maanantai 18. helmikuuta 2013

Omaa napaa

Poika täytti viime viikolla puoli vuotta. Tällä viikolla mennään puolivuotisneuvolaan, joten laitan sen jälkeen pojan kuulumisia. Sitä ennen ajattelin kuitenkin vähän tuijottaa omaan napaani ja pistää ylös omia kuulumisia puoli vuotta raskauden päättymisestä.

Raskauden aikana painoni nousi viisitoista kiloa. Viime viikolla vaaka näytti vihdoin samaa lukemaa kuin ennen raskautta. Kroppa ei siltikään näytä samalta kuin ennen raskautta ja tuskinpa tulee koskaan näyttämäänkään. Eniten on varmasti muuttunut vatsan seutu ja rinnat. Imetän edelleen, joten tissien lopullisesta kohtalosta ei ole vielä tietoa :) Kuppikoko muuttui kertaheitolla 75B/70C-koosta 75 E:n.
Vatsan alueella on edelleen jonkin verran raskauden venyttämää ns. löysää nahkaa, joka ei roiku, muttei ole samalla lailla timmi kuin muistan vatsan seudun olleen ennen raskautta. Ennen raskautta käyttämäni farkut mahtuvat kuitenkin jalkaan jälleen, ja pian raskauden jälkeen ostamani farkut roikkuvat jo päällä.
Mitään oikotietä onneen minulla ei raskauskilojen karistamiseksi ole tarjota, sillä en kuulu niihin onnekkaisiin, jotka voisivat imetysaikana "syödä mitä vaan" ja paino silti laskee. Arkisin syön yleensä keittoja ja salaattia, välipalaksi rahkaa ja hedelmiä enkä juurikaan herkuttele, viikonloppuisin sitten panostetaan miehen kanssa enemmän kokkaamiseen, jolloin tulee usein syötyä paremmin ja nautittua niitä herkkujakin.
Liikuntaa olen harrastanut vauvajumpan lisäksi 1-2 kertaa viikossa mahdollisuuksien mukaan. Syksyllä kävin usein vaunulenkeillä, mutta lumen tultua ne jotenkin jäivät.

Raskausarpia minulle ei tullut, sen sijaan sektioarpi on tietysti tullut jäädäkseen. Arpi on vielä aika lailla paksu, kovakin viiva, sellainen kastemadon näköinen :) Värikin on vielä punertava. Saa nähdä, vaaleneeko tai pieneneekö arpi tuosta vielä, aiemminkin minulla on ollut taipumusta arpien liikakasvuun. Arpi on kuitenkin niin piilossa, että eipä tuolla niin väliä olekaan. Mites muille sektioäideille on arven kanssa käynyt?

Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet raskauden jälkeen. Ei niin, että niitä varsinaisesti kaipailisin :) Toki orastavaa vauvakuumetta on ollut ilmassa, mutta sektion takia uuden raskauden yrittämistä olisi järkevä vielä lykätä. Myönnettäköön silti tässä, että minkäänlaista ehkäisyä ei ole raskauden jälkeen ollut käytössä, mutta ihmehän se olisi, jos nyt raskaaksi tulisin, kun kuukautisia ei näy eikä edellinenkään raskaus alkanut kovinkaan nopeasti. On tässä sekin käynyt mielessä, ettei salama välttämättä iske samaan paikkaan kahdesti raskautumisen suhteen ylipäänsä, joten jäitä hattuun nyt vaan vauvakuumeiselle!

Omasta ulkonäöstäni olen pyrkinyt pitämään huolta ihan jo omaksi piristyksekseni niin, että edelleen meikkaan (lähes) joka päivä, vaikka oltaisiin vain kotona, en liiku ainakaan ulkona verkkareissa, kampaajalla käyn parin kuukauden välein. Kaikkia vaatekaapin vaatteita en edelleenkään voi pitää, koska ne eivät joko ole käytännöllisiä imetystä ajatellen tai odottavat vielä sitä aikaa, kun rintavarustus oletettavasti imetyksen jälkeen pienenee. Välillä toki tuntuu, että mitäpä turhaa laittautua, vauvaa tuskin kiinnostaa, onko minulla ripsiväriä vai ei, ja pian on vaatteet puklussa ja soseessa kumminkin, mutta kuten sanottua, itseä on näin siedettävämpää katsoa peilistä. Sitä kun tulee tehtyä nykyään aika usein vauvan kanssa :)

Olen mielestäni useimmiten ihan virkeä oma itseni, mutta kaipaisin kyllä enemmän omaa aikaa (ja unta!). Varsinkin pitkät päivät kahdestaan vauvan kanssa voivat olla yllättävänkin raskaita, asia mitä en todellakaan ennen vauva tuloa ymmärtänyt. Miten intensiivisesti vauva kaipaakin hereillä ollessaan hoitoa ja viihdytystä, ei siinä paljon äitiys"lomasta" puhuta. Äitiysloma oli lähimpänä lomaa ne muutamat viikot ennen vauvan syntymää, jos silloinkaan: minä en ainakaan maannut rannalla kirja kädessä mojitoja juoden silloinkaan ;)  Uskoisin, että kevään tullessa helpottaa, kun iltaisinkin on helpompi lähteä vaikka vaunulenkille, kun ulkona ei ole enää pelkkää pimeää sohjoa. Pojan nukkumaanmenoajan aikaistuttua olen päässyt vähän toteuttamaan itseäni lukemalla pitkästä aikaa kirjoja ja muutenkin ehtinyt puuhailla omia juttuja iltaisin 1-2 tunnin ajan, kun aiemmin painelin suoraan nukkumaan minäkin saatuani vauvan nukkumaan. Monet asiat, kuten kirjojen lukeminen, elokuvien katselu, jotka olivat ennen vauvaa itsestäänselviä juttuja, ovatkin muuttuneet arjen luksukseksi. Puhumattakaan kahdeksan tunnin yhtäjaksoisesta yöunesta, joka tällä hetkellä tuntuu sulalta mahdottomuudelta, osaisinkohan edes nukkua niin paljon kerralla, tuskinpa :D

Loppuun vielä kuvat ennen ja jälkeen: ensimmäinen kuva otettu 6. raskausviikolla, toinen 6 kk raskauden jälkeen.


6 kk raskauden jälkeen
rv 5+6




3 kommenttia:

  1. Näyttää hyvältä!
    Onko sulla muuten sektiosta jäänyt tunne, kun korsetti laitettiin poikki, että on hankalampi pitää ittensä "kasassa"? Siis mulla on tullut kovat selkäkivut ja tuntuu että sisuskalut tunkee vatsasta ulos ellen vedä napaa kohti selkärankaa ja tue korsettia tällätavoin. Mun tarvii varata lääkäriin aika sillä jopa aivastaminen sattuu niin että kyyneleet tulee silmistä. Sitten on vielä polvikipu johtunee sitten siitä että kun varon selkää kipu muuttaa paikkaansa? EN tiedä. Haava vaikuttaa mulla samanlaiselta kuin kuvailit omaasi. Onnea sinnekkin puolivuotiaalle :)

    VastaaPoista
  2. Huiii, niin se aika menee! Meidänkin kirppu täyttää ihan just puoli vuotta!

    Sulle olis haaste mun blogissa! ;)

    Ja olipa muuten kiva kuulla ihan äidinkin kuulumisia! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Paloma. Ihan samanlaista vaivaa mulla ei ole ollut, mutta tunnistan kyllä tuon, että korsetti ei pysy entiseen malliin kasassa. Oiskohan lääkärin kautta fysioterapiasta apua?

    Tunteellinen Siili: kiitos haasteesta!

    VastaaPoista