perjantai 2. elokuuta 2013

Erään aikakauden loppu

Se on nyt kuulkaa niin, että meidän perheen tissittelyt oli sitten siinä. Tai itse asiassa lopetus tapahtui jo pari viikkoa sitten. Poika päätti itse. Ei kiinnostanut enää tissi, joten enpä väkisinkään ruvennut tarjoamaan 12 kk:n imetystavoitteeseen päästäkseni.

Vaan onpa tässä aikamoinen taival silti takana! Kun nyt taaksepäin muistelee, niin ensimmäiset viikot olivat aika kaameita. Osastolla ollessa en saanut kertaakaan poikaa rinnalle itse vaan kätilön täytyi aina tulla auttamaan, jotta saisimme oikean imuotteen. Oman hoitajan kanssa teimme päivällä töitä, jotta selviäisimme ilman rintakumia, mutta yöllä ilmeisen kiireinen yökkö sen meille kuitenkin nakkasi, ja siinä menikin sitten useampi viikko ennen kuin kumista päästiin eroon. Ensimmäiset viikot imettäminen sattui, rinnanpäät olivat haavoilla, koko ajan olin huolissani, että tuleekohan maitoa riittävästi, joten en oikein osannut rentoutua ja nauttia koko touhusta. Tunsin jumiutuneeni kotiin, kun poika söi vähintään parin tunnin välein 30-45 minuuttia kerrallaan ympäri vuorokauden enkä kokenut imettämistä julkisesti luontevaksi. Kummasti imetyshomma alkoi alkuvaikeuksista huolimatta pikku hiljaa viimeistään parin kuukauden kohdalla sujumaan, maitoa riitti, ja poika oli täysimetyksellä 5,5 kk:n ikään saakka.  Kun soseet astuivat kehiin, alkoivat imetyksetkin noudattaa samaa kaavaa eli säännöllistyivät viiteen imetykseen päivällä. Yöimetykset loppuivat unikoulun myötä 7,5 kk:n ikäisenä. Korviketta tarjosin ensimmäistä kertaa pojan ollessa reilun 9kk:n ikäinen, ja siitä lähtien aloin korvata joitakin imetyskertoja maitopullolla. Viimeiset viikot ennen koko homman loppumista imetin enää aamuisin ja iltaisin, lopulta vain iltaisin, ja sitten tulikin se hetki, kun huomasin, että poika ei enää viihdy tissillä vaan ottaa muutamat imut, kääntää päänsä pois, toistaa samaa, mutta selvästi on valmis tissistä luopumaan. Pienellä haikeudella jätettiin siis meillä äidinmaito pois 11 kk:n iässä, ja loppujen lopuksi sekä äiti että poika olivat valmiita asiaan.

Jossain vaiheessa, kun imetyksiä oli enää pari päivässä, heräsin siihen, ettei minun enää tarvitsisikaan käyttää nukkavieruja imetysrintaliivejä, jotka ovat vieläpä vääränkokoiset. Kummasti alkuimetyksessä 75E:n kokoon kasvaneista tisseistä oltiin palattu pienempään mittaan, ja lopulta olen saanut todeta, että tässähän on palattu siihen ihan samaan 70C:n kuppikokoon, mistä aikoinaan ennen raskautta liikkeelle lähdettiinkin. Ulkonäöltä rinnat eivät ehkä ole samanlaiset, mutta tunnen kuitenkin oloni taas omaksi itsekseni tässä koossa.

Parin viikon päästä poika täyttää vuoden. Maitoa poika saa tällä hetkellä vielä sekä tuttipullosta että nokkamukista, pikku hiljaa voisi toki alkaa suosia nokkiksia, mutta en ole pitänyt sen suhteen mitään ehdotonta kiirettä. Puuro on nyt keitetty tavalliseen maitoon ongelmitta, joten pianhan tässä saatetaan lopettaa korvikkeidenkin juonti.
Vaikka muoto on hieman muuttunut, maito on pojalle silti aivan ykkösasioita, maistuu aina ja suuria määriä kerralla. Muutaman kerran on maito -sanakin kuultu pojan suusta.

2 kommenttia:

  1. Imetyksen lopetus on kyllä aiheuttanut täälläkin suurta haikeutta - yhdenlainen napanuora tulee katkaistua. Mutta on se kyllä ihanan vapauttava tunne, kun tietää, että isi pärjää siinä missä äitikin kun maidosta on kyse. :)

    VastaaPoista
  2. Loppujen lopuksi imetys loppui niin luonnollisesti, että suuremmilta haikeuspuuskilta vältyttiin, mutta kyllä silti kokonaisuudessaan ihmetyttää, että minne se vauvavuosi oikein meni (ja ehdinkö mä nauttia siitä tarpeeksi?:)

    VastaaPoista