perjantai 11. syyskuuta 2015

Kakskytviikkoinen

Jos en ihan väärin ole laskenut, on neiti nyt 20 viikon ikäinen. Paljon ehtii tapahtua vauvan elämässä tällaisessa ajassa!Taitaa olla niin, että kolmikuisen jälkeen ei ollakaan enää niitä ihan pikkuvauvoja, jotka nukahtavat aina liikkuviin välineisiin ja jotka vasta vähän heräilevät ympäröivään maailmaan. Huomiokyvyn kasvaessa ympäröivä maailma onkin avoin ja tutkailtavaa riittää, hereillä ollessa pitää päästä näkemään hyvin, joten aut´armias äitiä, joka yrittää kantaa manducassa! Eihän siitä pääse kunnolla katselemaan eikä makuuasento vaunuissakaan ole enää mikään parhain uteliaalle neidille.
Mutta kun tämä vaihe on kerran jo koettu, niin tiedän, että kyllähän tässä helpotuksia on kohta taas tulossa. Puolivuotiaan kanssa voidaan jo siirtyä vaunuista ratasosaan, ja ryömimisen/konttaamisen oppiminen auttaa pahimpiin vauvan turhautumisiin.

Näyttää siltä, että neiti kehittyy aika lailla samaa tahtia kuin isoveljensä. Motorisesti ei siis mitenkään kovin hurjaa tahtia. Ensimmäisen kerran neiti kääntyi selältä vatsalleen pari viikkoa sitten, mutta on senkin jälkeen tehnyt sen vasta alle kymmenen kertaa. Vatsalla ollessa hirveällä huutoraivolla pyrkii eteenpäin, mutta eipä siitä vielä tulosta synny. Ja siis esikoinenhan oli muistaakseni melkeinpä kahdeksankuinen ennen kuin varsinaisesti lähti liikkeelle, joten sitä odotellessa ehkäpä muutama turhautuminen vielä edessä :D

Nelikuukautisneuvolassa olimme pari viikkoa sitten. Näyttäisi kaikki olevan oikein mallillaan. Tytöllä pituutta 62 cm, painoa tuolloin 6,6 kiloa. Jotenkin tuntuu, että neiti on viime aikoina kasvanut ihan silmissä, ja vaatteet ovat jääneet pieniksi nopeasti. Enemmän taitaa tällä hetkellä olla käytössä 68 cm:n vaatteet kuin 62 cm:n. Ja jotain 74 cm:n toki myös.

Rintamaidolla mennään edelleen. Parit koemaistiaiset neiti on saanut soseita, porkkanaa ja päärynää, ja hyvin on uponnut, joten ehkä joku herkkyyskausi soseiden aloittamiseen on nyt meneillään?! Kakan värikin muuttui oranssiksi, joten todisettavasti porkkanaa on päätynyt suolistoon saakka :) Jatkan vielä tällä mielenkiintoisella kakka-asialla sen verran, että neidillä on koko ikänsä ollut varsin vilkas vatsan toiminta, harvemmin on muuta kuin kakkavaippaa vaihdettu. Viime päivinä ehkä juurikin sosekokeilujen myötä havaittavissa pientä hidastumista, mutta ei samanlaista "kakkaan kerran viikossa" kuin isoveljellään tässä iässä.

Parhaita juttuja neidin mielestä taitaa tällä hetkellä olla oman itsensä tuijottelu peilin kautta, lelukaaren lelujen läpsiminen ja tietysti isoveljen ja isin hauskuutuksen seuraaminen. Tarttuminen esineisiin käy jo mallikkaasti, kaikki käteen osuva täytyy tietysti heti viedä suuhun testattavaksi, ja viime päivinä on enevästi ollut merkkejä siitä, että neiti ihan pian hiffaa omistavansa varpaatkin ;)

Unista en viitsisi sanoa yhtään mitään, mutta sanon nyt kuitenkin sen, että huhheijaa, meidän öissä ei ole tällä hetkellä mitään järkeä! Pahimmillaan neiti herättelee tunnin välein, mutta joskus jopa vartin välein, ja pisin unipätkä on viime aikoina ollut ehkä neljä tuntia, mutta kun se ajoittuu heti yöunien alkuun, niin enpä minä siitä hyödy, ellen sitten mene neidin kanssa kahdeksalta nukkumaan. Ihan itse olen tämän kuopan itselleni kaivanut ottamalla tytön kainaloon nukkumaan ja tarjoamalla tissiä jokaiseen inahdukseen, mutta nyt kun homma on mennyt ihan höperöksi, niin jatkossa neiti saa luvan nukkua pinnasängyssään. Ja jotenkin voisi myös oppia öisin edes välillä pelkän tutin avulla nukkumaan takaisin!
Salaa olen jo kalenterista katsonut viikonlopun valmiiksi, jolloin mies saa neidin puolivuotissynttäreiden tienoilla vetää tassu-unikoulun, jos öihin ei tule mitään tolkkua sitä ennen! Toki meidän pitää yösyöttöjen lopetusta ennen saada soseet ja puurot kunnolla päivärepertuaariin. Ihme kyllä olen kohtalaisen virkeä ollut päivisin edelleen, mutta kyllä välillä öisin alkaa huumori loppua.

Päivisin alkaa rytmiä olla jo selkeästi, mutta vähän muun perheen ohjelmasta riippuu neidin uniajat. Karkeasti mennään kuitenkin niin, että neiti nukkuu pari tuntia aamuheräämisen (yleensä klo 7.30) jälkeen 45 minuuttia, parin tunnin päikkärit iltapäivän puolella, ja vielä yhdet 45 minuutin päikkärit puoli viiden-kuuden aikaan. Yöunille tyttö käy päivittäin aika tarkasti kahdeksan aikaan, ja yöunille nukahtaminen onneksi sentään on varsin helppoa: viimeisen syötön jälkeen nostan neidin hereillä pinnikseen, laitan soittolelun päälle, tutin suuhun ja muutaman tutin noston jälkeen tyttö onkin jo unten mailla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti