maanantai 8. helmikuuta 2016

Perusjuttuja

Pari arkea helpottavaa juttua tuntuu loksahtaneen kohdilleen viime aikoina. Ja jos (kun) tämä on vaihe, niin toivottavasti hyvin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä sellainen!!!
Nimittäin nykyisellään tyttö syö todella hyvin. Ihan ihme juttu. Suu auki odottelee lusikkaa. Ja melkeinpä kaikki uppoaa, mitä tarjotaan. Nyt ollaan vihdoin päästy siirtymään kunnolla karkeaan ruokaan eikä kaurapuuroa tarvitse enää neidille hienontaa mitenkään vaan se menee sellaisenaan (tai no, kyllä puuro taitaa pienen hedelmäsoseen mausteeksi vaatia). Olen laittanut puuron korvikkeeseen, mutta eipä tässä kovin pitkä aika mene, kun neidillekin voi puuron tehdä tavalliseen maitoon. Ja sitten voidaankin koko perhe syödä samaa puuroa aamuisin, jihuu! (Paitsi isi, joka ei tykkää puurosta, höh). Iltaisin neiti saa nauttia puuronsa yksin, sillä poika lopetti iltapuuron syönnin joskus..öö..vuosi sitten?! Ei näitä muista millään.
Tuntuu, että siirtyminen tavalliseen kaurapuuron vauvapuurojen sijaan on auttanut myös neidin yöuniin niin, että unta on riittänyt aamusta useimmiten tunnin aiempaa pidempään. Eli nyt on nukuttu klo 20-07 eikä kammoamiani klo 5.50 herätyksiä ole ollut hetkeen. Pliis, pliis, pliis, nyt ei sitten tarvitse tapahtua sitä, että huomenna herätään puoli kuusi, kun menin tällaisen asian kirjoittamaan ääneen!
Motoriikan kehittymisen suhteen tunnutaan olevan tasannevaiheessa, tosin taputtamaan tyttö oppi aika hiljattain. Mitään kävelyintoa neidillä ei tunnu olevan vaan on tyytyväinen, kun konttaamaan pääsee vauhdilla, ja ylös ja alas tukia vasten.  Jokin aika sitten mietiskelin, että poika rupesi aikoinaan tuottamaan konsonantteja aiemmin, kun tyttö puhui vielä aaeeoota, mutta nyt on tyttökin alkanut puhua konsonantein:vaava, ehei, äegi (=tietysti äiti ;).
Vaipan vaihtaminen on ollut aikamoinen nopeuskisa jo jonkin aikaa, valitettavasti äiti yleensä häviää aluksi useamman kierroksen. Housuvaipoista on ehkä vähän apua, mutta jotenkin olen taas unohtanut ostaa niitä.
Tyttö tykkää taputtaa ruokapöytää kämmenillä kovaäänisesti (ja valitettavasti fiksu isovelikin yhtyy tähän leikkiin mm. ravintolassa), heiluttaa kaikkea, minkä käsiinsä saa (ja pistää sen sitten suuhun), kontata pallon perässä, ja erityisesti vesileikeistä. Olemme käyneet vauvauinnin lisäksi nyt koko perhe uimahallissa viikottain, ja se vasta on mukava juttu kaikille. Leluista vielä sen verran, että toisen lapsen kanssa on kätevää, kun on leluja jo valmiina isot kasat, niin löytyy pienelle, mitä tutkia, varsinkin silloin kun isoveli on aamupäivät kerhossa. Tähän soveltuu tosi hyvin se lausahdus: Kun kissat on poissa, hiiret hyppivät pöydillä :D...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti