torstai 22. elokuuta 2013

Yksivuotias

Nyt vuorossa meidän yksivuotiaan kuulumisia. Neuvolassa ei olla vielä käyty, joten mitat sitten myöhemmin.

Aloitetaanpa vaikka ruokailusta. Ruoka maistuu hyvin, vaikkei syöminen ole kiinnostuslistan kärkipäässä. Lempiruoat taitavat olla pastapohjaisia, hedelmistä maistuu etenkin banaani ja nektariini, soseista luumusose. Rusinat on herkkua ja maissinaksut tietysti. Puuro maistuu nyt paremmin, kun se tehdään maitoon, ja sitähän saa (joutuu) syödä aamuin illoin. Leipää poika on saanut aika vähän, joten siinä suhteessa ryhtiliike äidin suuntaan.
Tällä hetkellä syöminen tapahtuu niin, että poika harjoittelee lusikan käyttöä omalta lautaseltaan ja äiti syöttää sitten ruokaa toiselta lautaselta, että tulee mahaankin jotain täytettä :) Tavalliseen maitoon siirryttiin pari viikkoa sitten ongelmitta, ja samalla hyvästeltiin tuttipullot lopullisesti, tällä hetkellä poika juo maidon itse pehmeänokkaisesta mukista.

Nukkuminen sujuu edelleen hyvin. Sinänsä uskomatonta, kun ensimmäiset kuukaudet menivät unen suhteen varsin levottomasti. Mutta unikoulusta on nyt viitisen kuukautta eikä entiseen ole tarvinnut palata. Poika menee nukkumaan klo 20.30 aikaan, heräilee klo 7-8 aikaan, yleensä kuitenkin lähempänä seitsemää alkaa pojan huoneesta kuulua heräämispulinaa. Hyvin harvoin poika herää kesken uniensa, ehkä kerran parissa viikossa niin, että menen huoneeseen rauhoittelemaan poikaa, ja silloinkin nukahtaa nopeasti takaisin. Nukutamme pojan vuoroiltaisin miehen kanssa, molemmat varmaan hieman eri tyylillä. Minä yleensä laulan unilaulun, halittelen hyvät yöt ja jään pinniksen viereen istumaan ja pidän ehkä poikaa kädestä. Siitä poika on tarkka, että huoneesta ei saa lähteä ennen kuin on nukahtanut, joten vieressä istutaan, kunnes nukahtaa 5-15 minuutissa.
Päiväunia poika nukkuu edelleen kahdet päivässä, toiset n. klo 11-13 ja toiset 16.30-17.30, yhteensä 3-3,5 tuntia päivän aikana. Päikkärit nukutaan nykyisin aina ulkona vaunuissa.

Vesileikit ovat pojan lempijuttujen kärkipäässä. Voi sitä veden loisketta ja leveää hymyä, kun poika pääsi viime viikolla pitkästä aikaa uima-altaaseen, kun vauvauinti taas alkoi. Leluista tällä hetkellä mielenkiintoisin on laatikko, jonne tiputetaan palikoita rei'istä. Sen kanssa poika jaksaa ahertaa pitkäänkin, kunhan äiti on vieressä kehumassa ja antamassa aplodeja, kun palikka osuu oikeaan reikään :) Muina suosikkeina mm. astianpesukone, siivouskaappi, wc-pönttö ja mitäs muita näitä lapsille sopivia leikkipaikkoja olikaan?  Ulkona poika tykkää keinua ja lapata hiekkaa suuhun hiekkalaatikolla. Vaunuissa istuminen on ihan tuulesta kiinni, joskus jaksaa istua ja seurata ympäristöä pitkäänkin, toisinaan ilmoittaa varsin kimakasti, että nyt riittää esimerkiksi kaupassa hyllyjen välissä seisoskelu.

Poika liikkuu vielä konttaamalla, luulen, että ensiaskeleihin on vielä joitakin viikkoja matkaa. Ilman tukea seisoo, mutta lähinnä vahingossa. Kova on kiipeilemään, mm. äidin ja isin sängylle, mikä on kyllä kiellettyä. Puhetta tulee ja paljon, vaan vielä kun äiti ymmärtäisi :) Selviä sanoja, joilla on tarkoitus, ovat äiti, isi ja viimeisimpänä lamppu. Ja sitä lamppua sitten hoetaankin nykyään ihan koko ajan, äiti on jäänyt ihan kakkoseksi tässä kilpailussa.

Luonteeltaan poika on varsin aurinkoinen, mutta tarpeen tullen varsin voimakkaastikin oman tahtonsa ilmi tuova niin kuin olen aiemminkin maininnut. Poika on utelias ja ennakkoluuloton, esim. uusia makuja poika testailee mielellään eikä juurikaan ujostele vieraita ihmisiä, on varsin aktiivinen ja säännöllinen päivärytmissään.

Iso poikahan tuo jo on eikä voi kuin liittyä ajatuksissa niihin äiteihin, jotka ihmettelevät, että vauvavuosi - mihin se katosi? 


3 kommenttia:

  1. Älä muuta sano! Minne se katosi, vastahan meillä oli mahat pystyssä ;)

    VastaaPoista
  2. Ah - noi lapsille sopivat leikkipaikat on kyllä niin tuttuja. Meillä tyyppi käy katkomassa astianpesukoneen ohjelmat ja laittamassa pauselle pyykinpesukoneen. Koiran vesikipossa on myös tosi kiva läpsytellä käsillä. Tässähän ihan mieli lepää, kun juoksee perässä korjaamassa tuhoja. ;)

    VastaaPoista
  3. Jotenkin tuo keskenmeno sai minut vielä enemmän arvostamaan aikaa pojan kanssa. On niin hienoa saada seurata toisen kasvua ja kehitystä! Välillä tuntuukin, että ajankulua voisi hidastaa vähän, ettei lapsi kasvaisi isoksi liian pian.

    Koiran vesikippo olis varmaan ihan hitti meilläkin :)

    VastaaPoista