tiistai 18. lokakuuta 2016

Syksyä

Oh dear, oh dear.. Tänne kirjoittaminen on mielessä jatkuvasti, mutta jotenkin olen kuitenkin onnistunut pitämään blogihistoriani pisimmän paussin. Ja juuri nyt tulin ajatelleeksi, että tämän blogin aloituksestahan on jo viisi vuotta! Paras vauhti minulla on ollut näemmä vuonna 2014, jolloin postauksia olen kirjoittanut 53, kun tänä vuonna olen päässyt hädin tuskin yli kymmeneen, auts! No, oma aika on toki kahden lapsen äidillä kroonisesti kortilla, mutta enemmän voin syyttää omaa saamattomuuttani ja sitä, että jos luen jotain kirjaa, niin sitten käytän vapaa-aikani siihen. Ja ei, tällä hetkellä minä en todellakaan lue mitään erityisen korkealentoista kamaa, vaan ihan perus ruotsalaisdekkarit saavat minut koukuttumaan niin, että televisiokin jää iltaisin kakkoseksi.

Täällä siis edelleen olen, jos joku sattuu lukemaan. Arki rullaa oikeasti ihan mukavasti nykyisin. Poika täytti elokuussa 4 vuotta, ja tyttökin on pian 1,5-vuotias. Molemmat ovat ottaneet harppauksia omatoimisuudessa hiljattain, joten tässähän rupeaa kohta toivomaan, että aika kuluisi hitaammin eivätkä lapset kasvaisi niin nopeasti.

Poika on syksyn mittaan opetellut aakkoset ja numerot ja niiden kirjoittamisen, ja harjoittelee tosi keskittyneesti, kun sille päälle sattuu, ja niitä rauhallisia tuulia on nykyään paljon useammin kuin ennen. Poika on nyt mielestäni todella kivassa iässä - hän on omatoiminen ja varsin tottelevainen, ja hänen kanssaan voi jo oikeasti puuhata kaikenlaista yhdessä. Tytön kanssa taas kommunikaatio alkaa sujua koko ajan paremmin, kun kielen kehitys kasvaa. Ymmärrys tytön suunnalta on jo tosi vahvaa, hän tietää, mistä puhun, kun sanon, että nyt mennään syömään/pesemään käsiä/ulos/nukkumaan (ja aika usein totteleekin). Hän osaa todellakin sanoa, että "ei!", jos ei jotain halua, mutta on myös innostunut osoittelemaan ja kyselemään kaikkea ympärillä olevaa ("miä too o?"), ja on aivan erityisen kiinnostunut eri eläinten äänistä, vaikka välillä meillä pupukin sanoo ihhahhaa.

Lapset leikkivät jo keskenään tai ainakin hetkittäin sulassa sovussa samassa huoneessa. Eilenkin ihmettelin, että jaa, tässä mä nyt vaan istun ja katson, kun toinen kaikeassa rauhassa rakentaa junarataa, ja toinen yrittää saada duplopalikoita yhteen. No, on tässä totuudessa toinenkin puoli, eli osaavat he kyllä toisiaan ärsyttääkin, ja aika usein (=about koko ajan) saa pojalle muistuttaa, ettei olisi niin raju leikeissä siskonsa kanssa, ja toisaalta tytöllä on nykyään tapana ruveta huutamaan vähän niin kuin varmuuden vuoksi, vaikkei isoveli olisi juuri sillä hetkellä ollutkaan viemässä lelua kädestä lähestyessään. On se muuten jännä, että poika kyllä tasan tarkkaan osaa käyttäytyä lapsiryhmässä, mutta siskon kanssa on sitten ihan eri säännöt.  

No, nyt on aika rientää nukkumaan (vai lukisko vielä yhden luvun kirjaa?), mutta ehkä nyt onnistuin rikkomaan henkisen jääni ja saan vielä muutaman postauksen kyhättyä loppuvuoden aikana. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti