keskiviikko 8. elokuuta 2012

Masukuvia

Menneellä viikolla kävimme otattamassa odotuskuvia valokuvaajalla. Idea oli pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta koska sain asian aikaiseksi vasta suht myöhään, meinasi tulla stressiä sopivan valokuvaajan löytämisessä, kun (ei-niin-) yllättäen ystävieni suosittelemat valokuvaajat olivat varattuja näin elokuussa. Löysimme onneksi kuitenkin valokuvaajan, jonka tyyli nettikuvien perusteella miellytti meitä, ja hänen studiossaan kuvat käytiin sitten ottamassa. "Preview´n" perusteella on lupa odottaa onnistuneita kuvia! Etukäteen vähän jännitti, miten osaan rentoutua kuvausta varten, mutta itse kuvauksessa onnistuin olemaan rauhallisen tyyni.  Tarkoituksena olisi, että käymme sitten samalla valokuvaajalla ottamassa vauvakuvia, kun poika on muutaman viikon ikäinen.

Tässä kuitenkin toisenlaisia masukuvia, nimittäin itseräpsäistyjä. Olen näitä lähes joka viikko pyrkinyt ottamaan. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä ihmettelen, miten ennen raskautta olen ollut sitä mieltä, että minulla on pömppömaha!! No, nyt tiedän, ettei ollut :D 


rv 8
rv 38

Vointi täällä edelleen varsin hyvä tai ainakin olosuhteisiin nähden. Olen jatkanut salilla käyntiä niin, että käyn 2-3 kertaa viikossa pyöräilemässä kuntopyörällä tai crosstrainerilla. Liikuntaa rajoittavia supistuksia minulla ei siis ole juuri lainkaan. Tosin, jos kävelen vauhdikkaasti pidemmän matkan, alkaa vatsassa tuntua kiristävää pistosta, ja suurin piirtein joka toinen yö olen viitisen minuuttia valveilla menkkamaisten jomotusten vuoksi. Mitään varsinaisesti lähestyvää synnytyksen käynnistymistä ei ole mielestäni ollut havaittavissa..

Vauvan uskon olevan edelleen perätilassa, sillä pää tuntuu heti pallean alla pyöreänä. Vauva liikkuu päivisin aika paljon, mikä tietysti rauhoittaa omaa mieltä. Öisin käyn pissalla 1-2 kertaa, mutta nukahdan yleensä saman tien. Nukun kylkiasennossa ja väsään peiton jonkinlaiseksi tueksi mahan alle/viereen. Aiemmin vaivanneet öiset suonenvedot loppuivat kuin seinään jossain rv 33 paikkeilla.
Varsinkin pitkään istuessa olo on välillä tukala, kun vauvan pää painaa jonnekin kylkiin ja yritänkin monesti helpottaa oloani nostamalla oikeaa kättäni olkavarresta ylöspäin, jotta vatsan alueelle tulisi enemmän tilaa. Kaikenlainen kumartelu on nykyään hankalaa, ja mieheni jo naureskelee ajoittain vaappuvalle kävelytyylilleni :)

Välillä stressaa ajatus siitä, että mitä, jos lapsivedet menisivätkin yhtäkkiä: perätilassa on nimittäin edelleen napanuoran esiinluiskahdusvaara, jolloin lapsiveden mennessä pitäisi asettua makuuasentoon ja lähteä ambulanssilla synnytyssairaalaan. Joten toivottavasti näin ei pääse käymään :/
Sairaalakassia en ole pakannut, ja tutit ja tuttipullo ovat vielä keittämättä.. Mitähän sinne sairaalakassiin olisi edes tarkoitus laittaa? 

1 kommentti:

  1. Ihanaa, että olet jaksanut liikkua raskausen aikana - mulla alkaa kyllä aikamoinen kunnonkohotus urakka kunhan vauvan kanssa ollaan tuttuja ja parannuttu leikkauksesta. Rapakunnossa. Kumartelu on vaikeeta, nukkuminen on samanlaista ja pissalla kyllä juoksen useammin. Täytyy tänään kysyä tuo lapsivesi asia myös neuvolassa.

    VastaaPoista