maanantai 30. tammikuuta 2017

Puhejuttuja

Tyttö on jo 1 v 9 kk ikäinen. Palailen nyt blogin pariin kirjoittamalla vähän tytön puheen kehityksestä.
Ensimmäinen sana oli mielestäni "äiti"(tai äitti tai jotain sinne päin) joskus vuoden ikäisenä. Muutamia sanoja tuli sen rinnalle pitkin kesää ja syksyä (mm."kiikaa", "puu" (=puuro), auto, "kiitoo" eli kiitos ja tietty "kakka"), mutta enimmäkseen puhe oli kyllä suurimmaksi osaksi omaa höpötystä joulukuun alkuun saakka.
Poika oppi aikoinaan aiemmin puhumaan, mutta en ole ollut tytön puheen kehityksestä huolissani, kun puheen ymmärrys on ollut varsin terävällä tasolla. Lisäksi jonkin verran tytön puheen kehitykseen voi vaikuttaa se, että hän on neljä päivää viikossa englanninkielisessä päiväkodissa ja asumme lisäksi (nyt väliaikaisesti) maassa, jossa puhutaan vielä kolmatta kieltä.

Ennen joulua tyttö otti kuitenkin harppauksen sanojen tuottamisen suhteen. Lyhyessä ajassa tulivat käyttöön "pupu", "tutti", "pipo", "hissi", "kukka" "isi", "veljen nimi somasti lausutttuna", "mummo", "pois", "joo" ja mitähän muuta. "Ei" kuului tietysti repertuaariin jo paljon aikaisemmin ;)

Nykyisin vaatesanoja on käytössä pipon lisäksi ainakin  "tatti" ja "kukka". Ruokasanoista puuro on edelleen "puu", maito on "ma", vaikka jos pyydän toistamaan, niin "maiti" tulee kyllä. Leipä on luonnollisesti "eivo", ja tietysti "kekhi" osataan pyytää tiukan paikan tullen..  Leluista "najje" on tärkeä ja edelleen se pupu (joka on myös tärkein unikaveri. Tai oikeastaan niitä pupuja on kaksi, mutta jostain syystä vain Pentikin pupu kelpaa). "Eegot" on tulleet tutuiksi hieman legoihin hurahtaneen isoveljen myötä. Joululahjaksi tyttö sai nuken ja "vauva" tuli suusta samantien.

Tyttö on jo tosi pienestä asti tykännyt katsoa kuvakirjoja ja eläimien äänet hän oppi ennen sanojen tuloa ja edelleenkin lehmä on "muu" ja sekä kana että kukko "kukikko" jne.

Napa kiinnosti ensimmäisenä (no ketäpä ei), ja ensin tyttö osasi osoitella, ja nyt osaa jo hyvin sanoa "nenä", "shuu", "päpää", "kähi", "kalka".

Eli hiljaa hyvä tulee, uskoisin! Englantiakin tyttö osaa jo vähän, ja se kuulostaa tosi söpöltä: "hejou", "baibai", "nounou", "yesh!", "o-ou!".

Nyt tämä äiti korkaa viikon raahautumalla television eteen tekemään kotijumpan!!!! (Huutomerkkien määrä ei korreloi innostukseni kanssa, mutta eiköhän puolen tunnin päästä ole jo parempi fiilis ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti