keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Keskiviikko: Tuttijuttuja

Tänään väännän tutista asiaa.

Minulle oli jotenkin itsestään selvää jo ennen esikoista, että tuttia tullaan meillä käyttämään. En edes oikein tiedä miksi? Ehkä juuret juontavat omaan lapsuuteeni, jolloin ei oltu niin kovin tarkkoja tutista luopumisen suhteen, ja meikätytöllä oli tutti mukana vielä ainakin kolmivuotiaana leikeissä. Äidin mukaan sääntö oli kuitenkin, ettei tutti suussa saanut puhua ´:D ?!?! Noh, ihan näin liberaali suhtautuminen minulla ei ole tuttiin ollut omien lasteni kohdalla, mutta olen kyllä toistaiseksi sitä mieltä, että tutti on ollut pelastus monessa hankalassa hetkessä.

Esikoisen kanssa odottelin tutin käytön aloitusta ehkä kolmisen viikkoa syntymästä, mutta juniorille työnsin tutin suuhun jo synnärillä. Esikoisella tosin oli imuotteen kanssa ongelmaa toisin kuin nuoremmalla, joten varmaan ihan järkevääkin oli toimia näin. Molemmat lapset ovat hyväksyneet tutin alusta asti, vaikka kyllähän se kiintymyssuhde tuttiin kasvaa iän myötä.

Esikoisen kohdalla tuttia käytettiin uneen, suruun, viihtymisen tueksi ja vininöinen estämiseksi eli noin niinku ihan muuten vaan jonnekin 15 kuukauden ikään saakka. Tosin kahdeksankuisena pidetyn unikoulun myötä tutti jäi öistä pois, mutta päiväunille tutti jäi edelleen, eikä mitään ongelmaa tästä syntynyt.
Joskus vuoden ja kolmen kuukauden iässä päätin sitten, että ennen perhepäivähoidon aloitusta 1 v 5 kk:n iässä olisi hyvä päästä huvitutteilusta eroon. En edes enää muista, miten tämä tapahtui, mutta aika lyhyessä ajassa ja ilman sen kummempia (mitään?) taisteluita siirryttiin siihen, että poika sai tutin vain ja ainoastaan päiväunille.
Ja tätähän jatkui sitten aina siihen asti, kun poika lopetti päiväunien nukkumisen reilu 3-vuotiaana. Joskus oli pientä (ja toki isompaakin) vastustelua tutin antamisesta takaisin kaappiin päiväunien jälkeen, mutta muuten poika ei tutin perään ikinä huudellut. Poikkeuksena olivat muuten lentomatkat, jolloin annoin tuttia syödä ihan rauhassa.
Poika tosiaan lopetti päiväunensa aika pian 3-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, jolloin tutin käyttö pikku hiljaa jäi ihan luonnostaan. Lopullisesti tutit heitettiin pois joulun alla, kun poika sai joulukaleteriinsa tontuilta kirjeen, että kissavauvat tarvitsisivat kovasti tutteja. Ja sillä aikaa, kun poika kävi takapihalla viemässä tutit pois, olivat tontut ehtineet tuoda Duplo-paketin sisälle :)

Tyttö on nyt vielä siinä vaiheessa, että tutti kulkee mukana kaikissa elämän touhuissa. Joskus tosin herään itsekin siihen, että miksi ihmeessä automaattisesti laitan tytölle tutin suuhun, kun laitan hänet rattaisiin, kun teemme lähtöä ulos. Niinpä olen luopunut tästä tyhmähköstä rutiinista, ja tutti kulkee laukussa, kunnes ensimmäiset kyllästymisääntelyt alkavat. Näin ostan itselleni lisää aikaa esim. kaupassa. Kotona tytöllä on tutti suht vähän suussa, lähinnä se tulee haettua harmituksiin, ja päiväunille. Myös tytöltä jätimme tutin pois unikoulun myötä öistä, mutta sitten havaitsin, että tyttö hamuili ja imeskeli öisin tosi usein peukaloaan. Kyselin mielipidettä tutulta hammaslääkäriltä, joka oli sitä mieltä, että parempi antaa tutti toistaiseksi yölläkin. Nyt suunnitelmissani olisi tutteilla näin vielä kesän yli, mutta kun tyttö syksyllä menee osa-aikaiseen hoitoon, niin pyrkimyksenä olisi siinä vaiheessa pelkkä unitutitus. Saapa nähdä, miten onnistuu, tyttö on niin monessa muussakin asiassa ollut erilainen kuin isoveljensä..
Etukäteen muuten pelkäsin, että palaaminen yötuttiin johtaisi siihen, että joudun yöllä käymään nostamassa tuttia tytön suuhun noin viiskymmentä kertaa, mutta väärässä olin! Tyttö kyllä löytää tutin itse suuhunsa, kunhan niitä tutteja on siellä sängyssä riittävästi, eli vähintään..ööh.. viisi?

2 kommenttia:

  1. Voihan tutti! :D Tämä aihe on mulla jostain syystä lähellä sydäntä ;) Ja on ne lapset kyllä erilaisia. Taisin joskus blogiinkin kirjoittaa siitä, että meillä esikoisella meni varmaan montakymmentä tuttia, niitä hävisi jatkuvasti, kun taas pienemmällä on ollut samat pari tuttia käytössä koko elämänsä. Ja palattiin pienemmän kanssa yötuttiin, kun siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, mutta nyt taitaisi olla ajankohtaista luopua siitäkin. Päivätuttihan jäi pois jo kuukausia sitten (hän on nyt 2v 3kk). Jos hän löytää päivällä tutin pöydältä, hän laittaa sen suuhunsa ja nauraa sitten tikahtuakseen, se on hänestä tosi vitsikästä :D
    Mulla ei ollut mitään pointtia tässä, eikä kyllä neuvoakaan, jospa se ajan kanssa vaan luontevasti jäisi pois. Käytätte sen aikaa, kun se tarpeelliselta tuntuu. Meillähän esikoiselta hammaslääkäri kielsi tutin ja se jäi samalla reissulla pois, ja pienemmän tutin pojat taas veivät kimpassa oraville. Mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella. May the force be with you! :)

    VastaaPoista
  2. Voi että, teidän pienempikin on jo noin iso! Hui, miten aika menee nopeasti. Ja joo, turha tässä etukäteen on liikaa suunnitella näitä tuttijuttuja, ei nyt ole niin justiinsa, vaikka se olisi käytössä vähän vanhempanakin, jos siltä tuntuu. Ja edelleen olen sitä mieltä, että ilman tuttia oltaisiin oltu monta kertaa pulassa :D

    VastaaPoista