keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vitosella, nelosella

Pian kolme viikkoa "synnytyksestä" (en oikein osaa sektiota synnytykseksi kutsua). Äidin paino palannut taas vitosella alkaviin lukemiin ja pojun paino (lähtöpaino sairaalasta 3126 gr)  noussut nelosella alkavaan eli ihan hyvältä näyttää. Äiti ei kyllä vielä mahdu raskautta edeltäviin farkkuihin, mutta jospa ensi kuussa? Vatsan alue on kyllä kivasti pienentynyt, mutta ylimääräistä on niin jenkoissa kuin alleissakin :)

Sektiosta on toivuttu erinomaisen hyvin mielestäni. Muutama ensimmäinen päivä sairaalassa oli tuskaa liikkumisten suhteen, mutta kun kotiin päästiin, alkoi pian helpottaa. Tuskaisinta sektion jälkeen oli kaikenlainen asennon vaihto, leposärkyjä ei ollut, mutta otin silti kuuliaisesti sairaalassa annetut ibuprofeenit ja parasetamolit. Ensimmäisenä päivänä sektion jälkeen vaivasi suht kivuliaat ilmavaivat, joten yritin tankata luumuja ja lakuja saadakseni vatsan toimimaan ja onnistuihan se. Jälkivuotoa ei missään vaiheessa ollut kovinkaan paljon, mutta pieni vuoto jatkuu edelleen niin, että pidän pikkuhousunsuojaa.
Tikit otettiin pois sektiohaavasta kuudentena leikkauksen jälkeisenä päivänä. Ensimmäisille vaunulenkeille lähdettiin, kun vauva oli viikon ikäinen. Aluksi kävellessä tuntui pientä kiristystä sektiohaavan reunoilla, mutta enää ei sitäkään. Raskaita nosteluita olen kuitenkin pyrkinyt välttämään, kuten ohje kuuluu. Sektioarven ympärillä on vielä koholla oleva "mustelmamakkara", joka on koko ajan pienentynyt, mutta oikeastaan ainoa asia (näkyvän arven lisäksi), joka sektiosta enää muistuttaa silloin, kun vaikka nojaan johonkin. Sektioviilto tehtiin muuten todella alas, siis ns. bikinirajaakin alemmas, joten eipä sitä kukaan ulkopuolinen tule tuolta havaitsemaan.
Ensimmäisinä päivinä kotona olin ilmeisesti niin jännittynyt, että ruokahalu ja unet olivat kadoksissa. Nyt taas ruoka maistuu normaaliin tapaan ja nukkuisin kyllä mielelläni enemmänkin :)

Imetystä ilman rintakumia on nyt harjoiteltu vaihtelevalla menestyksellä. Hyvän otteen saamisessa menee edelleen aikaa, ja monesti otteen rinnasta saatuaan vauva päästää sen nopeasti irti ja alusta lähdetään.. Olenkin miettinyt, että tällä vauhdilla en kyllä pysty imettämään julkisesti, sen verta show vielä imettämisen aloittaminen meillä monesti on. Rintakumin kanssa kyllä sujuu, mutta rupeapa sen kanssa sitten jossain kahvilassa pelaamaan?!

2 kommenttia:

  1. Meillä oli ekat 1,5 viikkoa ihan hirveetä säätöä syömisen aloittamisen kanssa ja meillä oli aina isikin mukana asettelemassa vauvaa ja tissiä juuri oikeaan kulmaan toisiinsa nähden... Tuo kyllä pysyi hyvin kiinni, sitten kun vihdoin siinä onnistui, eli ei sitten enää irroitellut otettaan. En ruvennut rintakumia edes kokeilemaan luettuani niin paljon kokemuksia siitä, ettei vauva sen jälkeen totu paljaaseen rintaan, vaan löin päätäni seinään "luomuimetyksen" kanssa sitkeästi.

    Sitten se yhtäkkiä loksahti kohdalleen ja nyt on sen 1,5 viikkoa jo sujunut mainiosti. Joskus ehtii tulla liian kiukku tai vauvalla on liian paljon touhua, jolloin joudutaan hetki tuumailemaan ja säätämään, mutta ei mitään verrattuna siihen alkuaikaan, kun aloittaminen kesti kauemmin kuin itse imettäminen. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että isyysloman aikana sitkeästi tuon asian kanssa tapeltiin ja nyt koko ajan on helpompi kokeilla syöttämistä eri asennoissakin jne. Rupeaa onnistumaan jo tarvittaessa julkisilla paikoillakin ilman hyvää tuolia ja tyynyä jne.

    VastaaPoista
  2. Kiva kun kommentoit, näinhän se taitaa meilläkin olla, että pikku hiljaa homma alkaa loksahtamaan kohdalleen! Sitkeyttä tämä on tosiaankin vaatinut. Vielä tosin täytyy tuota julkisilla paikoilla imettämistä opetella..

    VastaaPoista