torstai 9. huhtikuuta 2015

rv 38+1

Alle kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Onhan tämä kieltämättä jännää, kun tällä kertaa ei yhtään tiedä, milloin synnytys alkaa (tai no, toivottavasti sentään neljän viikon päästä vauva on jo maailmassa!). Vatsa on mielestäni jonkin verran laskeutunut, neuvolankin mukaan pää olisi tullut alaspäin, mutta ei ihan kiinnittynyt vielä. Ajoittaisia lieviä menkkamaisia jomotuksia on alaselässä ja vatsalla, ilmeisesti supistuksia, mutta en kyllä tunnista sitä, että vatsa kovettuisi samalla, mielestäni se on ihan pinkeä koko ajan :D Eikä siis mitään sellaisia supistuksia, joilla olisi selkeä kellotettava alku ja loppu. Ootellaan..

Turvotuksia on vaihdelleen, ei mitenkään kovin paljon, mutta kun seurailen aamuisin painoa, niin kylläpä paino voi näemmä melkein kilollakin vaihdella päivien välillä. Tämän päivän lukema (68,5kg) on esimerkiksi kilon matalampi kuin maanantaina otettu, silloin oli toki varmasti suolaisten pääsiäisruokien aiheuttamaa pöhötystä tavallista enemmän mukana. Maaginen raja, 70 kg, mennee tässä raskaudessa silti rikki. Se on minulle jotenkin henkisesti kauhun paikka, koskaan kun en ole vielä seiskalla alkaviin lukemiin päässyt. Otan tästä asiasta vähän turhankin paljon stressiä, pitäisi nyt vaan syödä sitä suklaata ja nauttia, kohta voi olla vauvan masuvaivojen takia taas suklaa ja leipä pannassa ja muutenkin, mitäs pienestä painonnoususta, kunhan baby tulee terveenä maailmaan!

Raskausarpia ei ole vielä tässäkään raskaudessa tullut, ilmeisesti ihotyyppini on tässä suhteessa suotuisa. Turvotuksen vuoksi olen välillä pitänyt lentosukkia jalassa, kun pelkään, että suonikohjuja pamahtaa muuten. Vielä ei ole näkynyt. Pieniä liitoskipuja on tuntunut, mutta ei mitään reipasta kävelyä hankaloittavaa.

Pientä malttamattomuutta alkaa olla ilmassa, mutta hetken voisi vielä neiti kasvaa masussa, että olisi sitten kooltaan sellainen, että toivottavasti äidinmaito riittää ja sitä jaksaa syödä. Imettäminen jännittää taas ihan hitsisti, pelkään, että se on taas aluksi yhtä hankalaa kuin viimeksikin. Olen ihan unohtanut, miten helppoa se oli pojun kanssa suurimman osan ajasta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti