sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Palanneet energiatasot

Kuudestoista raskausviikko pyörähti eilen käyntiin. Viimeisten parin viikon aikana olo on kutakuinkin normalisoitunut. Etova ololotila on jäänyt taakse, ja vihdoin alkaa valoa näkyä tunnelin päässä myös väsymyksen suhteen. Vuorokauteen on tullut tunti lisää, kun puoli yhdeksän sijaan menen sänkyyn vasta puoli kymmeneltä. Lisäksi olen saanut taas energiaa lähteä liikkumaan ja tällä viikolla kävinkin neljänä päivänä salilla/jumpassa, ei hassumpaa. On sitten väsymyksen häipymisen syy siirtymisessä keskiraskauteen, lisääntynut auringonvalo vai mikä, niin nyt tuntuu, että alan olla taas oma itseni. Varsinkin tammikuu meni näin jälkeenpäin ajatellen ihan sumussa. Osatekijänä väsymyksessä oli varmaankin jatkuva stressaaminen siitä, onko kaikki hyvin (varsinkin seiskaviikon vuotoepisodien jälkeen), sillä stressaaminen, jos mikä, vie voimia.
Viime aikoina olen pystynyt suhtautumaan raskauteen rauhallisemmin enkä hermoile kaikesta, mitä voi mennä pieleen, ainakaan koko ajan.

Aika tuntuu edelleen kuluvan varsin hitaasti. Tokaan neuvolaan on vielä kaksi viikkoa ja rakenneultraan peräti viisi viikkoa. Raskaudesta on kerrottu kaikille lähipiirin ihmisille, joita ollaan viime aikoina tavattu. Töissä en ole asiasta vielä kertonut, saa nähdä, kuinka kauan asiaa voi vielä salailla. Vatsa kasvaa tasaiseen tahtiin, mutta löysillä puseroilla sen saa vielä varsin hyvin piiloon, enemmänkin vatsan seutu näyttää siltä kuin olisin nautittinut turhan monta siideriä ja karkkipussia kuin varsinaiselta raskausvatsalta. Pientä stressiä olen onnistunut kehittämään painonnoususta, joka on nyt (rv 15+1)  n.3,5 -4 kiloa alkupisteeseen verrattuna. Ennen raskautta olin suht hoikka ja olen aina pitänyt itseni kurissa sen suhteen, ettei painoa pääse kertymään liikaa - en siis kuulu niihin onnellisiin, jotka voivat syödä mitä vaan, ja silti pysyvät hoikkana. Nyt tämä painonnousu tuntuu jotenkin hallitsemattomalta. Syön mielestäni, kuten ennenkin raskautta ja kaloripitoinen alkoholikin on pois kuvioista, mutta silti paino nousee enemmän kuin ehkä näillä viikoilla kuuluisi.
Mutta mitä ihmettä? Löydänkö minä tosiaankin itseni valittamasta näin vähäpätöisestä asiasta? Pitääpä ottaa hieman perspektiiviä asiaan ja olla vaan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

Raskauden tuoman positiivisen muutoksen olen havainnut hiuksissani, jotka eivät rasvoitu yhtä nopeasti kuin ennen. Iho kukkii välillä, lähinnä leuassa ja yläselässä tällä hetkellä, mutta mitäpä pienistä. Saa nähdä, milloin ensimmäiset kuplinnat alkavat tuntua vatsassa, niitä odotan kovasti. Doppleria olen käyttänyt muutaman kerran viikossa, mukavasti sillä on sydänäänet löytyneet.

Aurinkoista maaliskuuta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti