tiistai 12. huhtikuuta 2016

Tiistai: Minä

Tänään voisin tuijotella omaan napaan ja pistää ylös omia kuulumisia. Kävin aamulla vaa´alla, ja olin oikeastaan hämmästynyt, kun lukema oli 53,4 kg. Piti sitten ottaa tyttö syliin, ottaa luku tyttö sylissä, ja kun päästiin tulokseen 62,8-53,4=9,4, niin totesin, että kai on vaakaan uskominen. Tyttö kyllä todellisuudessa painaa vähän vähemmän kuin tuon 9,4 kg, aamuvaipassa oli, öh, ihan vähän vaan pissaa :D

Olen tuohon omaan lukemaani tyytyväinen. Sehän on reilun kilon verran vähemmän kuin ennen kuin aloin odottaa tyttöä. Mutta miksi sitten en nää peilikuvassa kuin allit ja jenkat? En kai lihaskunnon puutteessakaan voi olla kovin lihava, jos painoindeksi on vähän päälle 20? Jotenkin sitä toivoisi, että ikä toisi sitä kuuluisaa armollisuutta itselle, mutta ilmeisesti 34 (aiaiai, hieman kirpaisee tuo uusin synttärilukema) ei ole vielä tarpeeksi vanha rakastamaan itseään.

Nykyisellään olen päässyt taas vähitellen nauttimaan liikunnan ilosta. Aloitin sillä, että ajattelin, että puoli tuntia päivässä riittää!, oli sitten kyse vaunulenkkeilystä, kuntopyöräilystä tai vaikka youtuben  puolen tunnin jumppavideosta olohuoneen matolla tehtynä. Näin olen saanut liikunnasta taas jonkinlaisen rutiinin elämääni, vaikka täytyy kyllä nyt heti myöntää, ettei tuo puoli tuntia päivässä joka päivä toteudu. Mutta ainakin useampana päivänä viikossa! Ja just tänään päätin, että päästäkseni kesäkuntoon alan tehdä aamuisin vatsalihasliikkeitä lastenhuoneessa, kun odottelen miehen jälkeen suihkuvuoroa. Pari lisäpainoa (9 kg ja 16 kg) tosin päättivät ainakin tänään tehdä vatsalihasjumpastani astetta tehokkaamman :)

Koska lopetin imetyksen jokin aika sitten, olen saanut totutella taas hormonien ihmeelliseen maailmaan. Tuntui todella hassulta aloittaa e-pillerit ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009, jolloin pillerit lopetin, vaikkei lapsihaaveita vielä tuolloin ollutkaan. Eka viikko pillereiden kansssa tuntui siltä kuin olisi ollut raskaana, siis voi sitä ällötyksen määrää, mutta sitten tuo oire katosi kuin tuhka tulleen, joten saattoihan se olla jotain lievää vatsapöpöäkin.

Yöt kun nukutaan nykyään taas useimmiten ihan kivasti, niin tuntuu, että olen saanut aivonikin takaisin maitohöyrylästä. Vielä en ole palaamassa töihin, mutta syksyllä rupean tekemään osa-aikajobia, mikä tuntuu kyllä ihan virkistävältä vaihtelulta ainakin nyt, kun siihen on vielä riittävän pitkä aika :) Oman ajan suhteen olen tullut tarkemmaksi, ja tv:tä tulee ihan oikeasti katsottua nykyisin vain viikonloppuisin. Olen myös yrittänyt vähentää ihan turhaa nettisurfailua niin, että ehtisin edes vähän aikaa lukea jotain hyvää kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Nyt siis pesulle ja kirja käteen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti