maanantai 29. lokakuuta 2012

Nukkumisista taasen

Viimeisen parin viikon aikana unihommat ovat muuttuneet entisestä. Positiivista on se, että eka unipätkä on nykyään 4-6 tuntia pitkä. Negatiivista se, että tämä äiti ei osaa nykyään nukkua tuotakaan määrää itse putkeen vaan heräilee ennen poikaa, höh. Positiivista on myös se, että päiväuniin on tullut rytmiä ja pituutta niin, että puolelta päivin poika nukkuu nykyisin helposti kolmen tunnin päiväunet vaunuissaan. Negatiivista se, että nykyisin yöunille käyminen on muuttunut hankalammaksi niin, että poika ei simahdakaan tissille vaan häntä on joutunut useampana iltana tutilla ja heijaamisella saattelemaan unten maille pitkänkin tovin. Tiedossa on, että sekä tissi että heijaaminen luovat siinä mielessä huonoja uniassosiaatioita, että unikoulu lienee jossain vaiheessa tulevaisuudessa tulossa, mutta ihan oikeasti: nukahtavatko jotkut pikkuvauvat tyytyväisenä ihan itsekseen?! Ainakin omassa kaveripiirissä tehdyn gallupin perusteella harvemmin. Oma veikkaukseni on, että monesti poika on iltaisin jo yliväsynyt, jolloin nukkumaan rauhoittuminen on vaikeaa, vaikka yritän rauhoittaa viimeisen syötön hämärään ja hiljaiseen huoneeseen. Yösyötön jälkeen poika nukahtaa saman tien melkeinpä aina (koputan puuta!).

Tällä viikolla ikää tulee jo 11 viikkoa. Kovasti omat kädet ovat alkaneet kiinnostaa ja niitä poika tutkiikin mielellään (ja työntää suuhunsa, pöh). Kovasti poika hymyilee ja kujertelee, mikä on kyllä niin suloista! Peilistä on kiva katsoa äitiä, mutta itseä katsotaan lähinnä hölmistyneenä. Lelukaaren alla/sitterissä viihtyminen riippuu muusta mielentilasta: kun ei ole nälkä eikä väsy eikä muita huolia, niin toviksi saa äitikin kädet vapaiksi pojan ollessa hereillä. Koko ajan sitä oppii tuntemaan vauvan viestintää paremmin, mutta en voi väittää tunnistavani kaikkien itkujen aiheita suorilta käsin vaan enemmänkin mennään check list-tyyppisesti vaihtoehtoja poissulkien :)  

Omaan napaan sen verran, että paino näyttää jämähtäneen tuohon 57,5 kg:n kohdille. Aion aloittaa ensi kuussa salikäynnit, joten jospa niistä olisi apua viimeisten kilojen karistamiseen.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kaks kuukautta, kuus kiloa

Ennustukseni osui oikeaan ja kakskuukautisneuvolassa painoa oli 6,1 kiloa. Hyvin poika kasvaa siis, ja kuulemma rintamaidolla monesti ollaan vähän pullukoita :) Ootteko muuten käyneet tutustumassa netistä löytyviin kasvukäyriin (http://www.kasvukayrat.fi/index.html)? Liikaa noita kasvukäyriä ei toki kannata jäädä tuijottamaan, ja neuvolan tehtävä toki on reagoida, jos jotain poikkeavaa on, mutta mun mielestä on kiva, kun voi itsekin kasvua näin seurailla. Kun onhan tuo vauvan kasvu yksi äidin elämän suurimmista asioista tällä hetkellä :)
Kaikki hyvin neuvolassa muutenkin, käytiin nyt siis th:lla. Oma jälkitarkastus ja pojan lääkärineuvola oli jo pari viikkoa sitten. Niistä nyt ei jäänyt mitään kirjoitettavaa, kun koko käynti oli ohi vartissa.. Hyvin on sektiosta toivuttu eikä pojan kehityksessä huolta.

Meillä aloitettiin rokotukset jo viime viikolla, kun osallistutaan Tampereen yliopiston kuutosrokotustutkimukseen (sisältää myös hepatiitti-B rokotteen). Siinä annetaan eka kuutosrokote jo 2 kk:n ikäisenä rotan ja pneumokokkirokotteen kanssa toisin kuin viitosrokote, joka taidetaan antaa 3 kk:n iässä. Mitään sivu/haittavaikutuksia rokotuksista ei pojalle onneksi tullut, ja itse rokotuskäyntikin meni mielestäni yllättävän hyvin. Toki poika hetken aikaa itki neulan piston jälkeen, mutta rauhoittui hetkessä syliin kuitenkin, joten itselleni ei ainakaan jäänyt traumoja tuosta käynnistä.

Edelleen jatketaan aiemmin mainitsemaani nukkumisjärjestelyä. Tämän avulla (tai siitä huolimatta?) poika on nyt muutaman kerran nukkunut 11 tunnin yöunet heräämällä kahdesti syömään ja tuntuu, etten enempää osaa tässä vaiheessa toivoakaan. Selvästi poika tuntuu nyt erottavan yön ja päivän, koska öisin yleensä nukahtaa saman tien syötön jälkeen jatkamaan uniaan. Olisiko apua myös lisääntyvästä pimeydestä? Mietinkin viime yönä, että mites ne keskikesän vauvat oikein saadaan erottamaan yö ja päivä?

Edelleenkään poika ei päiväsaikaan oikein viihdy "yksin". Siis lattialla tai lelukaaren alla tai sitterissä vaan aika nopeasti alkaa vaativa huutelu päästä syliin. Joskus virkeänä ja syötettynä poju saattaa katsella leluja tmv. pidemmänkin aikaa, mutta harvemmin kuitenkin. Mites teillä muilla? Taitaa poika tulla äitiinsä temperamentin suhteen siinä mielessä, että silloin kun jotain haluaa tai asiat eivät ole hyvin, sen kyllä nopeasti ilmoittaa eikä jää kenellekään epäselväksi :)
Viime aikoina olen ruvennut vasta ymmärtämään, että yksi itkun syy päivisin voi olla myös väsymys, kun vauva ei jostain syystä osaa nukahtaa ja alkaa kitistä väsymystään. Jostain luinkin, että alle 3 kk:n ikäisen vauvan ei olisi hyvä olla hereillä kahta tuntia pidempään putkeen (?).

Nyt nauttimaan sunnuntaista, kun saadaan olla koko perhe yhdessä koko päivä!

torstai 18. lokakuuta 2012

Rytmistä ja nukkumisjärjestelyistä

On taas aika todeta, että kylläpä aika kuluu nopeasti! Poika on nyt jo kahden kuukauden ikäinen, kasvaa hurjaa vauhtia. Huomenna on kaksikuukautisneuvola ja veikkaanpa, että paino on noussut jo kuuteen kiloon.

Jonkinlaista pientä päivärytmiä on kehittymässä, vaikka aika ennakoimatontahan tämä meidän touhu vieläkin on. Nukkumaan mennään syötön jälkeen klo 22-23 aikaan, minkä jälkeen heräillään vaihdellen yleensä kaksi kertaa n.kolmen tunnin välein, minkä jälkeen unta riittää vielä pariksi tunniksi. Onpa viimeisen viikon aikana nähty kaksi kertaa viidenkin tunnin pituinen yhtäjaksoinen unipätkä, mutta taitaa olla vielä enemmän poikkeustapauksia nuo. Aamulla heräillään 8-9 aikaan, minkä jälkeen ollaan pari tuntia hereillä, minä aikana syön nopeasti aamupalan, käyn suihkussa, meikkaan ja puen päälle. Ennen puolta päivää poika nukahtaa yleensä ensimmäisille päiväunilleen tunniksi tai joskus "jopa" pariksi, pidemmäksikin aikaa, jos ollaan vaunuilla liikenteessä. Tämän jälkeen unien ennustaminen on vaikeampaa, lyhyitä pätkiä joka tapauksessa jonnekin 17-18 saakka, minkä jälkeen  poika on yleensä hereillä nukkumisaikaan saakka.

Alkuunhan meillä nukuttiin perhepedissä, mutta joskus viiden viikon iässä siirsin pojan nukkumaan äitiyspakkauslaatikkoon edelleen sänkyymme. Viimeisen viikon ajan poika on nukkunut pinnasänkyyn laitetussa äitiyspakkauskopassa omassa huoneessaan, koska halusimme kokeilla, rauhoittuvatko yöt tällä tavalla. Syynä kokeiluun oli se, että alkuun hyvin nukkunut mieheni rupesi heräilemään pojan itkuihin ja itse heräilin joka ikiseen rasahdukseen ja inahdukseen. Varovaisesti uskaltaisin väittää, että yömme ovat tämän muutoksen myötä rauhoittuneet hieman, koska ainakin itse nukun syöttöjen välit paremmin. Tiedän, että monen mielestä 2 kk:n ikäinen on vielä kovin pieni nukkumaan omassa huoneessaan enkä itsekään tiedä, kuinka kauan tämä kokeilu jatkuu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mikäli tällä tavalla koko perhe nukkuu paremmin, niin tällä järjestelyllä meillä nukutaan jatkossakin.

Matkarattaat ovat saapuneet postiin. Palailen asiaan, kun ne on noudettu ja koeajettu :)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Seitsemän viikkoa, hymy huulilla!

Seitsemän viikkoa tultua täyteen on vauvastamme pikku hiljaa kuoriutumassa hymypoika. Myös katsekontakti on selvästi aiempaa tarkkaavaisempi. Välillä imettäessä tv:n/kännykän tuijottelun lomasta tulen vilkaisseeksi pojuun, ja sieltä hän kuin huomaamatta napittaa minua tummansinisine silmineen, oih :) Ja tietysti tulee huono omatunto, kun oma katse on ollut ties missä hömpötyksissä. Viikonloppuna kärsin pienestä flunssan poikasesta. Imettäessäni aivastin ja perään vielä niistin, jolloin pojulta irtosi imuote, mutta harmistuksen sijaan häntä tuntuikin naurattavan niistämisestä lähtevä törisevä ääni :) 

Viimeisen viikon aikana olen vihdoin alkanut systemaattisesti harrastaa pojan nukuttamista päiväunille parvekkeelle. Kaikki ovat kehuneet sitä, kuinka hyvin lapset nukkuvat ulkona, mutta jotenkin meillä tämä ei ole aiemmin toiminut. Eikä meillä vieläkään kolmen tunnin päiväunia parvekkeella nukuta, mutta hyvällä tuurilla kaksikin tuntia niin, että kertaalleen käyn välissä heijaamassa vaunuja ja antamassa tuttia, kun poika havahtuu unestaan.

Yöt ovat edelleen ennalta arvaamattomissa eli vaihtelevia. Viime yö oli mielestäni hyvä, kun nukkumaan käytiin klo 22.30, ensimmäinen herätys oli klo 2.00, toinen klo 5.00 ja lopulta herättiin klo 8.00. Lisäksi yösyöttöjen jälkeen poju nukahti heti takaisin, kun välillä syömisen jälkeen voi mennä toinenkin puoli tuntia siihen, etten ole ihan varma tuliko poju nyt täyteen tai muuten vaan ähistään ja puhistaan eikä kunnolla nukuta, vaikka nukkuvana pojan olen koppaansa siirtänytkin. Meillä on siis pari viikkoa sitten siirrytty nukkumaan äitiyspakkauslaatikkoon, kun alkuun nukuttiin perhepedissä poika välissämme. Äitiyspakkauslaatikko on ajatuksissani välietappi siihen, kun poika hieman isommaksi kasvettuaan siirtyy pinnasänkyyn. Mielestäni yöt ovat vähän rauhoittuneet sen jälkeen, kun poika siirtyi omaan koppaan, mutta mene ja tiedä..

Pojalla on nyt nimi, ja seuraavaksi pitäisi hankkia passi. Olemme nimittäin suunnitelleet reissua kolmisin talven aikana, joten passi on syytä hankkia hyvissä ajoin. Kävimmekin äsken pojan kanssa passikuvassa. Etukäteen hirvitti, että mitähän hommasta tulee, kun nukkuva poika piti nostaa vaunuista kuvattavaksi ja herätellä, jotta silmät saadaan auki. Kuvaus sujui kuitenkin ongelmitta: poika heräsi hetkeksi ihmettelemään kuvaustapahtumaa, kuvat napsittiin ja poika siirtyi vaunuihin jatkamaan uniaan ilman älähdystäkään. Toivotaan vielä, että kuvat kelpaavat myös passiviranomaisille :)

Matkarattaatkin tilattiin. Niistä, ja nyt käytössä olevista yhdistelmävaunuista voisinkin tehdä erillistä postausta jossain vaiheessa.