tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kymppiviikkoinen

Tyttö on jo kymmenen viikkoa ja risat. Pitäisi tosiaankin kirjoitella useammin (aina sama laulu!), jotta tulisi näitä kehityksen virstanpylväitä merkittyä ylös!

Tyttö alkoi hymyillä jo aika varhain. Varmaan neli-viisiviikkoisena tulivat ensimmäiset sosiaaliset hymyt, jotka minunkin mielestäni olivat tarkoituksellisia eikä vaan ihastuneen mummon tulkintoja vatsanväänteille ;) Tyttö napitti silmiin jo heti synnyttyään niin tarkasti, että vaikea sanoa, milloin katseen kohdistaminen varsinaisesti alkoi. Tyttö on nykyisellään varsin hymyilevä ja aurinkoinen hereillä ollessaan, ihana rakkauspakkaus! Vauvakujertelut alkoivat joskus toisella kuulla, mutta enhän minä enää muista, milloin! Nykyään tyttö jaksaa ollakin hereillä pidempään, kun tuntuu, että ensimmäiset kuutisen viikkoa menivät tytöltä lähinnä nukkuessa. Kahta tuntia pidempään en kuitenkaan pidä neitiä hereillä tai se kostautuu kitinänä.

Viime postauksessa kolmisen viikkoa sitten  valittelin sitä, ettei tyttöä saa ajoissa yöunille. Nyt kuitenkin viimeisen viikon ajan tyttö on mennyt yöunille puoli yhdeksän- yhdeksän välillä. En oikeastaan osaa sanoa, mikä tähän aikaistuneeseen nukahtamisaikaan on vaikuttanut. Ehkä se, että olen nyt yrittänyt luoda parempaa rutiinia ja rytmiä nukuttamiseen. Aiemmin iltanukuttaminen oli enemmän sellaista telkkarin ääressä sitterissä heijaamista ja syöttöä, kun nyt vetäydyn tytön vaikuttaessa väsyneeltä makuuhuoneeseemme, missä syötän tytön vielä viimeisen kerran makuulla, laitan tytölle tutin suuhun ja jään viereen makoilemaan. Aika pian tytön silmät alkavat luppaista, jolloin siirrän hänet omaan sänkyyn nukahtamaan. Varsinainen nukahtaminen vaatii vielä jokusen tutin noston, ja koko operaatio voi viedä puolisen tuntia, mutta kun tyttö on saatu ajoissa nukkumaan, jää itselle iltaan rauhallista omaa aikaa edes vähäisen. Koska tytön ensimmäinen unipätkä on tällä hetkellä 5-7 tuntia, uskallan valvoa itse vähän myöhempään ja nauttia illan vapaa-ajasta. Viime aikoina mies onkin nukuttanut pojan ja minä tytön, mutta täytyy kuitenkin jotenkin huolehtia siitä, ettei käy niin, ettei toinen vanhemmista kohta kelpaakaan hommaan ollenkaan.

Täysimetyksellä mennään edelleen, mutta pumppaan lähes päivittäin yhden satsin maitoa pulloon, jotta tytöllä pysyy pullossa tatsi (eli minä pääsen ehkä joskus jonnekin yksin!) ja toisaalta illat eivät mene ihan koko ajan tississä kiinni, kun yksi 100 ml:n annos tulee pullosta. Myönnän, etten ole mitenkään kovin innostunut imettämisestä tälläkään kertaa, vaikka tiedän, että se on tytölle parasta ravintoa ja hulluhan olisin, jos en imettäisi, kun se kerran sujuu, mutta toisaalta jo odottelen aikoja, jolloin tytön ravinto ei ole yksinomaan minusta riippuvaista. En oikein tykkää julkisilla paikoilla imettämisestä, mutta nyt en ole antanut imetyksen hidastaa menoamme, harvemmin edes tarvitsee muualla kuin kotona imettää, kun ajoittaa menonsa oikein.

Poika on edelleen suhtautunut pikkusiskoonsa varsin hyvin. Kyselee, että "mitä se vauva nauraa?" ja käy hassuttelemassa vauvalle, mutta suurimmaksi osaksi ei ole edes kovin kiinnostunut vielä siskostaan :) Välillä heijaa sitteriä turhan rajusti, mutta hyvin on sisarusten yhteiselo alkanut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti