sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kuus viikkoo, viis kiloo!

Meidän vaavi kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Kuuden viikon ikäisenä painoa on tullut melkein kaksi kiloa syntymäpainoon lisää ja uusin painolukema alkaa vitosella. Wau, enpä olisi alun imetysongelmien keskellä uskonut näkeväni tällaista päivää, että pelkällä rintamaidolla mennään edelleen eikä imetys ole enää edes hankalaa tai kivuliasta. Tai no, otanpa tuon hankalan takaisin, sillä tällä viikolla on nähty ensimmäisiä rintaraivareita. Olen päätellyt, että kärsin jonkinasteisesta suihkutissiongelmasta, kun välillä vauva kesken imemisen päästää rinnasta irti, alkaa yskiä, alkaa syödä uudelleen, mutta lopettaa pian kiljuen kuin pahemmassakin hädässä ja sama toistuu useamman kerran ennen kuin tilanne rauhoittuu. En taida hetkeen imettää julkisesti, jos tällaista on paljon luvassa jatkossakin :)

Pieniä hymynalkuja on alkanut näkyä pojan kasvoilla, ja kovasti niitä äiti toivoo näkevänsä lisää. Viime yö taisi olla paras toistaiseksi, kun nukkumaan mentiin puoli yhdentoista aikaan ja syömään herättiin ensimmäisen kerran vasta kolmelta (sen jälkeen kuudelta ja kahdeksalta), mutta luulenpa, että turha vielä tuulettaa. Keskimäärin kerran viikossa on ollut horror-yö, jolloin heräillään 1-2 tunnin välein ja niitä seuraavat päivät ovatkin sitten lähinnä selviytymistaistelua omien hermojen kanssa. On se kyllä kumma, kuinka omat fiilikset vaihtelevat päivästä (ja vauvan nukkumisesta/itkuisuudesta) toiseen, kun toisinaan olen aivan onneni kukkuloilla ja sitten niinä huonompina päivinä tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja elämä on kurjaa.. Onneksi noita parempia päiviä on kuitenkin enemmän kuin huonoja ja mielestäni oma jaksamiseni on ihan mallillaan.

Oma paino taas laskusuunnassa, jei! Pidin kohtalaisen sokeritonta syyskuuta ja taidanpa jatkaa samalla linjalla edelleen, lisäksi suunnittelin nyt uuden kuukauden alkaessa alkavani liikkumaan säännöllisemmin ja tehokkaammin vaunulenkeillä - mikäli säät sallivat niin, että ottaisin ihan sykemittarin mukaan lenkeille. Olen asettanut itselleni tavoiteeksi 56 kg:n painon jouluun mennessä, joten ihan maltilla tässä mennään. Salille olen suunnitellut palaavani vasta marraskuussa, mutta kieltämättä kunnon treeni ja kiinteytyminen ovat jo mielessä.

Tulevalla viikolla on tulossa oma jälkitarkastus ja vauvan lääkärintarkastus. Tällä viikolla käytiin jo terveydenhoitajalla, joka kyseli tietysti, mitä ehkäisyä olemme suunnitelleet jatkoon. Siinäpä vasta hyvä kysymys! Toinen lapsi on tietysti tervetullut ja historiamme tuntien ei voi tietää, miten hankalaa jatkossa raskaaksi tuleminen tulee olemaan, voihan olla, että toista mahdollisuutta emme saa koskaan. Kuitenkaan ihan ilman ehkäisyä ei uskalla olla, koska sektion jälkeen olisi hyvä olla vähintään 6 kk:n väli ennen uutta raskautta, enkä muutenkaan olisi vielä valmis uuteen raskauteen. Mitäs vaihtoehtoja siis on? Imettäminen sulkee pois yhdistelmäehkäisypillerit. Minipillerit taas aiheuttavat usein ihon ja hiuksien rasvoittumista ja akneongelmaa, ei kiitos, näitä on ihan omasta takaa, vaikka nyt tilanne hyvä onkin. Kuparikierukka? Nope. Jäljelle jää siis kondomi ja aina niin tehokas keskeytetty yhdyntä :) Mutta näillä on mentävä.  

Huomenna alkaa siis jo lokakuu. Mihin syyskuu oikein katosi? :)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Mitähän uutta tällä viikolla?
No ainakin ollaan aloitettu äitiyslomalla olevien kavereiden treffailu, mikä on tosi virkistävää vaihtelua yksin (tai siis kaksin) kotona olemisen sijaan. Tulee lähdettyä kotoa, saa vertaistukea ja kenties hyvän lounaan siinä sivussa. Tavoitteena olisi ainakin kerran viikossa treffailla äitikavereita, joita onneksi on samaan aikaan kotona nyt useampi.
Oletteko te muut aloitelleet tai suunnitelleet jotain vauva-äiti-aktiviteetteja, kuten muskaria, mammakahviloita, vauvajumppaa tmv? Itse taidan odottaa kevääseen näiden suhteen.

Pojun ja äidin ensimmäinen useamman tunnin  ero toisistaan sujui hyvin, isi oli kotona, antoi pumpattua maitoa pullosta, ja kaikki sujui kuulemma hyvin. Nyt mieheni sitten varmaan luulee, että meillä on kaikki päivät helppoja ja rauhallisia :) Ja niin kai suurimmaksi osaksi onkin, mutta ei kai kukaan voi väittää, ettei vauvan hoito olisi välillä työlästäkin? Itse koen vaikeimmaksi sen, etten aina tunnista, mistä vauvan itku johtuu ja voi olla, että olen sitten liiankin herkästi tarjoamassa tissiä joka vaivaan. Johtuuko sitten siitä vai muusta, niin ei meillä (koputan puuta) pitkiä pätkiä päivässä yleensä itketäkään. Öisin omaa nukahtamistani syötön jälkeen vaikeuttaa vauvan masuvaivoista johtuva ähinä ja puhina, joihin en oikein ole keksinyt hyvää hoitokeinoa. Vauva ei tuolloin varsinaisesti itke, mutta ähkimisestä päätellen ei olo voi olla hyväkään, kun ilmeisesti ilma kipristelee suolistossa ja äidin olo on avuton. Kuluneella viikolla ollaan nukuttu kuitenkin ihan hyvin, siis kahden kolmen tunnin pätkissä, mutta nukahdettu syötön jälkeen nopeasti ja oma olo on ollut ihan "virkeä".

Nyt täytynee siirtyä syöttöpuuhiin, joten jatkoa seuraa ensi viikolla neuvolakäynnin jälkeen.

p.s. oma paino noussut viime viikosta 100 gr, höh :(

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sitä sun tätä

Mites tämä blogin päivittämien takkuaa näin? Siis onhan minulla ns. kädet täynnä töitä vauvan kanssa, mutta on niitäkin hetkiä päivässä, jolloin pienen blogipäivityksen ehtisi tehdä. Usein en kuitenkaan avaa läppäriä vaan nettia tulee selailtua kännykällä, minkä avulla taas blogin päivittäminen on mielestäni vähän hankalaa..

Uskaltaakohan vielä hehkuttaa, mutta luulen, että täällä on rintakumista päästy eroon! 1,5 viikkoon en ole enää rintakumia käyttänyt, joten yhä varmemmalla pohjalla mennään ilman. Imuotteen kanssa on edelleen välillä hakemista, mutta uskoisin, että parempaan suuntaan mennään. Edelleen poika syö usein, keskimäärin 2-2,5 tunnin välein, ja kerrallaan 20-30 minuuttia, joten maitobaari on auki ympäri vuorokauden. Huolta on aina välillä siitä, että riittääkö rintamaito, mutta ei auta kuin uskoa, että riittää, kun poika on useimmiten syönnin jälkeen tyytyväinen (masuvaivat sitten asia erikseen). Pumppaamalla saan yleensä kerralla 50-100 ml maitoa. Harmittaa, kun terveydenhoitajan loman vuoksi seuraava neuvolakäynti on vasta ensi viikolla ja edellisestä käynnistä on jo 2 viikkoa, joten punnituksissa tulee yli 3 viikon tauko. Ihan vaan oman mielen rauhoittamiseksi ja itsevarmuuden kasvattamiseksi olisi tärkeä tietää, että poju kasvaa niin kuin pitääkin.

Poika on jo kuukauden ikäinen, ihan ihmeellistä, miten aika voikin mennä näin nopeasti! Kovasti odottelen jo ensimmäistä sosiaalista hymyä, muutaman kerran olen ollut sellaisen näkevinäni, mutta todennäköisemmin kyseessä on kuitenkin ollut tulevaan vatsanväänteeseen liittyvä irvistys :D Mites teillä muilla, joko on hymyjä irronnut? Käsittääkseni pitäisi vielä ainakin pari viikkoa malttaa odotella.

Etukäteen ajattelin, ettei äitiyslomalla ole niin väliä sillä, onko arki vai viikonloppu, mutta olinkin totaalisen väärässä. On ihanaa, kun viikonloppuna on kahdet käsiparit hoitamassa vauvaa, ja esim. suihkussa voi käydä  rauhassa. Arkena päivät tuntuvat joskus pitkiltä yksin kotona vauvan kanssa, mieheni kun saattaa olla töissä kuuteen saakka ja joutua jatkamaan töitä vielä kotonakin, jolloin oma hermo alkaa olla koetuksella :( Mies kyllä osallistuu vauvan hoitoon erittäin mielellään, mutta pakkohan hänen on työnsäkin hoitaa. On se muuten kumma, kuinka yöllä mies ei juurikaan herää vauvan itkuun, kun meikäläinen taas havahtuu pienimpäänkin risahdukseen. Olisko evoluutiolla osansa asiassa?

Oma paino laskee pikku hiljaa, joskin olen yrittänyt sitä vauhdittaa jättämällä sokeriset herkut pois. Malttia, malttia. Raskauden aikanahan pääsin liikumaan loppuun saakka, mutta nyt kunto taitaa rapista, kun liikunta on lähinnä pieniä vaunulenkkejä. Jälkitarkastukseen on kuitenkin vielä pari viikkoa enkä suoraan sanoen usko, että vielä jaksaisin/saisin edes aikaiseksi mitään salireissuja muutenkaan. Ehkä loppuvuodesta sitten?
Jälkivuoto on nyt aika lailla loppunut. Hiukset rasvoittuvat taas, kuten ennen raskautta, mutta näppyjä ei vielä iholla näy. Pojalla sen sijaan on nyt viikon verran hormoninäppyjä poskissa ja leuassa. Onneksi ehdittiin käydä ottamassa vauvakuvat jo aiemmin!

Uusi viikko tuo tullessaan mm. äidin ensimmäisen pakollisen menon ja eron pojusta - huh, mitenköhän se onnistuu? No, maitoa on pakkasessa ja isi kyllä hoitaa, joten turha kai murehtia.

Kastajaisia pitäisi alkaa suunnittelemaan. Vaan ei meillä ole vielä edes nimeäkään päätettynä :D

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vitosella, nelosella

Pian kolme viikkoa "synnytyksestä" (en oikein osaa sektiota synnytykseksi kutsua). Äidin paino palannut taas vitosella alkaviin lukemiin ja pojun paino (lähtöpaino sairaalasta 3126 gr)  noussut nelosella alkavaan eli ihan hyvältä näyttää. Äiti ei kyllä vielä mahdu raskautta edeltäviin farkkuihin, mutta jospa ensi kuussa? Vatsan alue on kyllä kivasti pienentynyt, mutta ylimääräistä on niin jenkoissa kuin alleissakin :)

Sektiosta on toivuttu erinomaisen hyvin mielestäni. Muutama ensimmäinen päivä sairaalassa oli tuskaa liikkumisten suhteen, mutta kun kotiin päästiin, alkoi pian helpottaa. Tuskaisinta sektion jälkeen oli kaikenlainen asennon vaihto, leposärkyjä ei ollut, mutta otin silti kuuliaisesti sairaalassa annetut ibuprofeenit ja parasetamolit. Ensimmäisenä päivänä sektion jälkeen vaivasi suht kivuliaat ilmavaivat, joten yritin tankata luumuja ja lakuja saadakseni vatsan toimimaan ja onnistuihan se. Jälkivuotoa ei missään vaiheessa ollut kovinkaan paljon, mutta pieni vuoto jatkuu edelleen niin, että pidän pikkuhousunsuojaa.
Tikit otettiin pois sektiohaavasta kuudentena leikkauksen jälkeisenä päivänä. Ensimmäisille vaunulenkeille lähdettiin, kun vauva oli viikon ikäinen. Aluksi kävellessä tuntui pientä kiristystä sektiohaavan reunoilla, mutta enää ei sitäkään. Raskaita nosteluita olen kuitenkin pyrkinyt välttämään, kuten ohje kuuluu. Sektioarven ympärillä on vielä koholla oleva "mustelmamakkara", joka on koko ajan pienentynyt, mutta oikeastaan ainoa asia (näkyvän arven lisäksi), joka sektiosta enää muistuttaa silloin, kun vaikka nojaan johonkin. Sektioviilto tehtiin muuten todella alas, siis ns. bikinirajaakin alemmas, joten eipä sitä kukaan ulkopuolinen tule tuolta havaitsemaan.
Ensimmäisinä päivinä kotona olin ilmeisesti niin jännittynyt, että ruokahalu ja unet olivat kadoksissa. Nyt taas ruoka maistuu normaaliin tapaan ja nukkuisin kyllä mielelläni enemmänkin :)

Imetystä ilman rintakumia on nyt harjoiteltu vaihtelevalla menestyksellä. Hyvän otteen saamisessa menee edelleen aikaa, ja monesti otteen rinnasta saatuaan vauva päästää sen nopeasti irti ja alusta lähdetään.. Olenkin miettinyt, että tällä vauhdilla en kyllä pysty imettämään julkisesti, sen verta show vielä imettämisen aloittaminen meillä monesti on. Rintakumin kanssa kyllä sujuu, mutta rupeapa sen kanssa sitten jossain kahvilassa pelaamaan?!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Vauva-arkea

Pari viikkoa ollaan jo oltu kotona ja tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti. Päivät ovat toistensa kaltaisia, joten ei niitä paljon toisistaan erotakaan! Kaaoksen hallintaahan tämä pääasiassa on ollut :)
Pääasiallisesti aika menee imettämiseen, joten sohvalla istuskelu on tuttuakin tutumpaa puuhaa. Kerralla syödään 20-40 minuuttia, ja rundi alkaa alusta taas 1,5-2,5 tunnin kuluttua, hyvin harvoin imetysväli on tuota pidempi. Imetän rintakumin avulla, koska sairaalassa oli vaikeuksia löytää hyvää imuotetta, ja kun maito kahden päivän kuluttua sektiosta sitten nousi täyttäen rinnat, ei imettämisestä suht matalien nänninpäideni vuoksi tullut enää mitään ilman rintakumia. Välillä harjoitellaan imettämistä ilman rintakumia, mutta toistaiseksi suurimmaksi osaksi apuväline on käytössä. Kovasti kyllä toivoisin pääseväni mokomasta vielä eroon..

Vauva on mielestäni varsin kiltti ja rauhallinen. Masuvaivaa on kuitenkin selvästi aina välillä ja sekös pientä harmittaa..Ei niinkään, että itkeskelisi, mutta vääntelehtii ja ähisee, kun masu kipristelee.

Yöt ovat aika vaihtelevia. En menisi sanomaan, että meillä nukutaan hyvin, kun syöttöväli on tosiaan harvoin kolmea tuntia, mutta varmaan keskinkertaisesti? Itse en hallitse kovin hyvin makuuasennossa imettämistä, joten öisinkin syötän yleensä istualtaan. Nuo hetket keskellä yötä tuntuvat välillä kovinkin pitkiltä, en voi muuta väittää, varsinkin kun poika usein herää, kun yritän laskea hänet sängylle ja yöheräämiset venyvät helposti yli tunninkin mittaisiksi.

Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan, selvästi olen herkistynyt vauvan syntymän jälkeen. Väsyneenä kun pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoilta. Elämänmuutos vauvan tultua on ollut jopa suurempi kuin olisin etukäteen ajatellut. Kontrollifriikille on ollut kasvun paikka huomata, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä vauva ehdoilla, päivää on mahdoton suunnitella etukäteen. Päätäni olen tuulettanut käymällä kerran päivässä ulkoilemassa vaunulenkillä/kaupassa. Nekin täytyy tietysti ajoittaa tarkasti niin, että lähdetään heti, kun vauva on syönyt eikä viivytä reissussa syöttöväliä pidempään. Mutta tätähän tämä elämä nyt on, kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin ihanaa ja ns. vauvantuoksuista arkea pienine haasteineen <3

Huomenna mennäänkin neuvolaan. Toivotaan, että rintamaidolla paino on noussut riittävästi!