tiistai 31. maaliskuuta 2015

Ihana, kamala (?) raskaus

Huomenna 37+0, jaiks! Täytyy myöntää, että alan olla pikku hiljaa valmis seuraavaan vaiheeseen, olenhan ollut raskaana elokuusta saakka. Hieman tunnen huonoa omatuntoa siitä, että alan olla hieman, noh,  kyllästynyt raskaana olemiseen, sillä tätähän olen nimenomaan toivonut. En siis missään tapauksessa halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta kyllä luonto tai mikä lie on hoitanut asiat niin, että loppuraskauden koittaessa äiti on niin sanotusti kypsä raskaana olemiseen.  

Ei tässä edelleenkään mitään suurempaa vaivaa ole, mutta onhan tuo vatsa jo niin iso, etten millään jaksaisi enää kumarrella, sillä lattialle tippuneet tavarat tekisi mielummin mieli jättää sinne lojumaan kuin nostaa, mutta minkäs teet ( ja miksi meidän pojalla on nyt vaan nauhakenkiä?!).
Viikko sitten siirsin suosiolla sormukset kaulakoruun roikkumaan, toisinaan alkoi tuntua vähän hankalalta saada sormuksia vedettyä iltaisin pois, ja sukistakin jää iltasella pienet rannut nilkkoihin. Ainainen huolehtiminen siitä, onko suuhun menevä ruoka varmasti raskaana olevalle sopivaa on yllättävän kuluttavaa, tässä vaiheessa haluaisin jo kerätä lautaselle kaiken maailman pastöroimattomat juustot ja sushit, puhumattakaan edes yhdestä lasillisesta viiniä. Raskausvaatteiden niukka valikoima kyllästyttää, painonnousu ärsyttää, mutta mitään, siis MITÄÄN en tietenkään vaihtaisi siihen pieneen ihmeeseen, joka tätä kaikkea minulta edellyttää. Mikäli vaaditaan, olen ilomielin (köhköh) raskaana vaikka toiset yhdeksän kuukautta!

Pari päivää sitten muuten säikähdin hieman, kun wc-käynnin yhteydessä pyyhkiessä tuli hieman rusehtavaa vuotoa. Mitään kipuja vuotoon ei liittynyt ja tunsin vauvan liikkeet hyvin, mutta oman mielenrauhan vuoksi soitin kuitenkin neuvoa synnäriltä. Kuulemma mitään aihetta huoleen ei onneksi ollut ja nyt vaiva on häipynyt kokonaan.
Lähestyvää synnytystä ajatellen mitään ennakoivia oireita en ole huomannut. Levossa ei supistele ainakaan kivuliaasti (en taida aina oikein tunnistaa kivuttomia supistuksia) eikä liikkuessakaan juurikaan, ihan hyvin voin työntää pojan rattaita ylämäkeen ja ehtiessäni käyn muutaman kerran viikossa kuntosalilla ajelemassa kuntopyörällä edelleen. Limatulpan irtoamisesta ei ole merkkejä enkä oikein osaa sanoa, onko vatsakaan vielä laskeutunut. Joten jos nyt pitäisi ennustaa, niin veikkaisin, että synnytys käynnistyy vasta lähellä laskettua aikaa tai sen jälkeen, mutta tilannehan voi toki muuttua nopeastikin.
Yritän päivitellä nyt loppuraskauden aikana tänne vähän useammin, lukaisin vähän aika sitten kirjoituksiani pojan raskausajalta ja kaikenlaistahan tässä oli jo ehtinyt unohtua..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti