tiistai 20. maaliskuuta 2012

Päivitystä

Menossa rv 17+3. Neuvolakorttini tosin on asiasta eri mieltä, ja eilisen kohdalla siellä on kirjaus 18+1.  Laskettu aika ja  mm. äitiysloman alkaminen määräytyy siis viimeisten kuukautisten perusteella huolimatta pitkästä kierrosta, ovishan oli plussakierrossa kp 20/21. Terveydenhoitaja vähän ihmetteli, ettei nt-ultran yhteydessä oltu laskettua aikaa muutettu, mutta koska näin ei ole tehty, niin näillä mennään. Itsepintaisesti jatkan kuitenkin itse viikkojen laskua oviksen ajankohta huomioiden.

Eilen oli siis toinen neuvola. Eipä siellä mitään ihmeellistä, kun ei minulla ollut mitään kysyttävääkään. Hb 117 (rautaa pitäisi kai kohta puoleen aloitella), verenpaine normaali ja sikiön sydämen syke 145/min. Paino 60.3 kg eli peräti 6 kiloa raskautta ennen olleeseen painoon! Koti vaa´alla paino oli aamulla 59.3 kg, joten koska tuo alkupaino 54 kiloakin on kotipuntarilla otettu, on painonnousu siis 5 kg raskauden aikana. Ihan kivasti juu, onneksi terkka ei siitä minulle mitenkään motkottanut, huomasi varmaan, että stressaan ja tiedostan asian ihan sanomattakin. En silti ymmärrä, että missä se kaikki 5 kiloa on, koska mielestäni en ole lihonut jaloista tai käsistä (tai kasvoista?) ainakaan huomattavasti. No, siis vatsan alueella tietenkin juu, mutta 5 kiloa?! Vaikka tästä asiasta taas jauhankin, niin en oikeasti ota painnonnoususta mielipahaa. Ja yhtenä selityksenä tai osasyynä maanantaiaamun lukemaan taitaa olla se, että olimme viime viikon lomalla ulkomailla, missä en todellakaan noudattanut normaalia, mielestäni varsin terveellistä ruokavaliotani.

En ole vieläkään kertonut raskaudesta avoimesti työpaikalla vaan yrittänyt piilotella kasvavaa kumpua löysien paitojen alle, kuvitellen ainakin itse siinä hyvin onnistuvani. Tosin tämä kuvitelma joutui hieman kyseenalaiseksi, kun reissusta palatessa lentokentän turvatarkastuksessa virkailija jonosta minut bongatessaan kysyi minulta suoraan, olenko raskaana ja kertoi, että saan itse valita menenkö metallinpaljastimen (?) läpi vai suoritetaanko tarkastus käsin. Hämmentyneenä valitsin jälkimmäisen, vaikka ihmettelin kyllä, että mitä haittaa metallinpaljastimesta voisi olla (ja itse asiassa virkailijakin sanoi, ettei mitään).

Vointini on tällä hetkellä varsin hyvä ja täytyykin sanoa, että matkustaminen tässä raskauden vaiheessa on varmasti paras ajankohta raskauden aikana, kun alkuraskauden väsymykset ja etovat olot ovat takanapäin eikä toisaalta iso vatsa vielä häiritse menoa. Meillä kun on mieheni kanssa tapana suorittaa lomallakin pyrkimällä näkemään kohteesta kaiken mahdollisen :)

Ostettiin muuten ensimmäiset vauvanvaatteetkin reissusta! Olin suunnitellut tekeväni ensimmäiset hankinnat vasta rakenneultran jälkeen, mutta koska reissu suuntautui erääseen shoppailijalle armolliseen suurkaupunkiin, jouduin pyörtämään päätöksen. On ne vauvanvaatteet vaan niin kertakaikkisen ihania! Jotenkin silti tuntui, että olen "varkain liikkeellä", että mitäs minä täällä vauvanvaatteita ostelen?  Vaatteiden ostaminen ilman tietoa tulokkaan sukupuolesta oli vielä hankalampaa kuin olisin uskonut, neutraaleja sävyjä oli tarjolla todella vähän. Eipä kai vaatteiden värillä niin väliä, mutta en minä silti taitaisi pikkupoikaa pinkkiin pukea.

En ole täällä tainnutkaan mainita, että raskauden alusta asti olen koko ajan ajatellut, että meille on tulossa tyttö ja saanut miehenikin asiasta vakuuttumaan. Vasta viime päivinä tuo "varmuus" on laantunut eikä tällä hetkellä ole niin selkeää tyttö/poikaoloa. Emme tosin ole satavarmasti vielä sitäkään päättäneet, haluammeko ylipäätään sukupuolta rakenneultrassa selvittää, mikäli siihen on mahdollisuus. Pääasia todellakin on, että vauva on terve. Voi, kun se rakenneultra olisi jo!

Liikkeitä en vielä tunne ainakaan varmuudella. Noin viikon ajan olen kuvitellut välillä tuntevani jotain möyrintää alavatsalla, mutta en todellakaan voi sanoa, onko kyse vauvan liikkeistä vai omista kuvitelmistani.

2 kommenttia:

  1. Täällä blogiisi löysi tiensä 37- vee ekaansa odottava ja myös elokuussa la. Kivaa lukea muidenkin matkasta kohti äitiyttä :)

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa seuraamaan matkaa, täytyykin pian käydä tutustumassa blogiisi. Kiva lukea muiden samassa vaiheessa elävien kokemuksia :)

    VastaaPoista