keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Yk 5

Esikoista yrittäessä olin jotenkin varma, että kunhan raskaaksi tulen, niin loppu kyllä onnistuu. Ja niinhän se esikoisen kohdalla menikin, vaikka keskenmenoa pelkäsin etenkin rv7 vuotojen aikaan. Elo-syyskuun vaihteen lyhyt raskaus oli kaikkinensa omituinen jatkuvan vuodon vuoksi, joten olin aivan varautunut keskenmenoon, vaikkei se asiaa juuri helpommaksi tehnytkään. Mutta mitenkään en ollut varautunut siihen, että kokisin saman uudelleen. En ehtinyt asiaa edes täällä hehkuttamaan, mutta tulin siis raskaaksi viime kierrossa. Plussatestin tein dpo 12, dpo 14 plussa oli jo vahvempi ja digillä piti vielä tarkistaa dpo 16, että viikot olivat nousseet "2-3 viikkoon". Pieniä oireitakin oli, kuten hajuherkkyyttä, palelua, väsymystä, ihan lievästi etovaa oloa ja pientä kivutonta painetta alavatsalla. Rinnat eivät kipeytyneet, mutta esikoisestakin tämä tapahtui vasta myöhemmin. Rv 5 lopulla pienet raskausoireet katosivat kuitenkin kokonaan. Olo palautui täysin normaalin energiseksi eikä minkäänlaista hajujen aiheuttamaa kuvotusta ollut enää havaittavissa. Ahdistuin tästä ihan suunnattomasti, mutta googlettamalla löytyi tietenkin niitäkin tapauksia, joissa raskausoireet olivat hävinneet, ja kaikki kuitenkin mennyt hyvin, joten yritin turvautua tähän oljenkorteen. Jotenkin kuitenkin vain tiesin, että kaikki ei ole kohdallaan. Olo oli niin tyhjä. Eivätkä uudet raskaustestit tuoneet apua asiaan, sillä viiva ei enää vahvistunut ja digi näytti edelleen "2-3 viikkoa". Niinpä aloin varautua tulevaan ja käsitellä keskenmenoa etukäteen. Ja nyt näyttäisi siltä, että tänään, rv 5+4, pieni vuoto on alkanut. Kipuja ei ole vielä, mutta kyllä minä lopputuloksen jo tiedän. Kesken meni tämäkin. Kuvittelen, että olen jo käsitellyt tämän asian, tapanani kun on usein puskea eteenpäin ikävien asioiden kohdalla. En oikein osaa itkeä ja yritän olla ajattelematta vaikeita asioita, etten hajoaisi. Mutta tottakai tämä raskaalta tuntuu. Minulla oli niin kovin luottavainen olo tämän raskauden suhteen ensimmäisten päivien aikana. Vaikken antanut itselleni vielä lupaa kovasti asiasta riemuita, niin toki ehdin jo miettiä laskettua aikaa, kasvavaa vauvamasua, tulevia hankintoja ja elämää kahden lapsen äitinä. Oloni oli jotenkin niin kokonainen. Ja nyt se on puolityhjä. Onneksi ONNEKSI minulla on tuo ihana pieni taapero, sillä hänen olemassa olonsa helpottaa asian käsittelyä nyt huomattavasti. Vaikka tämä tuntuu niin epäreilulta ja surulliselta, niin yritän löytää jotain positiivista, mihin tarttua. Ja onhan se positiivista, että olen nyt onnistunut tulemaan kaksi kertaa raskaaksi 5 yrityskierron aikana, kun viimeksi yhteen raskauteen tarvittiin 14 yrityskiertoa. Tilastot eivät tosin paljon naurata, sillä ilmeisesti vain 5 %:lla naisista on 2 keskenmenoa ja alle 1 %:lla 3 tai enemmän. Toivottavasti en mahdu tuohon 1%:n, mutta kieltämättä pelko uudesta keskenmenosta tulee olemaan seuraavassa raskaudessa sietämättömän suuri. Uskallan nyt sanoa, että seuraavassa raskaudesa, sillä uskon nyt, että raskaaksi tuleminen ei kohdallani ole tulevaisuudessakaan mahdotonta. Mutta entä sen jälkeen? (pahoittelut pötkötekstistä, tämä kone ei näemmä osaa muuta).

2 kommenttia:

  1. Ihan hirveästi voimia!!

    Toivottavasti tämä raskaus ei päättyisi, niinkuin edellinen :((

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Täällä on jo ihan hyvä mieli, vaikka lopputulos oli sama kuin viime kerralla. Pää pystyyn ja kohti uutta yritystä!

    VastaaPoista