perjantai 12. heinäkuuta 2013

Eri puusta

Olen tainnut aiemminkin mainita, että meidän poika on aika väkevätemperamenttinen pikkumies, ja tänään taas tulin pohtineeksi asiaa, kun olin liikkeellä kaverini kanssa, jolla on meidän poikaa pari kuukautta vanhempi poika.
Jo aivan pikkuvauvoina poikiemme temperamenttierot tulivat esiin, sillä siinä missä kaverin vauvan inahteli omaan korvaani vaimeasti nälkäänsä ja viihtyi pitkiä aikoja yksikseen matolla, meidän pippuripoika ilmaisi tarpeensa kovaan ääneen ja vaati sylissäkin ollessa asennon vaihtelua tmv. pientä viihdykettä jatkuvasti. Nyt yhden vuoden hujakoilla toinen pikkupoika istuu tyytyväisenä vaunuissa hiljaa maailman menoa seuraten, kun toinen kiljahtelee (=kirkuu) vaativasti heti, kun vähän pysähdytään ja tulee tylsää tai äiti kiinnittää huomionsa liian pitkäksi aikaa muualle (ei varmaan tarvitse tarkentaa, kumpi pojista on meidän tuleva tahtotaapero...).
Kieltämättä tulee välillä mietittyä, että on meidän pojalla hieman haastavampi temperamentti kuin kaverillaan, mutta sitten muistutan itseäni pojan temperamentin "mukavista" puolista, kuten nopeasta leppymisestä harmituksista, avoimesta ja innostuneesta suhtautumisesta uusiin asioihin ja ihmisiin, rytmin säännöllisyydestä jne.
Näin se on meidänkin pojalla oma, yksilöllinen temperamenttinsa, kuten on ikätoverikollegallaan ja kaikilla meillä muillakin, hyvine ja huonoine puolineen. Jotenkin hämmästyttävää silti, kuinka pienestä vauvasta pitäen nämä temperamenttierot ovat jo olleet nähtävissä - tukee kyllä ajatusta temperamentin synnynnäisyydestä. Tekisi kyllä mieli vielä syventää tietoa temperamentista, joten olen ajatellut lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Onko kukaan lukenut? Oletteko huomanneet jotain erityisiä temperamentin piirteitä omissa vauvoissanne? (Tai no, onkohan kukaan ylipäänsä enää lukemassa näin laiskaa bloggaajaa ainakaan näin heinäkuussa?)

3 kommenttia:

  1. Meillä asustelee kans melko tempperamenttinen pikkuneiti. Mutta kiva on lukea että en ole ainoa jonka täytyy viihdyttää pikkuista joka hetki :D

    Ilkikurimus

    VastaaPoista
  2. Kyllä täällä ainakin luetaan, vaikken itsekään kauheasti ole ehtinyt kirjoittelemaan :)

    Meidänkin poika on kamalan temperamenttinen ja vikkelä! Just oltiin piknikillä samanikäisen vauvan ja äitinsä kanssa, ja toinen vaan istuskeli tyytyväisenä äidin vieressä viltillä, kun meidän poika ei suostunut edes syömään, vaan ampaisi saman tien nurmikolle. Kaikki muut istuskelivat rauhassa koko ajan, kun minä vähän väliä juoksin pojan perässä :D

    Vahvalla temperamentilla on puolensa, mutta en minä mitään muuta odottanutkaan, kun kuulin ultrassa, että poika on tulossa :)

    VastaaPoista
  3. ihanaa kuulla että jollakulla muullakin on voimakastahtoinen lapsi! Jihuu, en ole pöpi :)

    VastaaPoista