torstai 26. helmikuuta 2015

Choose your battles

Otsikolla viittaan elämään uhmaikäisen kanssa. Huhheijaa. Nyt todellakin eletään sitä vaihetta, kun lähes kaikista asioista saa väännön aikaiseksi. Erityisen vaikeaa pojan kanssa on vaatteiden ja vaipan vaihto, etukäteen pitää ihan kerätä voimia, kun tietää, että jompi kumpi on edessä. Poika vastustelee ja aina pitäisi olla joku jippo mielessä, millä saisi pojan ajatukset käännettyä muualle, jotta kyseiset toimenpiteet sujuisivat ilman eieieitä ja rimpuilua. Aina ei vaan huvittaisi olla tunkemassa pojalle näkkäriä käteen tmv., jotta homma jotenkin toimisi, mutta olettaisin, että tein niin tai näin, poika tuskin enää kouluiässä käyttäytyy ihan samalla tavalla (eihän??!). Ja ihan sama, kuka niitä vaatteita vaihtaa, samanlaiset uhmat saa niin mummo kuin mummikin osakseen, ilmeisesti poika kokee vahvasti, että tunkeudumme hänen itsemääräämisalueellensa näillä toimillamme :) 

Olen todella turhautunut siihen, etteivät pottahommat etene meillä ollenkaan. Ennen lapsiaikaa olin todellakin sitä mieltä, että omat lapseni tulevat olemaan suunnilleen 2-vuotispäivänään kuivia. How little did I know? Olen etukäteen tiedostanut sen, että pakottamalla ja negatiivisilla assosiaatioilla ei saa aikaiseksi kuin huonoa näissä potta-asioissa ja mielestäni yrittänyt niitä vältelläkin, mutta jotenkin olemme silti ajautuneet tilanteeseen, missä poika ei tällä hetkellä lahjomallakaan suostu edes istumaan potalle. Enkä näe, että tilanne olisi paranemassa ihan lähihetkinä, eihän tässä ole parin kuukauden sisällä edessä kuin pikkusiskon syntymä ja muuta pientä elämänmuutosta. No, toivottavasti kesällä sitten voimme yrittää asiaa uudelleen, kun vaatetuskin on vähäisempi ja kotona on helpompi pitää ilman vaippaa. Kakka tulee pönttöön, mutta sekin vain sen vuoksi, että pojan alkaessa tuotosta pusertamaan, vien hänet nopeasti pöntölle, omatoimisesti hän ei pöntölle lähde, vaikka tietää, että luvassa on suklaa tai lakupalkintoa.

Mutta osaa pieni mies yllättääkin. Olimme viime viikolla hammaslääkärissä pienen hammashaverin jälkeisessä rutiinitarkastuksessa. Olin ennakoinut itkua ja hammastenkiristystä, potkuja ja raivareita, mutta vielä mitä! Hammaslääkärin huoneeseen astuttuamme poika kiipesi omatoimisesti tutkimustuoliin, ei vastustellut, kun silmille laitettiin aurinkolasit, aukoi suuta, kun setä pyysi ja lopuksi otti tyytyväisenä vastaan pienen virtahepolelun kuin vanha tekijä. Olinpa ylpeä, kun lääkäri ja hoitaja kehuivat reipasta pikkumiestä, vaikka ihan tuurillahan tuo noin meni! 


7 kommenttia:

  1. Meilläkin pottahommat näytti toivottomalta vielä vuodenvaihteessa mut sitten tapahtui jotain ja nykyään poika osaa käydä itse asioillaan :) jotku pojat tykkää pissiä seisaalleen, mekin opeteltiin aluksi käymään esim. Kylppärin lattiakaivon äärellä, välillä ämpärillä, Se oli kivempaa kuin pottailu :) toki myös sotkuisempaa ... -daeph

    VastaaPoista
  2. Me odotettiin ihan tarkoituksella pitkän aikaa ja sitten, kun aika oli todellakin kypsä, niin nopeasti pottailu ja nyt jo pönttöily lähti sujumaan. Ei lapsen tarvitse olla vaipaton 2-vuotiaana jos ei ole siihen valmis. Anna itsellesi vähän armoa ja todellakin: choose your battles! Mä en sen vuoksi jaksa tapella iltaisin hammaspesun yhteydessä siitä saako hanaa pitää päällä vai ei ja kumpi harjaa ensin hampaat, minä vai Tyyppi. Pieniä juttuja, mutta ah, niin äidin hermoja riekaleiksi repiviä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis meillä tosiaan ainakin vaikutti ihan suunnattomasti pikkusisaruksen tulossa oleminen Tyypin mielialaan, joten samaan aikaan sen kanssa en kyllä itse ainakaan voi suositella mitään muita suuria muutoksia (kuten pottailua). Pottailua ja sen aiheuttamia tunnereaktioita voidaan siirtää, pikkusisaruksen syntymää taas ei. Senkin vuoksi olen tosi tyytyväinen, että meillä saatiin tilanne rauhoitettua sen reilun 3 viikon aikana, minkä ehdin Tyypin kanssa olla ihan kokonaan ennen Neidin syntymää, koska uskon sillä olleen valtava vaikutus siihen ettei Tyyppi alkanut purkaa mustasukkaisuutta vauvaan.

      Poista
  3. Daeph - tota mä oon myös miettinyt, että voi olla, että jää pottahommat väliin kokonaan, kun kakkoshätä tulee pönttöön ja jos tosiaan seuraavaks syttyis innostus pystypissailuun. Pitäisköhän meidänkin kokeilla tota ämpäriä :)

    Pinkki pingu: mä oonkin mielenkiinnolla seuraillut sun blogista, miten teillä homma on toiminut. Teillä taitaa olla just sama ikäerokin kuin meille ainakin lasketun ajan mukaan olis lapsille tulossa. Näin mä oon myös ajatellut, että nyt ajankohta ei vaan ole otollinen millekään pottajutuille, ja toivotaan, että ,meilläkin sitten joskus edetään nopeasti, kun poika on itse valmis. Oma turhautuminen taitaa kummuta eniten siitä, että isovanhemmilta tulee hienovaraisia vihjailuja asiasta..pitäis vaan sulkea korvat,

    VastaaPoista
  4. Jos se yhtään lohduttaa, niin viimeistään sitten pottahommat helpottuu, kun sisko on about vuoden. Meillähän pottailu sujuu (pissojen osalta, ei kakkosten kuin joskus tosi hyvällä tuurilla) ihan mukavasti, mutta toisinaan haraa vastaan, ja niinä hetkinä auttaa, kun laitan pikkuveljen potalle istumaan... ja kas! Niin huutaa isompi, että ei kun minä, ja työntyy potalle puoliväkisin ;)

    Choose your battles on erinomainen motto. Yritän valita suht tasaisesti juttuja, joissa poika saa tahtonsa periksi, ja juttuja joissa ei. Turva-asioissa ei jousteta, mutta muuten tilanteen mukaan. Yksi homma, josta en ole ylpeä, on se, että annan valuttaa hanasta vettä ja leikkiä sillä samalla kun leikataan kynsiä... jostain syystä se tykkää siitä hommasta kovasti, ja aina välillä itse ehdottaa, että leikataan kynnet :D Yritän lohduttautua sillä, että meillä vesi tulee omasta kaivosta...

    PS. Ja ehdottomasti pitää sulkea korvat kenenkään muun vihjailuilta :)

    VastaaPoista
  5. PS. Sulle on haaste mun blogissa :)

    VastaaPoista
  6. Tohon pottahommaan pitäiskin kehittää joku "älä vaan mene istumaan potalle, äläkä ainakaan pissaa sinne"- tyyppinen jippo, niin ehkä sopis uhmaikäisen houkutteluun just koko asian vastustaminen :D

    VastaaPoista