keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Synnytystapa-arvio

Otsikostakin voi jo päätellä, että kävin vastikään synnytystapa-arviossa. Vauva on edelleen pää alaspäin, kasvaa tasaisesti hieman keskikäyrän alapuolella. Mitään esteitä alatiesynnytykselle ei ole tiedossa nyt, kun vauva on "oikein päin", joten alatiesynnytystä lähden tällä kertaa yrittämään.
Täytyy sanoa, että kyllä vähän jännittää! Sektiokin jännitti, kovastikin, mutta kun se sitten meni erinomaisen hyvin, ja toipumiseni oli nopeaa, niin kieltämättä tietynlainen helppous houkuttelisi samaan uudestaan. Tiedostan kuitenkin, että uusi sektio olisi taas uusi leikkaus riskeineen, joten en ole hetkeäkään oikeasti ajatellut kysyväni uuden sektion mahdollisuudesta, vaan näillä nyt mennään.

Sen kummemmin en ole osannut synnytystä suunnitella vaan asenteeni on enemmän sellainen, että katsotaan, mitä tuleman pitää.  Minulla ei ole oikein mitään vaatimuksia, ainoastaan harras toive, että kaikki menisi hyvin. Epiduraali kiinnostaa, jos sille on tarvetta (pidän aika todennäköisenä, että on), episiotomia tehdään, jos se on välttämätön vauvan ulos saamiseksi. En ole suunnitellut musiikkeja synnytyssaliin tai suuremmin miettinyt mitään synnytysasentoja tmv., olen ajatellut, että kätilö kyllä sitten ohjaa minua niin kuin parhaaksi näkee. Kuulostaako tämä sitten siltä, etten ole kovin valmistautunut koko koitokseen? Juu ja ei. Etukäteen kun ei voi varsinkaan näin "ensisynnyttäjänä" tietää,  miten synnytys tulee etenemään, niin mielestäni liian tarkasti etukäteen viitoitettu tie voisi vain aiheuttaa enemmän pettymyksiä jälkikäteen. Totta kai synnytykseen kannattaa minunkin mielestäni mentaalisesti valmistautua, mutta suunnitella sitä ei voi.

Olihan se viimeksi helppoa, kun pojan syntymäpäivän tiesi jo pari viikkoa etukäteen, sillä nyt ei auta kuin odotella. Mitään merkkejä ainakaan ihan pian lähestyvästä synnytyksestä ei vielä ole, mutta voisihan sitä sairaalakassia ruveta jo pikku hiljaa pakkailemaan, kun laskettuun aikaan on neljä viikkoa. Mitäs muuta? Vauvan vaatteet on vielä pesemättä, hoitopöytä kasaamatta, rintapumpun toimivuus testaamatta, turvakaukalo ja sitterit sun muut hakematta kellarista.. Mutta mullahan ei ole  muuta kuin aikaa näin äitiyslomalla!  Eikun ootas, olihan mulla tuo yks 2,5-vuotias täystyöllistäjä..

2 kommenttia:

  1. Huiii, siellä eletään jännittäviä aikoja! Meillä oli sama setti, ensimmäinen tuli sektiolla (kiireellinen) ja toinen alakautta. Ei siihen synnytykseen kyllä voi oikein valmistautuakaan... menee sitten vaan fiilispohjalta. Oli se kyllä ihan hirveää (sorry), mutta ainakin jälkikäteen mietittynä ;) myös ihanaa! Ja nyt jälkeenpäin kun mietin, en vaihtaisi sitä sektioon! Olen onnellinen siitä kokemuksesta, minkä kuvailemiseen eivät sanat riitä <3 Onnea loppumetreille!!!

    VastaaPoista
  2. Mä oon yrittänyt valmistautua siihen, että se on ihan hirveää, mutta psyykaan itsenäni sillä, että siitä ovat naiset ennenkin selvinneet :D Jotenkin tuntuisi hassulta, jos nyt "valitsisin" sektion, niin sitten olisi varma, etten tässä elämässä tulisi synnytystä kokemaan, kun kahden sektion jälkeen kolmas on aina varmasti sektio

    VastaaPoista