keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Tassutellen uneen

Laitan nyt vielä erillisen postauksen siitä, miten unikoulu meillä tehtiin. Korostan, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa unikoulua ole tehdä, mutta uskon, että unikouluun on hyvä kuitenkin valmistautua etukäteen lukemalla asiasta niin, että itsellä (ja mahdollisella puolisolla) on varmuus siitä, mitä ollaan tekemässä, miten ja miksi. Avainsanoja hyvään lopputulokseen ovat mielestäni johdonmukaisuus ja kärsivällisyys.
Itse suosittelisin unikoulua suunnitellessa lukemaan esim. Unihiekkaa etsimässä-kirjan, missä on käyty läpi erilaiset unikoulutekniikat hyvine ja huonoine puolineen. Myös netistä löytyy tietoa, ns. tassutuksesta mm. MLL:n sivuilta (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/kotiunikoulu/). Myös HUS:n sivuilla oli aiemmin hyvää tietoa aiheesta, mutta sivut ovat nyt näemmä muuttuneet/työn alla enkä löytänyt linkkiä.

Meillä unikoulun tavoitteena oli "opettaa" vauva jatkamaan unia yöllä itsekseen. Nukahtaminen illalla ei meillä ollut ongelma, sillä tutin kanssa nukahtaminen kyllä onnistui varsin nopeasti, mutta heräämisiä oli joka yö useamman kuukauden ajan keskimäärin viisi, jolloin pojan uni jatkui joko laittamalla tutin uudelleen suuhun tai tissillä. Meillä oli siis ns. uniassosiaatio-ongelma eli poika ei yöllä havahduttuaan osannut jatkaa uniaan ilman apuja meiltä vanhemmilta. Mitään muutosta heräilyihin ei esim. kiinteiden ruokien syöminen tuonut vaan poika heräili yhtä paljon, vaikka olisi syönyt ison puuroannoksen ennen nukkumaanmenoa. Tiedän, että viisi kertaa yössä herääminen ei ole vielä mitenkään älytön määrä, mutta koin kuitenkin, että 7,5 kk:n ikä oli hyvä ajankohta meille.

Meillä unikoulu toteutettiin niin, että minä nukuin eri huoneessa kuin poika ja mies, korvatulpat korvissa (erittäin huonosti). Mies hoiti pojan nukuttamisen illalla samoin kuin yöheräämiset, mitä yleensä suositellaan, koska äidinmaidon tuoksu saattaa hämmentää vauvaa. Olimme etukäteen sopineet, että mikäli poika on hereillä suurin piirtein kuuden jälkeen aamulla, herään minä syöttämään puuron ja imetän vasta sen jälkeen, jotta poika erottaa eron yöllä ja päivällä (tai siis aamulla). "Unikoulutekniikaksi" olimme valinneet nykyisin käsittääkseni yleisimmin Suomessa käytetyn tassu-unikoulun. Käytännössä mies siis rauhoitteli pojan yöllä tämän herätessä pitämällä kättään tämän rinnan päällä (meillä poika nukkuu edelleen selällään) ja ottamalla tämän syliin, mikäli itku kiihtyi, mutta ottamalla kätensä pois tai laskemalla pojan sänkyynsä heti tämän rauhoituttua (ja tätä saa siis tehdä vaikka tuhat kertaa, kunnes vauva rauhoittuu), sillä olennaista on, ettei vauva nukahda tassun "alle" tai syliin vaan oppii nukahtamaan itsekseen. Kahtena ensimmäisenä yönä käytimme rauhoittelussa apuna myös tuttia, mikä taisi olla virhe, koska poika kaipaili tuttia aina herättyään, joten kolmantena yönä jätimme tutin pois.  

Omasta mielestäni tuloksia saavutettiin yllättävän nopeasti. Jos ei kuitenkaan kestä kuunnella lapsen itkua ollenkaan, ei tällainen unikoulu silloin ole ratkaisu. Enkä väitä, että pojan itkun kuunteleminen olisi ollut mukavaa itsellenikään (ensimmäisenä yönä muistaakseni 40 min+20min, toisena rauhoittui tutin saatua nopeasti, mutta heräsi viisi kertaa, kolmantena yönä ilman tuttia yksi tunnin itkupätkä), kaukana siitä, mutta koska tiesin, ettei poika itke yksinään vaan tutun isänsä ollessa lähellä kätensä/sylinsä kanssa, pystyin kuitenkin luottamaan siihen, ettei itku tapahtuu turvallisessa ympäristössä.
Neljäntenä yönä poika nukkui heräämättä yhdeksän tuntia ja nyt kolmisen viikkoa unikoulun jälkeen poika nukkuu 10-11 tuntia yössä. Saattaa herätä yöllä, älistä hetken ja nukahtaa sitten itsestään takaisin, mutta esim. kahtena viime yönä en ainakaan itse ole herännyt pojan ääntelyyn kertaakaan.
Aamuisin poika ei ole mitenkään erityisen nälkäisen oloinen, mikä on tietysti osaltaan huojentanut omaa mieltäni siitä, ettei poika enää nälkäänsä öisin heräillyt vaan tottumuksesta. Aamu alkaa aina puurolla, mitä seuraa imetys.

Näin siis meillä. Varmasti aihe, joka herättää ihmisissä ristiriitaisia tunteita, mutta toivottavasti tästä on hyötyä jollekin, joka suunnittelee esim. yösyöttöjen lopettamista.

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä. Josko meilläkin rohjettaisiin kohta ryhtyä yövieroitukseen :)

    VastaaPoista
  2. Meillä ei onneksi enää ole tarvinnut yöllä syöttää kun kerran viimeisen kk:n aikana kun ei millään muulla saatu hysteeristä lasta rauhoittumaan.. Mutta joka yö kun tutti lopsahtaa pois, niin poika herää -_- juttelin asiasta neuvolassa ja oli sitä mieltä, et heräily johtuu uusien taitojen oppimisesta. Kuulemma paras aika olisi luopua tutista 10-12 kk iässä mutta katsotaan josko vähän aiemmin unikoulun avulla :)

    VastaaPoista