perjantai 14. maaliskuuta 2014

Epäselvä diagnoosi

Päivittelen nyt vähän kuulumisia, viikon varrella kun on ehtinyt tapahtua.

Sunnuntaina kirjoittelin alkaneesta tuhrusta, ja päivä menikin loppujen lopuksi aika lailla itkuisissa merkeissä.
Sunnuntaiaamun jälkeen tuhrua ei sitten tullutkaan sen enempää eikä vatsakivut alkaneet. Niinpä pidin vielä pientä toiveikkuutta yllä, kun menin tiistaina varhaisultraan, mutta äkkiä palasin todellisuuteen, kun ultrassa ei näkynyt viikkoja vastaavaa alkiota. No, eipä se oikeasti yllätys ollut, mutta toki lopullinen tieto asiasta tuntui pahalta. Kohtu oli suurentunut niin kuin pitää, vuotoa ei näkynyt, mutta tilanne epäselvä. Sain lähetteen naistentautien poliklinikalle jatkoselvityksiin, minne meninkin saman tien. Siellä ultrattiin uudelleen, ja koska se jokin, mikä ultrassa näkyi, oli epäselvä eli olisi saattanut olla myöhemminkin alkanut raskaus (toki tiesin, ettei ole), määräsi lääkäri hCG-määritykset tiistaille ja torstaille.
Eilen sain sitten puhelun, että hCG oli tiistaina n. 7000 mIU/ml, ja torstaina n. 8000 mIU/ml, ja käskyn tulla uudelleen ultrattavaksi epäselvän tilanteen vuoksi (normaalissa raskaudessahan hCG:n pitäisi tuplaantua parin päivän välein). Kävin uudessa ultrassa eilen ja edelleenkin kohdussa näkyy ehkä jotain, mutta koska kohdunulkoista raskautta ei voi poissulkea, menen taas ensi viikolla hCG-kontrolliin. Mikäli viikonloppuna alkaisi kovia vatsakipuja tai muuten poikkeavaa, tulee minun olla yhteydessä naistentautien päivystykseen.

Tässä nyt siis ollaan. Oma veikkaukseni olisi kyllä tuulimuna, täysin kivuttomana kohdunulkoinen raskaus tuntuisi yllättävältä, mutta kaikkihan on mahdollista. Ja nyt tietysti pelottaa, että jos kyseessä olisikin kohdunulkoinen raskaus, niin ei kai vaan ole mahdollista, että se yhtäkkiä repiikin toisen munatorveni ja johtaa sitä kautta lisäongelmiin. Jos kyseessä on sitten tavallinen keskenmenoon johtava tilanne, niin kuinkahan kauan odotellaan, että kohtu tyhjentyy itsestään vai saisinko ensi viikolla lääkkeet sitä varten?

Oli miten oli, niin ei auta kuin odotella. Sanomattakin on selvää, että raskaushaaveet saan heittää tauolle suht pitkästi aikaa, voi olla että tässä menee vielä pitkän aikaa, kun hCG oli kuitenkin noinkin korkea. Toivottavasti kesällä kuitenkin päästäisiin uuteen yritykseen.
Lääkäri lupasi myös lähetteen jatkotutkimuksiin toistuvien keskenmenojen vuoksi, onpahan jotain odotettavaa silläkin saralla.

Henkisestä puolesta en nyt osaa sanoa. Toki tuntuu pahalta enkä millään halua ajatella sitä, että kaveripiiriin on syntymässä muutama vauva nyt keväällä, olen niin kateellinen. Jotenkin yritän myös sopeuttaa ajatuksia siihen, että olisiko se maailmanloppu, jos toista lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta vielä en ole valmis luovuttamaan.
Olen tietysti myös miettinyt syitä näihin epäonnistumisiin. Minulla on aika vahva usko sen suhteen, että munasoluissani on tavanomaista enemmän sekundakamaa. Tähän viittaisi se, että IVF-hoidoissa ei hyvästä munasolusaaliista huolimatta saatu hyvässä suhteessa alkioita aikaiseksi sekä se, että tiputteluvuoto ennen kuukautisia voi lukemani mukaan viitata huonon munasolun tuottamaan huonoon keltarauhaseen. Olen myös miettinyt, että ehkä kahdessa viime kierrossa käyttämäni lugesteron onkin johtanut siihen, että epäkelpo alkio on huijaantunut kiinnittymään kohtuun. No, todistetusti ainakin yksi hyvä munasolu on minusta irronnut, ehkä seuraavan viiden vuoden aikana toinenkin?

2 kommenttia:

  1. Voi ei kuinka surullisia uutisia täällä. Toivoin niin, että nyt teitä onnistaisi. :( Jaksamisia! Varmasti vielä onnistutte.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Miraana! Jotenkin jaksan vielä itsekin uskoa, että joskus onnistutaan, kun tuo yksi lapsi kuitenkin on eikä ikä kai vielä liikaa paina..

    VastaaPoista