torstai 21. elokuuta 2014

Siitä se ajatus sitten lähti!

Viime viikolla manailin toivoni menettäneenä liian säännöllisesti alkavaa tiputteluvuotoa ennen kuukautisia. Olin päättänyt, etten tällä kertaa masenna itseäni lisää testaamalla taas turhaan.
Kuinka ollakaan, samana iltana aivastaessani tunsin repäisevää kipua alavatsalla, ja siitähän se ajatus sitten lähti! Repäisykipu, entäs jos sittenkin? Rupesin miettimään asiaa ja muistin, että dpo 9 tienoilla olin uumoillut kuukautisten tulevan mega-aikaisin, kun alavatsa kipuili ihmeellisesti pienen vuodon ohella - kiinnittymiskipua? Kummasti sitä toivo taas nosti päätään, mitä jos sittenkin? Suontakin veti yöllä, se oli ensimmäisiä "raskausoireita" esikoisesta. Maltoin odottaa päivän, mutta kp 28 päätin keskellä yötä pissahätään herätessäni tehdä testin. Aika paljon masensi, kun tuijottelin taas vitivalkoista kohtaa liuskassa, johon olisi pitänyt piirtyä toinen viiva. Mitä olin taas kuvitellut? Mutta mutta, aikani tuijoteltuani kuitenkin huomasin, että testiin piirtyi toinenkin viiva. Herätin mieheni katsomaan, näkeekö hän testissä kahta viivaa. Mies oli ihan unenpöpperössä ja sekaisin, en ollut hänelle mitään mahdollisesta testaamisesta maininnut. Mies oli niin unessa, ettei nähnyt yhtään mitään, mutta itse kyllä jo näin, että testissä oli selkeät kaksi viivaa. Ei tullut uni uudelleen helposti sinä yönä!

Tässä sitä ollaan, raskaana jälleen. Tiputtelu loppui oikeastaan testipäivään. Raskausoireita on vain lievänä, lähinnä pientä "tota ruokaa ei tee mieli"-tyyppisenä olotilana ja väsymyksenä, joka voi johtua mistä vaan. Viimeisistä kuukautisista laskettuna tänään on rv 5+0. Tällä kertaa en ole halunnut menettää mielenterveyttäni jatkuvan kotitestailun kanssa vaan  otatin hcg-määritykset kahtena päivänä. Ensimmäinen arvo maanantaina oli 2880, kahden päivän kuluttua lukema oli jo 6400.

Olen pysynyt suht rauhallisena, nyt en voi kuin odottaa. Toivoa saan siitä tilastosta, että kolmenkin keskenmenon jälkeen todennäköisyys neljännen raskauden onnistumiselle on 60-80%. Olisiko nyt meidän vuoro?

6 kommenttia:

  1. Peukut ja varpaat pystyyn! -daeph

    VastaaPoista
  2. Tämä on ihana uutinen! <3 Varovaiset onnittelut - jospa se olisi nyt tässä.

    VastaaPoista
  3. Niin toivoin, että teitä onnistaisi! Olisi hienoa päästä taas odottamaan samaan aikaan :)

    VastaaPoista
  4. Onnea, toivottavasti kaikki menee hyvin :)

    VastaaPoista
  5. Onnea matkaan, tämä voi hyvinkin olla se teidän vauva :)

    VastaaPoista
  6. Kiitokset tsempeistä, kovasti täällä jännittää!

    VastaaPoista