torstai 2. toukokuuta 2013

Pitkästä aikaa

Voihan harmitus, kun tulee taas nykyään päivitettyä liian harvoin! Onneksi sentään pojan vauvakirjaan on tullut merkittyä merkkipaaluja.

Arki on meillä varsin tasapainossa nykyään. Päivärytmi on todella selkeä, pojan uniajat aina lähes samat. Aamuisin poika nukkuu 0,5-1 tunnin "väliunet", varsinaiset päikkärit klo 11.30-14 ja alkuillan unet n. 16.30-17.30 ennen klo 20.30 alkavia yöunia. Öisin poika nukkuu edelleen hyvin.

Joka päivä ollaan liikkeellä jossain: käydään vauvajumpassa ja -uinnissa, mammakahviloissa, tavataan äitiyslomalla olevia kavereita jälkikasvuineen. En edes muista, milloin viimeksi olisimme olleet koko päivän kotona. Ja jos ei mitään erityistä päivälle ole suunniteltu, niin ainakin vaunulenkille täytyy päästä. Poika viihtyy vaunuissa erinomaisesti katsellen ympärilleen, mutta kotona saattaa iskeä tylsistymisturhautuminen, joten senkin puolesta parempi liikkua, niin pysyy pieni tyytyväisenä. 

Meidän poika ei ole kovin kiinnostunut ruokailusta. Puuro ja hedelmäsoseet kyllä uppoavat aika hyvin, mutta muu ruoka on enemmänkin "njääh..voi tätä pari lusikallista maistaa, mutta loppuajan pyörin kyllä syöttötuolissa, kun ympärillä on paljon muuta mielenkiintoisempaa". Mutta kyllähän tuo silti kasvaa, 8 kk iässä painoa oli melkein 9 kiloa, pituutta reilut 72 cm.
Rintamaito kelpaa kyllä, mutta nännien pureskelu tuntuu sen kuin vain yltyvän, mikä on tosi kurja homma. Vielä en anna periksi imettämisen suhteen, mutta kieltämättä purulelun rooli vähentää haluja jatkaa enää kovinkaan pitkään. Tietysti, jos jollain on kertoa konsti, millä pureskelusta pääsisi eroon, niin kuulen sen mielelläni! Kokeilemani kieltäminen ja pureskelun ignooraaminen eivät ole tuottaneet toivottua tulosta..

Muutamassakin vauva-aiheisessa lehdessä on ollut viime aikoina vauvojen luonteesta. Ja kyllähän sieltä omansa tunnistaa. Säikky, ujo, rauhallinen, tarkkailija? No ei meidän poika. Katsoo paljon silmiin, hymyilee, viuhtoo ja kiemurtelee, tutkii ympäristöään uteliaana? Kuulostaa jo tutummalta. Vierastamista meillä ei ole esimerkiksi ollut juuri ollenkaan, minkä uskallan pistää enemmän luonteen kuin huonon kiintymyssuhteen piikkiin, vaikka vierastamattomuus välillä hassulta tuntuukin (ja onko asiaa, mistä äiti ei  stressaisi tai kokisi huonoa omatuntoa?).

Suht eloisan luonteensa vastaisesti pojan liikkumaan oppiminen ei ole kuitenkaan ollut erityisen nopeaa: eteenpäin hän pääsee tällä hetkellä ryömimällä ja konttausasentoa on kiva esitellä, mutta konttaaminen on vasta tulossa. Tavallaan ihan hyvä näin äidin hermojen kannalta, vaikka uusien taitojen oppimista onkin aina hieno seurata. 

Oma äitiysloma loppuu parin viikon kuluttua, kun viimeiset viikot menevät miehelle isäkuukautta varten. Työelämään en ole kuitenkaan vielä palaamassa. Eihän sitä nyt malttaisikaan, kun on tulossa kesä ja arki pojan kanssa tuntuisi nyt olevan helpompaa ja mukavampaa kuin ihan alussa. Nautitaan nyt vielä hetki!

7 kommenttia:

  1. Mullakin on kysymysmerkkinä koska aloittaa työt? Varmaan syksyllä, jos mies pääsee kouluun, mutta olishan se ihanaa olla kotiäitinä vähän kauemmin :)

    VastaaPoista
  2. Meidän neuvolalääkäri neuvoi nappaamaan nenästä kiinni jos puree rinnalla ollessa. Meillä nyt ei ole tätä ongelmaa ollut, kun tosissaan vasta toinen hammas tulossa. Mutta lääkäri sanoi, että kokeiltu on ja toimii tuo hänen neuvonsa. Suu kuulemma aukeaa heti.

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla teidän kuulumisia!

    Meiän neiti ei ihme kyllä oo mua nyt käyttänyt puruleluna, vaikka kaikkea muuta kyl pureskeleekin. Mutta täytyypä pistää tuo hempan vinkki korvan taakse, jos tulee tarvetta jossain kohtaa...

    VastaaPoista
  4. Cinnamonroll girl: mä aloitain syksyllä tekemään joitakin tunteja viikossa

    hemppa: kiitos vinkistä, otetaan heti kokeiluun!

    miraana: toivottavasti teille ei koskaan tätä ongelmaa tulekaan, ei oo nimittäin kiva, kun imetys muuten kyllä sujuisi..

    Paloma: juuri näin :)

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea pienestä ihmeestä, joka onkin jo kasvanut isoksipieneksi :) Luin blogiasi läpi ja aikamoinen taival teillä on takana.

    Kyselenkin nyt tällaisesta asiasta, jota en haluaisi sinun joutuvan muistelemaan, mutta tuntuu, että parhaita neuvoja saa saman asian kokeneilta naisilta.

    Selvisikö sinulla koskaan syytä siihen kuukautisia edeltävään tiputteluun? Kuinka monta päivää sinulla tiputteli ennen kuukautisia? Mitattiinko sinulta s-prog arvoa? Muistatko mikä se oli?

    Olen ollut 1,5 vuotta ilman e-pillereitä ja minulla tiputtelee pahimmillaan heti ovulaatiosta alkaen ja parhaimmissa kierroissa vain viikon ajan ennen kuukautisia. S-prog oli viikko ovulaatiosta mitattuna 45, endometrioosia ei gynekologien mielestä ole. Syytä tähän ei tunnu löytyvän. Olen syönyt Terolutia, josta ei ollut mitään apua. Nyt meneillään olevassa kierrossa kokeilen ensimmäistä kertaa lugesteronia. Lasta siis yritämme ja miehestä ei löytynyt vikaa. Minulla kierrot on melko säännöllisiä ja ovulaationkin tunnen välillä.

    VastaaPoista
  6. Hei Lumi,

    varsinaista selitystä tiputteluun ei koskaan löytynyt. Lapsettomuusklinikalla lääkäri ei muistaakseni ollut mitenkään huolissaan asiasta, kun siitä mainitsin. S-prog arvo mitattiin, tarkkaa arvoa en muista (enkä harmikseni löytänyt mistään, taitaa olla vaan klinikan koneella), mutta se oli samaa tasoa kuin sinullakin eli jossain 35-45 hujakoilla eli selkeästi osoitti ovulaation tapahtuneen.

    Kurja ja vähän selittämätön ongelma, mutta mitä ilmeisimmin sinullakaan ei kyse ole keltarauhasen vajaatoiminnasta noin hyvällä progesteroniarvolla. Minulla alkoi pari viikkoa sitten ensimmäiset kuukautiset raskauden jälkeen, ja sitäkin edelsi viitisen päivää tiputtelua taas.

    Kovasti toivotan sinulle onnea ja voimia yritykseen ja uskoa teidän omaan pieneen ihmeeseen!

    VastaaPoista