kankkulan kaivoon nekin rahat (e-pillerit) aikanaan on laitettu :)

Olen yllättynyt siitä, että henkisesti selvisin negasta näin hyvin ja olen pystynyt suuntaamaan jo ajatukseni tulevaan hoitoon. Vai olenko vain työntänyt oikeat tunteeni jonnekin kauas?

Olen kyllä miettinyt sitä, että kauanko tätä jatketaan? Meitä on nyt kaksi alle 30-vuotiasta perustervettä ihmistä eikä mitään estettä raskautumiselle ole todettu. Mutta kuinka kauan hoitoja sitten tehdään? Oletetaan, että seuraavan vuoden aikana  ehditään tehdä vielä toinen ja kolmaskin IVF sekä niiden mahdolliset PASsit ja mitä, jos siinäkään vaiheessa ei tulosta ole syntynyt? Missä vaiheessa lyödään hanskat naulaan ja todetaan, ettei kyseessä taida enää olla vain huono tuuri? Onko mitään tutkimuksia enää edes jäljellä? Eipä liiemmin taida olla. Näistä ajattelin ottaa selvää, kun seuraavan kerran menen ultrassa käymään. Toki tiedän, ettei tähän voi mitään yksiselitteistä vastausta antaa, jokainen tapaus arvioidaan toki erikseen.

Meillähän on edetty varsin nopeasti tähän pisteeseen, vuoden yrittäminen tulee täyteen vasta ensi kuussa. Monet parit lähtevät lääkäriin vasta tässä vaiheessa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen tyytyväinen, että otin yhteyttä klinikalle jo varhaisessa vaiheessa. Syy aikaiseen hakeutumiseeni oli se, että vaikka yritystä oli takana vasta 4 kiertoa, olin ollut ilman pillereitä jo vuoden pidempään ja vuoteen mahtui 3-4 kpl yli 40 päivän kiertoa. Oletin siis, etten todennäköisesti ovuloi ainakaan joka kierrossa. Alkuperäinen ajatukseni oli, että kyseessä voisi olla PCO, koska olen kärsinyt myös akneihosta, joka tosin lääkkeillä on saatu hoidettua. Olen siinä asemassa, että pystyin laittamaan itselleni labrakokeita (LH ja FSH) jo ennen klinikalle hakeutumista, ajattelin että sitä kautta PCO-diagnoosini saisi vahvistusta. Kävi kuitenkin toisinpäin, arvot eivät viitanneet PCO:n vaan olivatkin normaalia matalammat, mikä aiheutti ihmetystä. Kävin siinä vaiheessa jo toisella gynekologilla kysymässä arvoista, hänen mielestään asialla ei ollut merkitystä. Määräsi Terolutia ja sanoi, että jos ei 6 kk aikana raskaus ala, sitten kannattaa hakeutua lapsettomuusasioihin perehtyneelle gynekologille. Tikuttelin ovulaatiota muutaman kierron ajan ja ovulaation bongasin. Labra-arvot kuitenkin kaivelivat mieltäni edelleen, ja koska tiputtelu alkoi liian aikaisin ovulaation jälkeen, päätin kuitenkin hakea ns. second opinionin ja tässä vaiheessa hakeuduimme yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Siellä labrat otettiin uudelleen ja arvot olivatkin normaalit eikä syytä huoleen siltä osin, mutta uskoisin, että juuri tämän vuoksi meitä ei passitettu kotiin yrittämään loppuvuodeksi. Koska kohdun limakalvon paksuuden suhteen oli kuitenkin ongelmaa, aloitettiin tukilääkitykseksi Luveris-injektiot. Kun usealla hyvällä kohdun limakalvolla ja follikkelillakaan ei saatu tulosta, päädyttiin tekemään diagnostisessakin mielessä IVF ja nyt ollaan tässä pisteessä.

Mutta nyt taas katse eteenpäin. Elämä on kyllä niin paljon parempaa kuin piinaviikkojen aikana: viikonlopulle voi tehdä mukavia suunnitelmia, illallista ravintolassa miehen kanssa viineineen, illanviettoa ystävien kanssa ilman, että pitää miettiä kuinka paljon uskaltaa ottaa ja miten selittää sitä, jos ei ota ollenkaan. Tällainen hetkellinen normaali elämä antaa voimia taas jaksaa jatkaa hoitoja.

1 kommentti:

  1. Joo kyllähän se aina kannattaa tutkimuksiin lähteä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Meidän vaan piti odottaa kiltisti se vuosi, vaikka olinkin ihan varma jo melko alkuvaiheessa, että ei tule helpolla onnistumaan. Onneksi sentään meillä on polilla (vaikka julkisella ollaankin) sellainen tilanne, että ei tarvitse juuri jonotella kun kerran on sisään päässyt.

    Kiva lukea, että olet noin positiivisella mielellä! :)

    VastaaPoista