perjantai 15. kesäkuuta 2012

Pääsiskö istuu?

Näin kesäisenä perjantai-iltana ei pitäisi kyllä valittaa yhtään mistään, mutta puranpa mieltäni tänne silti ja mielelläni myös kuulen muiden kokemuksia aiheesta julkiset kulkuvälineet ja raskaus. Nyt, kun mennään jo 30+ viikolla, (vatsan kokoon liittyvästä kommentoinnista huolimatta) ei varsinkaan näin kesävaatteissa kenellekään liene minut nähdessään epäselvää olenko raskaana vai en. Siltikin saan jatkuvasti seistä ruuhkaisissa lähijunissa, metroissa, busseissa, ratikoissa - you name it - samalla, kun nuoret miehet pälyilevät ikkunoista ulos istuessaan penkeillä vieressäni ikään kuin eivät olisi minua  ja vatsaani nähneetkään. Eikä siinä mitään: kyllähän minä toistaiseksi seistä jaksan, mutta eikö hyviin tapoihin kuulu antaa paikka vanhuksille, invalideille ja raskaana oleville? Eikä mielestäni kyse ole pelkästään siitä, jaksanko seisoa vai en: entä jos vaikka bussin kuljettaja joutuukin tekemään äkkijarrutuksen, ja minä lennän pitkin bussin käytäviä vatsani kanssa? Kyseessä on potentiaalisesti paljon vakavammat seuraukset raskaana olevalle ja vauvalle kuin ihmiselle, joka ei kanna lasta sisällään. Vai napisenko vain liian aikaisin, ja paikkoja ruvetaankin antamaan vasta, kun olen riittävän raskaana? No, ainakin jatkossa olen entistä tarkempi siinä, että muistan myös itse luovuttaa paikkani sitä tarvitsevalle.

Tällä viikolla oli neljäs terveydenhoitajan neuvolakäynti. Käynnit ovat  varsin lyhyitä, alle 20 minuutissa tästäkin selvittiin, mikä on ihan hyvä, koska töihin on aina kiire. Pissa puhdas, painon muutos/vko 445 gr, RR 121/68, Hb 123, Sf-mitta 27 cm ja vauvan syke km 140/min vaihdellen niin kuin pitääkin.
Viime päivinä olen ensimmäisiä kertoja aavistanut tuntevani vauvan hikkaamista, sen verran tasaisesta nytkäysten sarjasta on ollut kyse. Viime viikon ultrassa näkyikin vauvan tekemiä hengitysharjoituksia, mihin tuo hikkakin liittyy.
Olen jo luopunut siitä toivosta, ettei seiskalla alkavia lukemia vaa´assa raskauden aikana näkyisi, koska paino on jo nyt yli 65 kg ja tietysti toivon, että vauva pysyy mahassa laskettuun aikaan saakka, jolloin painoa saisi tulla enää 5kg loppuraskauden aikana. Luonto tekee tehtäväänsä, sillä en todellakaan syö tai herkuttele eri lailla kuin ennen raskautta (ja alkoholinkin kalorit ovat jääneet pois), liikun edelleen vähintään kolmen jumpan verran viikossa, mutta paino nousee silti vaan. Ylävartaloon kerääntyy selvästi tietynlaista pehmeyttä (=rasvaa) ilmeisesti imetystä odottamaan. Jalat sen sijaan ovat säilyneet suht solakoina eikä vielä kummempia turvotuksia ole ollut, mutta viimeistään heinäkuu tuo varmaankin nesteen kertymisen tullessaan.

Kaiken kaikkiaan, uskaltaako sitä edes ääneen sanoa: minusta on ihanaa olla raskaana!

4 kommenttia:

  1. Heippa! Tuota samaa olen ihmetellyt. Ihmiset ovat aika epäkohteliaita, aina välillä oikein iloisesti yllättyy, jos kohtaa jonkin kohteliaan teon. Itse olen päivitellyt sitä, että ihmiset eivät pidä toisille ovea auki (oli raskaana tai ei), vaan livahtavat nopeasti itse oven raosta ja antavat sen pamahtaa takana tulevien nenälle. Meitä oli taannoin töissä kolme raskaana (selvästi...) olevaa mammaa, ja olimme menossa ovesta sisään. Edellämme oleva mies (näki meidät hyvin) otti oikein juoksuaskelia, että ehti livahtaa sulkeutuvasta ovesta sisään, ja antoi sen sulkeutua neniemme edestä :O Oman poikani aion kyllä opettaa toisin ;)

    Kivalta kuulostavat sun raskauskuulumiset, ja oon kade tosta jumppailusta...! Ite oon iloinen kun saan edes kävelytettyä koiraa :)

    Nauti olostasi, ja niin kuulostat tekevänkin!
    Aurinkoisia kesäpäiviä!!! <3

    VastaaPoista
  2. Mullakin paino on noussut melko reipasti tahtia (rv 23 ja kohta aletaan lähentelemään +10kg ennen raskautta olleeseen painoon..), vaikken nyt herkuttele kuin joskus satunnaisesti jne. Noh, ei nyt jaksa stressata siitä sen enempää, kun ei neuvolassakaan oo mitään toistaiseksi kommentoinut.

    Täällä onneks busseissa on lähes poikkeuksetta hyvin tilaa (melkeinpä päivittäin käytän), mutta jos ei olis, niin enpä usko, että kukaan paikkaansa tosiaan antais... Eipä sitä ihmiset varmaan kai vaan tuu ajatelleekskaan.

    VastaaPoista
  3. Se on luonnon kiertokulku. Noin se on ollu aina eikä se siitä muutu. Ukot alkaa kohteliaiksi vasta sitte ku niille joku rakas ja läheinen kertoo miltä raskaus tuntuu!

    Ekka raskauteni aikana mun kotimatkat kesti aina tuplasti ku ruuhkabussissa oli just noita tökeröitä. Bussin nytkähtelyt sattu tosissaan niin paljo, että jäin välillä pitään taukoo, ettei vaan sattus istukan irtoomisia tai muuta kamalaa ja jatkoin matkaa sitte seuraavalla bussilla. Toi on siis ihan eri aikataulu Oulussa ku täällä Espoossa! Mun lyhyt kotimatka ois kestäny yhellä bussilla 10min. mutku seuraava ei tullu aivan heti vaan bussit kulki puolen tunnin välein tai joskus jopa tunnin välein.

    Eiku istuinta kysymään vaa, harva uskaltaa olla niin töykee, et kieltäytyy antamasta istuinta.

    VastaaPoista
  4. Tunteellinen Siili: siis ei oo todellista! Missä näitä ihmisiä oikein kasvaa? Todellakin täytyy pitää huoli, että omalle jälkikasvulle siirtyy käytöstavat.
    Jumppailu sujuu tosiaan edelleen ja nautinkin kovasti, että pääsen vielä treenailemaan.
    Lämmin kiitos myös Hyvän mielen haasteesta :)

    Miraana: sama juttu, pakko vaan hyväksyä, että paino nyt nousee. Uskoisin, että se myös sitten aikanaan putoaa, kun pitää terveelliset ruokailutottumukset ennallaan.

    Suski: Pitää tosiaan itekin tästä reipastua ja ruveta pyytämään istumapaikaa, kun ei näytä pelkkä kysyvä katse täällä riittävän :)

    VastaaPoista