lauantai 31. maaliskuuta 2012

Liikkeitä ja "vähän" muutakin

Viimeisen viikon aikana olen vihdoin alkanut tunnistaa vauvan liikkeitä. En todellakaan tunne niitä joka hetki, mutta muutaman kerran päivässä tajuan, että pikkumuljahdukset navan alla ovat meidän pienen potkuja. Vielä ei olla päästy niin pitkälle, että isä tuntisi liikkeitä vatsan päältä, mutta uskoisin, että sekin hetki koittaa pian, sillä liikkeet vahvistuvat päivä päivältä.

Viikon kohokohta liittyy kuitenkin rakenneultraan, missä kävimmekin jo tällä viikolla!! En jaksanut odottaa kunnallista ultraa, joka on vasta muutaman viikon päästä, mutta halusin käydä rakenneultrassa ennen kuin tulen lopullisesti raskauskaapista ulos - eli kerron asiasta myös työpaikalla. Vatsan piilottelu on ollut aika työlästä viime aikoina, joten aika ex tempore-päätöksellä varasin alkuviikosta ajan yksityiselle rakenneultraan (tehtiin myös 4D:nä). Täytyy myöntää, että osasyynä päätökseen varhaistaa rakenneultraa oli myös kärsimättömyyteni..
Ultra jännitti minua etukäteen aika paljon, mutta mieheni oli kuin viilipytty, kuten tavallista. Jännitys kuitenkin laukesi heti siinä vaiheessa, kun pääsin tutkimuspöydälle ja ultraus aloitettiin. Lääkäri selitti tarkasti, mitä milläkin hetkellä tutkittiin. Kaikki, mitä nähtiin, näytti normaalilta, mikä on tietenkin suuri helpotus. Päädyimme myös siihen, että sukupuolen saa kertoa, eikä siitä ollut epäilystäkään. Meille on tulossa poikavauva!

 
Ultran jälkeen kaupasta tarttui tällainen mukaan. Voi suloisuus!

Rakenneultrassa saatiin samat viikot kuin nt-ultrassa eli 2 päivää edelle omia ovulaatioplussan mukaisia laskujani, joten jokohan luovuttaisin ja siirtäisin tuon tickerinkin ultrien mukaisiin päiviin..

Muuten tällä hetkellä taidetaan elää sitä energistä keskiraskautta. Olen tällä viikolla käynyt mm. body pumpissa ja spinningissä. Ongelmia aiheuttavat lähinnä öiset suonenvedot, jotka ovat todella harmillisia, eräänäkin yönä heräsin neljä kertaa suonenvetoon! Ei siinä sitten auta kuin ponkaista sängystä ylös kävelemään, jotta kramppi laukeaisi. Samalla voi sitten toimittaa wc-käynnin, joka on toki nykyään öisin enemmän sääntö kuin poikkeus.
Iho ja hiukset voivat paremmin kuin aikoihin ja olo tuntuu kaiken kaikkiaan hyvältä. Eilen kävin ostamassa ensimmäiset raskaushousutkin ja onhan se myönnettävä, että trikoinen vyötärökappale on varsin mukava. Nyt, kun töissäkin raskaudesta tiedetään, en aio enää samalla tavalla pukeutua pelkkiin löysiin yläosiin vaan pömppis saa jo näkyäkin.


Isommat hankinnat saa vielä odottaa, mutta voi olla, että vauvanvaatteita lähden katselemaan pian uudelleen :)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Päivitystä

Menossa rv 17+3. Neuvolakorttini tosin on asiasta eri mieltä, ja eilisen kohdalla siellä on kirjaus 18+1.  Laskettu aika ja  mm. äitiysloman alkaminen määräytyy siis viimeisten kuukautisten perusteella huolimatta pitkästä kierrosta, ovishan oli plussakierrossa kp 20/21. Terveydenhoitaja vähän ihmetteli, ettei nt-ultran yhteydessä oltu laskettua aikaa muutettu, mutta koska näin ei ole tehty, niin näillä mennään. Itsepintaisesti jatkan kuitenkin itse viikkojen laskua oviksen ajankohta huomioiden.

Eilen oli siis toinen neuvola. Eipä siellä mitään ihmeellistä, kun ei minulla ollut mitään kysyttävääkään. Hb 117 (rautaa pitäisi kai kohta puoleen aloitella), verenpaine normaali ja sikiön sydämen syke 145/min. Paino 60.3 kg eli peräti 6 kiloa raskautta ennen olleeseen painoon! Koti vaa´alla paino oli aamulla 59.3 kg, joten koska tuo alkupaino 54 kiloakin on kotipuntarilla otettu, on painonnousu siis 5 kg raskauden aikana. Ihan kivasti juu, onneksi terkka ei siitä minulle mitenkään motkottanut, huomasi varmaan, että stressaan ja tiedostan asian ihan sanomattakin. En silti ymmärrä, että missä se kaikki 5 kiloa on, koska mielestäni en ole lihonut jaloista tai käsistä (tai kasvoista?) ainakaan huomattavasti. No, siis vatsan alueella tietenkin juu, mutta 5 kiloa?! Vaikka tästä asiasta taas jauhankin, niin en oikeasti ota painnonnoususta mielipahaa. Ja yhtenä selityksenä tai osasyynä maanantaiaamun lukemaan taitaa olla se, että olimme viime viikon lomalla ulkomailla, missä en todellakaan noudattanut normaalia, mielestäni varsin terveellistä ruokavaliotani.

En ole vieläkään kertonut raskaudesta avoimesti työpaikalla vaan yrittänyt piilotella kasvavaa kumpua löysien paitojen alle, kuvitellen ainakin itse siinä hyvin onnistuvani. Tosin tämä kuvitelma joutui hieman kyseenalaiseksi, kun reissusta palatessa lentokentän turvatarkastuksessa virkailija jonosta minut bongatessaan kysyi minulta suoraan, olenko raskaana ja kertoi, että saan itse valita menenkö metallinpaljastimen (?) läpi vai suoritetaanko tarkastus käsin. Hämmentyneenä valitsin jälkimmäisen, vaikka ihmettelin kyllä, että mitä haittaa metallinpaljastimesta voisi olla (ja itse asiassa virkailijakin sanoi, ettei mitään).

Vointini on tällä hetkellä varsin hyvä ja täytyykin sanoa, että matkustaminen tässä raskauden vaiheessa on varmasti paras ajankohta raskauden aikana, kun alkuraskauden väsymykset ja etovat olot ovat takanapäin eikä toisaalta iso vatsa vielä häiritse menoa. Meillä kun on mieheni kanssa tapana suorittaa lomallakin pyrkimällä näkemään kohteesta kaiken mahdollisen :)

Ostettiin muuten ensimmäiset vauvanvaatteetkin reissusta! Olin suunnitellut tekeväni ensimmäiset hankinnat vasta rakenneultran jälkeen, mutta koska reissu suuntautui erääseen shoppailijalle armolliseen suurkaupunkiin, jouduin pyörtämään päätöksen. On ne vauvanvaatteet vaan niin kertakaikkisen ihania! Jotenkin silti tuntui, että olen "varkain liikkeellä", että mitäs minä täällä vauvanvaatteita ostelen?  Vaatteiden ostaminen ilman tietoa tulokkaan sukupuolesta oli vielä hankalampaa kuin olisin uskonut, neutraaleja sävyjä oli tarjolla todella vähän. Eipä kai vaatteiden värillä niin väliä, mutta en minä silti taitaisi pikkupoikaa pinkkiin pukea.

En ole täällä tainnutkaan mainita, että raskauden alusta asti olen koko ajan ajatellut, että meille on tulossa tyttö ja saanut miehenikin asiasta vakuuttumaan. Vasta viime päivinä tuo "varmuus" on laantunut eikä tällä hetkellä ole niin selkeää tyttö/poikaoloa. Emme tosin ole satavarmasti vielä sitäkään päättäneet, haluammeko ylipäätään sukupuolta rakenneultrassa selvittää, mikäli siihen on mahdollisuus. Pääasia todellakin on, että vauva on terve. Voi, kun se rakenneultra olisi jo!

Liikkeitä en vielä tunne ainakaan varmuudella. Noin viikon ajan olen kuvitellut välillä tuntevani jotain möyrintää alavatsalla, mutta en todellakaan voi sanoa, onko kyse vauvan liikkeistä vai omista kuvitelmistani.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Palanneet energiatasot

Kuudestoista raskausviikko pyörähti eilen käyntiin. Viimeisten parin viikon aikana olo on kutakuinkin normalisoitunut. Etova ololotila on jäänyt taakse, ja vihdoin alkaa valoa näkyä tunnelin päässä myös väsymyksen suhteen. Vuorokauteen on tullut tunti lisää, kun puoli yhdeksän sijaan menen sänkyyn vasta puoli kymmeneltä. Lisäksi olen saanut taas energiaa lähteä liikkumaan ja tällä viikolla kävinkin neljänä päivänä salilla/jumpassa, ei hassumpaa. On sitten väsymyksen häipymisen syy siirtymisessä keskiraskauteen, lisääntynut auringonvalo vai mikä, niin nyt tuntuu, että alan olla taas oma itseni. Varsinkin tammikuu meni näin jälkeenpäin ajatellen ihan sumussa. Osatekijänä väsymyksessä oli varmaankin jatkuva stressaaminen siitä, onko kaikki hyvin (varsinkin seiskaviikon vuotoepisodien jälkeen), sillä stressaaminen, jos mikä, vie voimia.
Viime aikoina olen pystynyt suhtautumaan raskauteen rauhallisemmin enkä hermoile kaikesta, mitä voi mennä pieleen, ainakaan koko ajan.

Aika tuntuu edelleen kuluvan varsin hitaasti. Tokaan neuvolaan on vielä kaksi viikkoa ja rakenneultraan peräti viisi viikkoa. Raskaudesta on kerrottu kaikille lähipiirin ihmisille, joita ollaan viime aikoina tavattu. Töissä en ole asiasta vielä kertonut, saa nähdä, kuinka kauan asiaa voi vielä salailla. Vatsa kasvaa tasaiseen tahtiin, mutta löysillä puseroilla sen saa vielä varsin hyvin piiloon, enemmänkin vatsan seutu näyttää siltä kuin olisin nautittinut turhan monta siideriä ja karkkipussia kuin varsinaiselta raskausvatsalta. Pientä stressiä olen onnistunut kehittämään painonnoususta, joka on nyt (rv 15+1)  n.3,5 -4 kiloa alkupisteeseen verrattuna. Ennen raskautta olin suht hoikka ja olen aina pitänyt itseni kurissa sen suhteen, ettei painoa pääse kertymään liikaa - en siis kuulu niihin onnellisiin, jotka voivat syödä mitä vaan, ja silti pysyvät hoikkana. Nyt tämä painonnousu tuntuu jotenkin hallitsemattomalta. Syön mielestäni, kuten ennenkin raskautta ja kaloripitoinen alkoholikin on pois kuvioista, mutta silti paino nousee enemmän kuin ehkä näillä viikoilla kuuluisi.
Mutta mitä ihmettä? Löydänkö minä tosiaankin itseni valittamasta näin vähäpätöisestä asiasta? Pitääpä ottaa hieman perspektiiviä asiaan ja olla vaan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

Raskauden tuoman positiivisen muutoksen olen havainnut hiuksissani, jotka eivät rasvoitu yhtä nopeasti kuin ennen. Iho kukkii välillä, lähinnä leuassa ja yläselässä tällä hetkellä, mutta mitäpä pienistä. Saa nähdä, milloin ensimmäiset kuplinnat alkavat tuntua vatsassa, niitä odotan kovasti. Doppleria olen käyttänyt muutaman kerran viikossa, mukavasti sillä on sydänäänet löytyneet.

Aurinkoista maaliskuuta!