torstai 19. helmikuuta 2015

Valmistautumista?

Rv 31+1 tänään, tickerin mukaan 62 päivää laskettuun aikaan.
Välillä mietin, että ollaankohan me miehen kanssa edes oikein tajuttu, että meille on tulossa vauva aika pian? Tuntuu, että sitä on taas keskittynyt niin tähän matkaan eikä määränpäähän, että nyt pitäisi oikeasti vähän valmentautua siihen, miten elämä taas muuttuu, kun meitä toivottavasti parin kuukauden päästä on kolmen sijaan neljä.
En tarkoita niinkään konkreettisia hankintoja, sillä lähes kaikki vauvatarvikkeet on jäljellä isoveljeltä, vaan sitä suurta mullistusta, minkä vauva tuo mukanaan syntyessään. Elämänmuutos ei todennäköisesti tunnu yhtä suurelta kuin esikoisen syntyessä, mutta onhan tässä kaikenlaista edessä. Miten esikoista pitäisi vielä valmistella pikkusiskon syntymään? Miten esikoinen ottaa vauvan vastaan? Miten me nukumme, kun nykyään poika silloin tällöin hipsii meidän väliimme yöllä, ja neljä samassa sängyssä on jo vähän ruuhkaa? Miten takaamme molempien vanhempien jaksamisen töissä/kotona, jos vauva on kovin itkuinen?

Toki on myös niin, että vaikka kuinka pohtisi ja valmistautuisi, niin yllätyksiä on luvassa kuitenkin. Muutos on positiivinen ja odotettu eikä me todellakaan olla ensimmäisiä, joille syntyy toinen lapsi :)

2 kommenttia:

  1. Hih, en tiedä, haluatko kuulla tällaista kommenttia, mutta itsestäni tuntui, että toisen lapsen tulo muutti arkea vielä enemmän kuin ensimmäinen lapsi! Vaikka sinänsä vauva sujahti kyllä arkeen helposti mukaan. Kotoa lähteminen tuli ainakin hankalammaksi, ainakin jos liikkuu yksin kahden kanssa. Mutta kaikkeen tottuu ;) Vauvan pukeminen oli sentään helppoa, kun vain olla möllötti paikallaan :D Sen sijaan nyt täällä puetaan rimpuilevaa yksivuotiasta ja 2,5 -vuotiasta vaihtelevalla menestyksellä - välillä pukee itse tai antaa pukea itsensä nätisti, välillä taas huutaa "karkuun" ja lähtee juoksemaan ympäri taloa... Olin myös etukäteen murehtinut, että esikoinen jää sitten vähän paitsioon, kun vauva tulee, mutta vähänpä tiesin... vanhempi kyllä ottaa oman huomionsa ja vauva joutuu odottelemaan, ainakin jos on kohtalaisen tyytyväinen tapaus. Nukkumisista pitää sanoa, että me ollaan nukuttu ihan tilanteen mukaan. Vauvan ollessa vielä, no, vauva, nukuin minä sen kanssa ja mies kuulosteli välillä poikaa (silläkin kun on noita yöheräilyjä riittänyt...), ja välillä (koska joutui heräämään töihin) nukkui vierashuoneessa. Vauva-ajan jälkeen ollaan vaihdeltu nukkumispaikkoja tarpeen mukaan, eli riippuen siitä kumman pitää herätä töihin aikaisemmin tai tarvitsee muuten vaan enemmän unta... Toivottavasti teilläkin mies pystyy osallistumaan öihin ainakin jonkun verran :) Ja hyvä, että poika on jo tuon ikäinen, että jaksaa ehkä olla itsekseen ja katsoa vaikka lastenohjelmaa, tai vieressä kirjaa, kun esim imetät.

    Hyvin se menee!!! Luulenpa, että isoveli on ihan tohkeissaan pikkusiskosta <3

    VastaaPoista
  2. Sitä mä oon kanssa miettinyt, että onneks sentään vauvat ei osaa vastustella samalla lailla pukemista kuin nuo uhmaikäiset. Tai eivät ainakaan osaa juosta karkuun :) Muutenkin ihan tarpeeks hikistä hommaa. Onneks sentään kesä tulossa, niin ei tartte ihan heti olla kahta pukemassa haalareihin.

    Mä todellakin toivon, että poika ei reagoi vauvan tuloon huonontamalla yöuniaan, nukkuu siis pääasiassa nykyisin heräilemättä, lähinnä vasta aamulla tulee meidän sänkyyn ainakin parin viimisen viikon aikana. Mutta vauvan tulo voi muuttaa kaiken... :)

    VastaaPoista