sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Huh ja huh

Kävimme maanantaina nt-ultrassa. Varsinkin niskaturvotusasia hermostutti etukäteen, koska tiesinhän aiemman perusteella, että kyllä siellä kohdussa joku on (myönnetään, että keskeytyneen keskenmenon mahdollisuuskin on ajoittain vallannut hermostuneen mieleni). Mutta se joku oli kyllä kasvanut ihan hurjasti sitten viime näkemän ja kasvattanut itselleen jalat ja kädet ja ihmisen muodon. Meidän pieni ihme! Ensimmäinen huh: niskaturvotusta oli 1,2 mm eli siltä osin normaali tilanne.
Ultran jälkeen kävin vielä labrassa trisomia-veriseulan verikokeissa, samalla otettiin muistaakseni ainakin perusverenkuva, veriryhmähommelit ja infektiolabrat.

Ultran jälkeen menin kuin meninkin sitten tilaamaan kotidopplerin. Ostin halvimman Angelsoundsin mallin  (JPD 100S), joka tulikin heti seuraavana päivänä postiin. Kyllähän sikiön sydänäänet sillä löytyvät, vaikka välillä paikkaa on joutunutkin hakemaan jonkun tovin. Jos nyt tilaisin laitteen, saattaisin panostaa doppleriin, jossa on erillinen ns.lähetinosa, niin ei koko laite ole ihan geelisotkussa ja luulen, että olisi muutenkin kätevämpi. Toisaalta yritän pitää järjen kädessä laitteen käytön suhteen niin, etten kuuntelusta tee ihan jokailtaista ohjelmanumeroa, joten hyvin pärjäämme siis tuollakin laitteella. Mies on muuten mielellään osallistunut kuunteluun myös, olisiko niin, että sitä kautta sikiön olemassaolo konkretisoituu miehellekin?

Olin valmistautunut odottamaan trisomiaseulan tuloksia muutaman viikon, mutta tulokset tulivat kirjeenä kotiin jo perjantaina. Toinen huh: normaali tulos yhdistelmäseulassa. Tarkempaa tietoa riskisuhteesta ei (onneksi) täälläpäin ilmoiteta, joten säästyn tämän suhteen enemmiltä spekuloinneilta.

Eilen, 11.2., saavutettiin yksi virstanpylväs, kun 13. raskausviikko alkoi, mikä monien laskureiden mukaan merkitsee keskenmenon riskin selkeää pienenemistä. Sen kunniaksi uskaltauduin lisäämään blogiin raskaus-tickerin. Lasken edelleen viikot ovulaatioplussan mukaan, vaikka alkuviikon ultrassa viikoiksi saatiin 11+4, kun ovulaation mukaan tuolloin oli 11+2 (menee marginaaleihin). Hieman kummastuttaa se, että laskettu aika lasketaan joka tapauksessa viimeisten kuukautisten mukaan, vaikka ovulaatiotapahtui vasta kp20, onhan siinä melkein viikon heitto.

Finniarmeija on siirtynyt kasvoista rintakehälle, nice. Toivottavasti ei pysyvästi kuitenkaan, vaikka mitäpä näistä pienistä. Väsymys on hellittänyt otettaan ainakin hieman, jaksan päivisin paremmin puuhailla. Silti 9 tunnen yöunet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Muutamille läheisille olemme tällä viikolla kertoneet raskaudesta, mutta tuskin missään vaiheessa alan asiaa kovaan ääneen toitottamaan. Tuntuu vieläkin niin aralta asialta, ikään kuin asiasta puhuminen voisi jotenkin rikkoa koko ihmeen. Vielä on matkaa pitkästi jäljellä. Seuraaviin etappeihin onkin aikaa: seuraava neuvola on yli kuukauden päästä ja rakenneultra vasta huhtikuussa.

3 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että kaikki oli hyvin ultrassa! Täällä odotellaan jo kovasti rakenneultraa, mutta se on vasta maaliskuun lopussa. Elokuussa myöskin la! :) Mulla on kans iho huonontunut tosi paljon tän raskauden mytöä.. Tommosta ihme pikku finniä naamassa ja niskassa/yläselässä. Välillä lähtevät pois ja sit taas pukkaavat takaisin! Hyvin ärsyttävää! ...mutta onneksi kuitenkin pieni vaiva... Onneksi meikit on keksitty! :D Saako udella jouduitteko kuinka kauan odottamaan plussaa? Meillä meni puolitoistavuotta.

    VastaaPoista
  2. Heippa, kiva kun kommentoit! Kamalan pitkä aika vielä rakenneultraan, meillä tosiaan vasta pääsiäisen jälkeen, että miten ihmeessä tässä saa itsensä pidettyä koossa sinne saakka..
    Meillä tärppäsi reilun vuoden yrittämisen jälkeen, mutta ehdittiin silti kokea jo IVF-hoitokin.

    VastaaPoista
  3. Jep, odottavan aika on pitkä! ;) Ok.. mä söin yhden kierron Clomeja, mut lääkäri kielsi sitten niiden käytön. Ihan luomuna tärppäs meilläkin vaikka epätoivo meinaskin jo iskeä. :/

    VastaaPoista