keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Mitäs mulle kuuluu?

No, kiitos, ihan hyvää. Omaa aikaa ja yöunia kaipaan, mutta joskus sitten.

Synnytyksestä olen toipunut hyvin. Lähinnä siitä muistuttaa keskivartalo, joka on pullataikinaa. Paino on kyllä pudonnut ihan hyvin, vaikka vielä olisi pari kiloa lähtölukemiin. Niiden pudottaminen vaatinee kuitenkin vielä liikunnan lisäämistä, vaikka toki ruokavalio tärkeintä onkin. Ajan repiminen urheiluun vaan on aika hankalaa, kun mies ei tee mitään kahdeksasta neljään duunia. Olen sitten yrittänyt vähän jumppailla niinä hetkinä, kun poika keskittyy leikkeihinsä ja vauva viihtyy lattialla, mutta olipa kyllä ihanaa päästä ihan juoksulenkille tällä viikolla ensimmäisen kerran sitten viime kesän. Kiinteytystä kaipaa keskivartalon lisäksi muukin kroppa, mutta kesä on sen verran epäsäännöllistä aikaa, että jospa sitten syksyllä :)

Pari viikkoa sitten koin ihan selkeät ovisoireet, joten jännityksellä odotan, alkaisivatko menkat jo näin varhaisessa vaiheessa. On kyllä outoa, että ensimmäistä kertaa suunnilleen viiteen vuoteen täytyy miettiä ehkäisyä!! Nyt en todellakaan haluaisi tulla raskaaksi, sillä tiedän, etten jaksaisi uutta raskautta ja vauvaa näin pian. En ylipäänsäkään osaa sanoa, onko lapsilukumme nyt täynnä vai yritämmekö vielä joskus kolmatta, sen saa aika näyttää! Nyt on hyvä näin.

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea äidin kuulumisia. :) Se oman ajan ottaminen vaan on jotenkin aina niiiiiiiiiiiiiiiin hankalaa, vaikka meillä mies tekeekin 7-15 töitä.

    VastaaPoista
  2. Pitää kyllä nyt vähän vauhdittaa tätä postaustahtia, vaikka sitä omaa aikaa onkin toooodella vähän!

    VastaaPoista