sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Lantionpohjan lihaksia ja hankintoja

Kylläpä aika tuntuu rientävän, kun edellisestä postauksestani näyttää olevan jo melkein kaksi viikkoa aikaa.
Kuin varkain ollaan jo edetty raskaudessa niin pitkälle, että laskettuun aikaan on alle 100 päivää ja laskutavasta riippuen viimeinen kolmannes alkaa viimeistään ensi viikolla, nyt siis mennään 27+ viikolla.

Vointiani en voi valitella, sillä olo on hyvä ja energinen. Kuluneen viikon spinning ja body pump sujuivat ongelmitta. Tänään olimme miehen kanssa pitkällä kävelylenkillä ja ensimmäistä kertaa huomasin, että jouduimme hidastamaan tahtia vuokseni, sillä muuten alavatsa tuntui epämiellyttävän kiristävältä. Myöskin pissallakäyntifrekvenssi on noussut, mutta vaihtelee: toisina öinä ei tarvitse käydä kertaakaan, joinakin taas kahdesti, mikä varsinkin työaamuina pännii, mutta nukahdan toisaalta yleensä heti takaisin sänkyyn päästyäni. Suonenvedot vaivaavat edelleen aika ajoin, lähinnä öisin. Nyt säiden ollessa lämpimiä, olen huomannut, että jalkaterät turvottelevat iltaa kohden suht herkäsi ja välillä on ollut vaikeuksia saada sormuksia pois sormista, mutta tällaista minulla on ollut aiempinakin kesinä enkä vielä lähtisi puhumaan varsinaisesta raskausturvotuksesta, mutta eiköhän sitä ole luvassa tulevien kuukausien aikana ihan riittävästi :)

Yhden asian suhteen minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja kyseessähän on lantionpohjan lihasten harjoittelu! Alkuraskaudesta vielä muistin asian, mutta viime aikoina olen totaalisesti unohtanut koko treenailun. Virtsankarkailu synnytyksen jälkeen ei nimittäin ole mikään tavaton asia ja jos sitä voidaan ennaltaehkäistä, niin nyt pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen! Heitän tässä samalle haasteen muillekin odottajille: käyttäkää päivästä pieni aika vaikka bussipysäkillä tai kaupan kassalla lantonpohjan lihasten treenaamiseen, niin saatatte säästyä ikäviltä yllätyksiltä myöhemmin.

Hankintojen suhteen ollaan edetty niin, että kävimme vihdoin vaunukaupassa katsomassa yhdistelmävaunuja ja turvakaukaloita, ja asiantuntevan myyjän avulla olemme luultavasti päätöksemme tehneet: yhdistelmävaunuiksemme tullemme ostamaan Gessleinin F6-mallin kääntyvillä eturenkailla (mukana tulee myös vaihdettavat, isot eturenkaat, joita ainakin talvella tarvinnee?)  ja turvakaukaloksi Maxi-Cosin Pebblen. Liikkeen sijaan tilaamme luultavasti tuotteet nettikaupasta edullisemman hinnan vuoksi. Aika paljon ostoksiin saa rahaa uppoamaan, kun uutena ostaa, mutta vaikka tämän raskauden alkaminen ei ollutkaan itsestäänselvyys, olen viime aikoina yllättänyt itseni uskaltamalla haaveilla useammasta lapsesta, jolloin tavaroille olisi käyttöä myöhemminkin.. Mennään nyt kuitenkin päivä kerrallaan tätä raskautta eteeenpäin. Eikä varmasti mene päivääkään, etten muistaisi sitä tosiasiaa, kuinka onnekas ja kiitollinen olen siitä, kun saan olla raskaana.


maanantai 14. toukokuuta 2012

Ä niin kuin äitiyspakkaus

Eilen käytiin äitienpäivän kunniaksi hakemassa äitiyspakkaus (meillä paketit haetaan ärrältä). Tosi nopeasti paketti tuli, kun vasta viikkoa aiemmin olin laittanut nettiin hakemuksen. Ihasteltavaa riitti myös omalle äidille, joka oli meillä käymässä. Omalta äidiltä on muuten helpoin kysyä kaikkein tyhmimmätkin kysymykset mm. vauvan hoitoon liittyen.

Viime viikolla tuhrutteli taas yhtenä päivänä. Tosi vähän, mutta silti, pärjäisin ilmankin sen aiheuttamaa säikähdystä! Onneksi heti seuraavana päivänä oli lääkärikäynti ja ultrassa selvisi, että tuhruttelu johtuu istukasta, joka sijaitsee takaseinässä, mutta lähellä kohdunsuuta. Lääkäri sanoi, että vuotoa voi tulla edelleen ja välillä runsaamminkin, mutta nyt ei vuotoa ole taas viiteen päivään näkynyt. Tilanne kontrolloidaan raskausviikon 30 tietämillä. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei nykyinen tilanne tule estämään alatiesynnytystä, ja toivotaan, että tilanne niin myös jatkuu.
Vauva oli perätilassa ja kohdunsuun tilanne hyvä: kiinni ja kanavaa jäljellä vielä 3,5 cm. Vauva kasvaa aika lailla keskikäyrällä ja painoarvioksi saatiin n. 750 grammaa. Lapsivettä normaalin verran.
Sain luvan jatkaa jumpissa käymistä entiseen tapaan. Lääkäri oli myös sitä mieltä, että turha murehtia sykerajoista jumppatunneilla, jos vointi vaan pysyy hyvänä. On minulla edelleen kuitenkin sykemittari mukana spinningissä, jotta näen suunnilleen missä syke huitelee, mutta en ota kovaa stressiä siitä, jos hetkellisesti ollaan 150/min yläpuolella.

Viime viikolla oli myös ensimmäinen perhevalmennus. Kovin informatiivinen käynti ei mielestäni ollut, mutta uskoisin, että parasta antia on jatkossa se, että tutustuu muihin alueen vauvaperheisiin.

Vauvavakuutuskin hankittiin viime tipassa, vaikka pitkään mietittiin, että tuleeko se kannattamaan. Varsinkin, kun meillä on lääkäri omassa taloudessakin.. Mutta ehkä sen avulla kuitenkin hermoja säästetään, jos ei tarvitse päivystyksessä jonotella. Olen tosin kuullut, että alueellamme lapset pääsevät tosi hyvin hoitoon, joten sen puolesta ei kovin pätevä tuokaan argumentti.

Emme ole vielä ostaneet vauvalle muuta kuin vaatteita, mutta ehkä pikku hiljaa voisi käydä vaunukaupassa testaamassa vaihtoehtoja. Pinnasängyn saamme lahjaksi. Kaikenlaista pientä hankittavaa lienee, mitä en vielä osaa ajatellakaan, mutta onhan tässä toivottavasti vielä aikaa (nipin napin 100 päivää :)

torstai 3. toukokuuta 2012

Mitäpä tässä

Tänään alkoi 25. raskausviikko. Eipä ihmeempiä. Ja onneksi näin. Sokerirasituksessa kävinkin jo eilen ja tuloksista soittelin tänään: arvot ok. Osasin sitä jo aavistella, koska pikamittarilla labrassa otettu paastoarvo oli alle viiden eikä tutkimuksen aikana tullut lainkaan huono olo. Litkuhan ei mitään mehua ole, mutta parempi se on mielestäni juoda nopeasti pois.

Vauvan potkiminen on ihanaa, en voi ainakaan vielä ymmärtää, että joidenkin mielestä potkuja voisi olla ärsyttävän paljon. Liikkeet olen tuntenut selkeästi ehkä viimeiset 3 viikkoa. Monet kysyvät, että potkiiko vauva paljon. Mitäpä siihen osaisi vastata, kun ei ole vertailukohtaa. Välillä on ihan rauhallista, sitten illalla maatessa taas tuntuu potkuja, ja mielelläni niitä myös vatsan päältä tunnustelen.

Maha ei ole vielä mitenkään kovin iso, vaikka toki kasvanut. Välillä mietin, että pitäisikö sen olla jo isompi, mutta toisena päivänä jo tuskailen sitä, että mistä ihmeestä löydän sopivan mekon kevään juhliin. Ainakaan vatsa tai raskaus ylipäänsä ei ole vielä hankaloittanut liikuntaharrastuksia, ja nautinkin siitä, että pääsen vielä hyvin käymään spinningissä, body pumpissa ym.
Pari päivää sitten pyysin mieheltäni rehellistä vastausta siihen, olenko hänen mielestään lihonut muuten kuin vatsan alueelta raskausaikana ja kovin kirkkain silmin mies ainakin väitti, etten olisi :) Itse en oikein osaa asiaa enää arvioida eikä sillä niin väliäkään, kun olo ei ole ainakaan vielä tukala.

Jostain luin, että vauva kuulee nyt hyvin ja sille kannattaisikin jutella tai laulaa, mutta en ole oikein vielä päässyt asian makuun.. Mistäpä tulikin samalla mieleeni, että ennen kuin olin raskaana, suunnittelin, että haluaisin pitää raskaana ollessani bolakorua, mutta en ole sitä vielä kertaakaan nyt raskausaikana edes ajatellut. Pitääpä aktivoitua asian suhteen siis. Kyseessä siis vaimeasti helisevä kaulakoru, jonka äänen vauva kuulee ja sanotaan, että syntymän jälkeen vauva rauhoittuisi korun helinään. Mene ja tiedä siitä sitten, mutta näteille koruille on aina käyttöä :)
Ryhdynpä selailemaan nettivalikoimaa siis.. Onko muilla kokemuksia raskauskoruista?