perjantai 3. tammikuuta 2014

Ajatusten purkua

Mä olen noin yleisesti ottaen varsin luottavainen sen suhteen, että joskus seuraavan kymmenen vuoden aikana vielä näen plussan omassa raskaustestissäni. Tänään on kuitenkin ollut taas niitä päiviä, kun plussauutiset niin blogi- kuin reaalimaailmassakin lävähtävät vasten kasvoja ja tuntuu, että raskaaksi tuleminen on kohdallani ihan mahdotonta. En oikein ymmärrä,  että mistä nyt tuulee, näin dpo 5 pitäisi olla vielä tsemppimieliala päällä. Kuitenkin huomaan ajatusteni jo harhailevan tulevaan; että kun viimeistään vuoden yrittämisen jälkern ei raskautta vieläkään näy, niin varaanko taas ajan lääkärille, jonka luona kävimme lapsettomuushoidoissa ennen kuin luomuplussa yllätti.. Jotenkin olen saanut päähäni, että vaikka kierto pelaa, niin nykyisessä hormonaalisessa ympäristössä munasolut eivät kehity laadultaan parhaiksi eikä ollutkaan sattumaa, että raskaudet ovat alkaneet 1) epäonnistuneen ivf-hoidon jälkeen 2) imettämisen lopettamista seuranneesta kierrosta. Luultavasti siis ajattelen tätä asiaa aivan liikaa :)

Kuten alussa kirjoitin, niin useimpina päivinä järki voittaa enkä tällä hetkellä usko, että liiallisella stressaamisella estäisin raskauden, kuten esikoista yrittäessä tuntui. Myös ympäristö,  jossa vauvaa toivotaan, on aivan eri nyt, kun jo vietämme lapsiperhe-elämää. Silti toisen lapsen kaipuu on suuri, ja epätoivon hetket ainakin lähes yhtä raastavia.

Nyt olen saanut ajatuksia purettua tänne ja voin toivottavasti keskittyä perjantai-illan viettoon!

2 kommenttia:

  1. Se toisen yrittäminen on Luojan kiitos erilaista, kun on jo yksi kainalossa. Ihan yhtä voimakas kaipuu siihen kakkoseen kuitenkin tulee, kun se ajatus mieleen vain pääsee. Itse uskon siihen (ja lähipiirissä onneksi jo monta, monta todistetta), että toinen raskaus alkaa helpommin, kun on ylipäätään jo yksi raskaus taustalla. Uskon, että teillä tärppää ja piankin, se on vain niin turhauttavaa kun ei tiedä milloin. Ja sitten kun siltä tuntuu, oman mielenrauhan vuoksi tutkimuksiin, ja tuntemaan, että tekee jotain asian hyväksi, siinäkin on monesti joku taika, niin kuin itsekin saitte aiemmin huomata :) Tsemppiä odotteluun!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti tsempistä!
    Jos seuraisin tilannettani ulkopuolelta, niin todellakin ajattelisin, että eiköhän se plussa sieltä jossain vaiheessa tule, mutta omalla kohdalla en osaa ottaa tilannetta yhtään niin rauhallisesti. Olen todella kärsimätön luonteeltani ja siedän huonosti epätietoisuutta. Ainakin tässä vaiheessa olen ajatellut, että joitakin kiertoja saa kulua ennen kuin lähden lisätutkimuksiin, kun vastikään gynellä käydessä kaikki näytti olevan kunnossa. Mutta tosiaankin, juurikin tuo edes pieni hallinnan tunne tilanteesta ajaa minut lääkärin vastaanotolle todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin..

    VastaaPoista