torstai 14. huhtikuuta 2016

Torstai: Lempilelut

Alle 1-vuotias ei oikeastaan leluja kaipaa. Leluksi kelpaa mikä tahansa, mikä rapisee, kahisee, soi, mitä voi hölskyttää tai paukuttaa, ja tietysti pistää suuhun! Mutta mitä isommaksi lapsi kasvaa, niin sitä enemmän niitä leluja alkaa nurkkiin kerääntyä. Let´s face it, suurin osa meistä on ollut ennen lapsen syntymää sitä mieltä, että "meille ei sitten tule mitään muovihärpäkkeitä, meidän lapset leikkii kauniilla ja kehittävillä puisilla leluilla", kunnes todellisuus iskee vastaan, ja kummasti kohta on tarvetta aina isommille lelulaatikoille.

No, näin on tietysti käynyt myös meille. Tytölle itselleen ei ole taidettu ostaa mitään uutta, ikätasoiset lelut olivat säästössä pojan jäljiltä (olin pakannut ne vaivihkaa kellariin, koska mistäänhän ei voi luopua, vaikkei kyseisillä leluilla olisi leikitty enää vuoteen!). Ikätasoisia leluja ovat ainakin erilaiset kasattavat kipot ja kupit, palikkalaatikot, kuvakirjat ym. Tytöllä on oma huone, missä hänen omat lelunsa siis myös ovat, mutta paljon enemmän vietämme aikaa pojan huoneessa aina kun tämä pojan taholta meille sallitaan (ja tietysti silloin, kun poika ei ole kotona vahtimassa lelujaan :) Tällä hetkellä tyttöä kiinnostavat erityisesti autot isoveljen parkkitalossa sekä pallot, ja tietysti erilaiset tamburiinit ja marakassit, joista lähtee mahdollisimman kova ääni.

Muistaakseni poika alkoi kiinnostua varsinaisista leluista joskus 1,5-vuoden iässä. Ensimmäisiä "oikeita" leluja olivat ainakin erilaiset autot ja Duplot sekä soittimet. 2-vuotiaana poika alkoi tosissaan leikkiä duploilla, ja joskus kolmivuotispäivän kynnyksellä hän alkoi enemmän ja enemmän rakennella duploilla itsekseen tosi mielikuvituksellisiakin juttuja. Mutta kun erehdyin ostamaan pojalle hiljattain yhden pikkupaketin ns. oikeita Legoja, niin se oli sitten menoa sen jälkeen! Poika rakentelisi legoilla vaikka kuinka paljon, ja jotenkin pienessä ajassa meille on tullut jo ainakin neljä erilaista legosettiä.. Eipä siinä, kyllähän ne varmasti ovat ihan kehittäviäkin, mutta onhan ne ihan kaikkein hankalin yhdistelmä pikkusiskon kanssa, joka pistää kaiken suuhun. Niinpä poika saa leikkiä legoilla vain ja ainoastaan pöytänsä ääressä, minne sisko ei ainakaan vielä yllä, ja minä sitten useampaan kertaan päivässä skannaan pöydän seutua, ettei mitään vaan ole pudonnut lattialle. Ja jos tossa aiemmin mainitsin, ettei mitään voi heittää pojan mielestä pois, niin tämä koskee  myös legojen pahvisia paketteja :D Mitenköhän saisin ne vaivihkaa heitettyä roskiin?! 

Tältä näyttää junarata, kun pikkusisko on käynyt vähän "rakentelemassa".

Legot. Ja ne pahvilaatikot..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti