maanantai 24. lokakuuta 2016

Pikku Kakkonen

Otsikolla viittaan tällä kertaa ihan siihen tv-ohjelmaan enkä jälkikasvumme nuorempaan henkilöön. Nimittäin kiitos Pikku Kakkosen, saan nykyään tehtyä rauhassa asioita :) Ja siis kyllä, minäkin kuuluin niihin ihmisiin, jotka ennen lapsia olivat sitä mieltä, etteivät omat lapset katso tv:tä ennen rippikouluikää tai jotain sinne päin. Mutta sitten kun realiteetit iskevät tajuntaan, jaolisi oikeasti hyvä saada ruokaa pöytään, niin onhan se nyt oivallista, kun molemmat lapset istua tapittavat sohvalla, ja itse pystyy jopa reseptistä jotain kokkailemaan!

Tytön suhteen olen ollut jopa vähän ihmeissäni, kuinka keskittyneesti hän jaksaa yleensä melkeinpä koko tunnin verran ohjelmia seurata, muistelisin, ettei poika vastaavassa iässä yhtä pitkään paikallaan pysynyt. Mutta oli miten oli, niin hyvä näin.
Mä tykkään itse siitä, että Pikku Kakkosessa tulee erilaisia ohjelmia, ettei vaan katsota youtubesta jotain hömppää (tää kommentti lienee joku mun keino paikata huonoa omatuntoa ruutuajasta?!).  Anyway, lemppareita ja niitä vähemmän suosikkeja löytyy molemmille: tyttö tykkää katsoa etenkin Kikattavaa Kakkiaista, Timppaa ja Pipsa Possua. Kumpikaan ei jaksa katsoa Närpiäisiä tai Tommin kiertävää sirkusta. Pojan aivan ylivetosuosikiksi on nyt syksyn mittaan noussut hieman yllättäen tiistain Runoja ja Rusinoita (ja äidillä soi se am-am-ammattilainen-nen-nen..päässä aamusta iltaan), ja sitä saatetaan joskus katsoa Areenasta ihan erikseenkin. Mutta ei meillä sitten muuten juuri televisiota katsellakaan, paitsi viikonloppuun kuuluu kyllä aamunkin Pikku Kakkonen. Ja toisinaan poika saa pelata silloin, kun tyttö on päikkäreillä, ja pitäisi olla hiljaa, ja äitiä (ja isiä) väsyttää.. Ja tietty pitkillä automatkoilla saa katsoa padia..Ja mitäs muita erikoishetkiä näitä olikaan? :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti