perjantai 6. marraskuuta 2015

Puolivuotias

.. tai tarkemmin ottaen pian 6,5 kuukauden ikäinen, mutta kun äidin aika on kortilla, niin puolivuotiskatsaus tulee ainakin sinnepäin ajallaan!

Eihän tällainen yli puolivuotias ole kohta enää vauva enää mikään! Liikkeelle pitäisi päästä ja heti! Neiti aloitti ensin kovan lentokoneasentotreenauksen joskus viiden kuukauden iässä, sitten siirtyi lankuttamaan, ja nyt on viikon-pari noussut konttausasentoon itseään heijaamaan. Saapa nähdä, milloin lähtee eteenpäin. Taaksepäin suunta on ollut jo pidemmän aikaa, mutta se ei taida ihan olla neidin oma tarkoitus :) Lisäksi akselin ympäri neiti pyörii. Ei ihan istu vielä ilman tukea, mutta tuen kanssa niin topakasti, että pari viikkoa sitten siirtyi yhdistelmävaunuissa istuma-asentoon sekä syöttötuoliin istumaan.

Syö vaihtelevasti, ei tunnu olevan kovin kiinnostunut soseista. Lähinnä hedelmäsoseet tuntuvat uppoavan sulavasti, muut ruokailut ovat enemmän sellaista "harhautuksen kautta lusikka suuhun" -tyyliä. Päivisin tyttö ei oikein jaksa keskittyä tissille, sillä keskittyminen syömiseen herpaantuu heti, jos ympäristössä tapahtuu jotain kiinnostavaa. Ja yleensähän vähintään isoveli siinä vieressä soheltaa.. Tai välillä näyttää olevan kiva vaan irrottaa ote tissistä ja todeta, että "äiti on tuossa, hymyillään yhdessä!". :D Ja sitten taas kauhealla touhulle tissille about kahdeksi sekunniksi.

Öisin neiti sitten ruokailisikin sen edestä, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu. Nukkuu tällä hetkellä sellaisia klo 20-07 unia, herätyksiä on vaihdellen, ehkä 3-5? En yleensä aamulla muista. Päikkäreitä tyttö nukkuu 2-3 kertaa päivässä. Yleensä kahdet vähän pidemmät (n.1,5 tuntia) ja yhdet lyhyemmät (45 min) tai pelkästään kahdet pidemmät. Pidemmilläkin päikkäreillä täytyy kyllä yleensä käydä välissä heittämässä tutti suuhun tai silittelemässä, jotta uni jatkuu. Samanlaista "uniassosiaatio-ongelmaa" havahtumisen yhteydessä tytöllä on siis kuin veljelläänkin aikoinaan ennen tassukoulua.

Kasvua on varmasti tapahtunut, 68 cm:n vaatteet ovat käymässä pieniksi, mutta kun kävimme viimeksi neuvolassa 5,5 kk:n iässä, niin en nyt tuoreimpia mittoja tiedä. Tuolloin neiti oli 66 cm ja 7,1 kiloa.

Ensimmäinen hammaskin on tullut ikenestä läpi! Viime viikolla neiti alkoi tavallista enemmän hangata ikeniään tutilla ym., ja niinpä vasemman etualahampaan kärki osoittautuikin syyksi. Mitään kummempaa oireilua en muuten hampaan tuloon liittyen huomannut. Tyttö on edelleen todella hymyileväinen ja tyytyväinen tyttö. Ainoastaan lattialla touhuaminen saa hänet turhautumaan ja kiljumaan, jos ei yllä leluihin tai pääse liikkumaan niin kuin tahtoisi. Muuten seuraa menoa varsin tarkkaavaisesti ja on välillä niin hiljaakin, että ihmettelen, että mikäs tämä tällainen vauva oikein on?! On tytöllä toki  niitä toisenlaisiakin päiviä, jolloin harmituksen aiheita on enemmän.

Pientä vierastamista ilmenee toisinaan niin, että jos uusi ihminen tulee lähelle liian nopeasti, saattavat neidin suupielet kääntyä hymystä alaspäin, ja pää hakeutuu kainaloni suojaan. Poika ei vierastanut oikeastaan ollenkaan, joten olen joutunut nyt eri tavalla opettelemaan, etten ihan suin päin tarjoa tyttöä uusille ihmisille heti syliin. Pääosin tyttö kyllä hymyilee kaikille, jotka vain häneen kontaktia ottavat, ja mielellään kyllä seurustelee. Tyttö on myös temperamentiltaan vähän säikympi kuin isoveljensä, äkilliset kovat äänet saattavat itkettää hetken, mutta imuria tyttö seuraa lähinnä kiinnostuneena.

Vauvauinnin aloitimme tytön kanssa hänen ollessa viisikuinen ja hyvin on mennyt. Tyttö tuntuu olevan aivan elementissään vedessä niinkuin poikakin aikoinaan.

Jahas, nyt tyttö heräsi päiväunilta konttausharjoituksiin, hyvää viikonlopun alkua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti