sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Vauva-arkea

Pari viikkoa ollaan jo oltu kotona ja tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti. Päivät ovat toistensa kaltaisia, joten ei niitä paljon toisistaan erotakaan! Kaaoksen hallintaahan tämä pääasiassa on ollut :)
Pääasiallisesti aika menee imettämiseen, joten sohvalla istuskelu on tuttuakin tutumpaa puuhaa. Kerralla syödään 20-40 minuuttia, ja rundi alkaa alusta taas 1,5-2,5 tunnin kuluttua, hyvin harvoin imetysväli on tuota pidempi. Imetän rintakumin avulla, koska sairaalassa oli vaikeuksia löytää hyvää imuotetta, ja kun maito kahden päivän kuluttua sektiosta sitten nousi täyttäen rinnat, ei imettämisestä suht matalien nänninpäideni vuoksi tullut enää mitään ilman rintakumia. Välillä harjoitellaan imettämistä ilman rintakumia, mutta toistaiseksi suurimmaksi osaksi apuväline on käytössä. Kovasti kyllä toivoisin pääseväni mokomasta vielä eroon..

Vauva on mielestäni varsin kiltti ja rauhallinen. Masuvaivaa on kuitenkin selvästi aina välillä ja sekös pientä harmittaa..Ei niinkään, että itkeskelisi, mutta vääntelehtii ja ähisee, kun masu kipristelee.

Yöt ovat aika vaihtelevia. En menisi sanomaan, että meillä nukutaan hyvin, kun syöttöväli on tosiaan harvoin kolmea tuntia, mutta varmaan keskinkertaisesti? Itse en hallitse kovin hyvin makuuasennossa imettämistä, joten öisinkin syötän yleensä istualtaan. Nuo hetket keskellä yötä tuntuvat välillä kovinkin pitkiltä, en voi muuta väittää, varsinkin kun poika usein herää, kun yritän laskea hänet sängylle ja yöheräämiset venyvät helposti yli tunninkin mittaisiksi.

Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan, selvästi olen herkistynyt vauvan syntymän jälkeen. Väsyneenä kun pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoilta. Elämänmuutos vauvan tultua on ollut jopa suurempi kuin olisin etukäteen ajatellut. Kontrollifriikille on ollut kasvun paikka huomata, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä vauva ehdoilla, päivää on mahdoton suunnitella etukäteen. Päätäni olen tuulettanut käymällä kerran päivässä ulkoilemassa vaunulenkillä/kaupassa. Nekin täytyy tietysti ajoittaa tarkasti niin, että lähdetään heti, kun vauva on syönyt eikä viivytä reissussa syöttöväliä pidempään. Mutta tätähän tämä elämä nyt on, kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin ihanaa ja ns. vauvantuoksuista arkea pienine haasteineen <3

Huomenna mennäänkin neuvolaan. Toivotaan, että rintamaidolla paino on noussut riittävästi!

 

2 kommenttia:

  1. Nuo masukivut on niin ikäviä!! Mä kyllä ottaisin mieluummin parin tunnin yöunet (nukutaan n. 3-6 tunnin pätkissä), kuin kuuntelisin meidän vauvan huutoa koko ajan :( Tulee ihan pää kipeäksi, kun se huutaa selkä kaarella.. Eikä oikein voi auttaa mitenkään :(
    Mulle on helpompaa imettää kyljellään, ja siihen yleensä nukahtaa yöllä :D Istuen imettäminen on vähän hankalaa, kun tuntuu, että tarvii miehen koko ajan parantelemaan asentoa jostain :S
    Jaksamisia teille ja koitahan levätä aina kun mahdollista :)

    VastaaPoista
  2. Mä niin kuulen sut :) samnamoista, samanmoista ja taas samanmoista :) pitää yrittää päivittää omaakin blogia :)

    VastaaPoista