perjantai 20. joulukuuta 2013

Laiminlyönnin korjaus

Nyt, kun mies on pikkujouluissa ja poika nukkuu, on minulla vihdoin sopiva hetki päivittää pojan kuulumisia - asia, jonka olen totaalisesti laiminlyönyt koko syksyn raportoidessani vain yrityskiertojan kulusta.

Poika on nyt 1 v 4 kk, vauhdikas pikkumies. Touhottaa päivät pitkät eikä juurikaan paikallaan pysy. Kävelemisen myötä alkoi kiipeily joka paikkaan, joten ikkunalaudat ja pöytäpinnat on pitänyt sisustaa uudelleen uteliaan pikkutaaperon vuoksi. Yllättävän taitava kiipeilijä poika kyllä on, sillä haavereita ei ole oikeastaan sattunut (koputan täällä puuta).

Poika puhua pälättää touhutessaan. Välillä omaa höpötystä, joka kuitenkin selvästi sisältää sanoman, mutta valitettavasti kuulija ei vielä sitä ymmärrä. Mutta on joukossa  sitten oikeitakin sanoja, jotka ainakin äiti ymmärtää. Tällä hetkellä ainakin lamppu, äiti ja kukka kuullaan päivittäin, lisäksi "kikki" (=kynttilä), papa (=napa tai pallo tilanteesta riippuen), ken (=kenkä), kukka (=sukka), bapa (=maito), kitta (=kitara), brumbrum (=auto), hauhau (=koira ja oikeastaan melkein kaikki muutkin eläimet) jne. Välillä kaksikin sanaa osuu yhteen, esim. "napa täällä", kun poika näyttää kysyttäessä, missä napa on. Puhetta poika tuntuu ymmärtävän jatkuvasti paremmin, tietää, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että mennään keittiöön syömään, lähdetään ulos, vaihdetaan vaippa, mutta on sitten niitäkin hetkiä, jolloin ei vielä ihan leikkaa tai sitten ei vaan kiinnosta.

Aikamoinen pippurimies meillä asuu edelleen. Pukeminen on aina raivarin paikka, raivari sitten loppuu sillä sekunnilla, kun toppapuku on päällä. Ja tietysti kaikenlaista kieltämistä vastaan pitää protestoida äänekkäästi. Tai jos ei saa jotain tavaraa, mikä kiinnostaisi. Mutta pääasiassa poika on varsin hyväntuulinen ja hymyilevä.

Uiminen ja vesileikit kuuluvat pojan lempiasioihin edelleen. Vauvauinnin lopetimme, mutta uimahallissa olemme käyneet muuten. Ja saunomisesta on tulossa uusi lemppari. Sauna taitaa olla ainoita paikkoja, missä poika istuu ainakin hetken rauhallisesti sylissä. Mutta haluaa myös heittää löylyä. Ja sitten sitä löylyä heitetään kotonakin lapiolla tai kauhalla ja sanotaan "tshih" :) 

Syöminen ja nukkuminen sujuvat kuten ennenkin eli hyvin. Tosin poika on aika laiska syömään itse tai todennäköisemmin äiti on vaan laiska eikä jaksa odottaa, että poika lusikoisi itse vaan työntää oman lusikkansa jo pojan suuhun. Jos lusikassa on valmiina ruokaa, vie poika sen kyllä suuhunsa.
Päikkärit poika nukkuu edelleen ulkona, yleensä 2,5 tuntia alkaen puolilta päivin. Päikkäreille ei nykyisin enää tarvitse nukuttaa, sen kun vaan lykkää vaunuihin, niin uni tulee saman tien. Iltanukutus ei ole ihan yhtä helppoa, mutta yleensä 10-15 minuutissa poika nukahtaa tuolloin. Nukkuu 11 tunnin yöunet yleensä ilman, että heräisi vaatimaan äitiä paikalle. Useimpina öinä kuitenkin herään 1-2 kertaa siihen, että poika päästää unissaan jonkun älähdyksen, mutta onneksi useimmiten nukahdan saman tien takaisin. Toivottavasti sama tahti yöunissa jatkuu, sillä olen ensi kuussa palailemassa osittaisesti töihin, mutta pahoin pelkään, että uudet hoitokuviot voivat näkyä yöheräämisten lisääntymisenä.

Pitää kyllä ottaa ryhtiliike pojan kuulumisten kirjoittamisen suhteen, sillä kävi miten kävi, on myöhemmin luultavasti aika paljon mielenkiintoisempaa lukea pojan kehittymisvaiheista kuin jostain hemmetin kiertopäivistä.

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti