keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Huh ja huh!

Vihdoin on aikaa päivittää ultrakuulumisia!

Pelonsekaisin tuntein astelin Kätilöopistolle viime viikolla. Toisaalta tunsin sisälläni varmuutta siitä, että kaikki olisi pienellä edelleen hyvin. Mutta heti, jos annoin itselleni vapauden ajatella näin,  läpsäisi näkymätön käsi minua poskelle muistuttaen siitä kaikesta, mikä voisi olla ikävästi. Kauan ei onneksi tarvinnut ultraa odotella vaan kätilö otti minut etuajassa huoneeseen. Ultraus aloitettiin vatsan päältä, ja suureksi onneksi heti näkyi vilkasliikkeinen vauvanalku sydämensykkeineen. Mittoja otettiin, mutta pieni ei suostunut kääntymään sellaiseen asentoon, että niskaturvotusta olisi saatu mitattua, joten pääsin hyppelehtimällä yrittämään asennon muutosta. No, ei siitä ollut apua, joten jatkettiin alakautta, ja johan onnistui niskaturvotuksenkin mittaus. Kätilö totesi siitä vain, että aivan normaali on, en sitten tarkempaa lukemaa edes kysynyt. Kooltaan pieni vastasi rv 12+5, kun ultrapäivänä oli kuukautisista laskien rv 12+1. Tosin jostain syystä papereihini on merkitty kuukautisten alkupäivä päivää todellista aikaisemmaksi, joten heidän laskujensa mukaan oli rv 12+2. Oli miten oli, laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu. Ja lasken nyt itsekin sitten viikot lasketun päivän mukaan, joka on siis 22.4.2015, jolloin tänään on rv 13+0.

Ultrassa kaikki hyvin, huh! Ensimmäinen kolmannes kutakuinkin ohi, huh! Ja yhdistelmäseulasta normaalitulos, huh!
Muutaman helpottuneen huokauksen olen siis saanut viime päivinä vetää. En voi silti väittää jatkavani elämää superseesteisenä odottajana, mutta toiveikas olen. Ja kiitollinen. Ja edelleen täysin epäuskoinen siitä, että tapahtuuko tämä oikeasti meille? Ansaitsenko edes näin suurta onnea?

Enää ei tarvitse kyttäillä oireita, kun oletettavasti pahoinvoinnit sun muut ovat tässä vaiheessa muutenkin hellittämässä. Iho ei näytä vielä ymmärtäneen toiselle kolmannekselle siirtymistä, mutta eiköhän sen kohta rauhoitu? Turvotusta ja painonnousua on, mutta käytän edelleen omia housujani. Kaivoin tosin esikoisen odotusajalla käyttämäni raskausvaatteet esiin, mutta niiden aika on vasta myöhemmin. Nyt ei ole vielä mukava pukeutua tyköistuviin, vatsan paljastaviin yläosiin vaan töin ja tuskin yritän peitellä ylensyöneen näköistä keskivartaloani löysillä yläosilla.

Doppler on kyllä taivaanlahja tällaiselle stressaajalle, muutama sekuntikin kuuntelua riittää, kun saa helpotusta rauhattomalle mielelle.

4 kommenttia: