sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Hämmästyttää, kummastuttaa

Ympäröivä maailma kiinnostaa meidän pientä nykyään niin paljon, että syöminenkin meinaa unohtua! Äiti ei ehdi nykyään enää tv-sarjojakaan katsomaan, kun poika ahmii ateriansa kymmenessä minuutissa :) Ja jotta poika saa syödyksi, on parempi, ettei ympärillä ole liikaa ääniä tai virikkeitä, sillä muuten ne vievät helposti pienen mielenkiinnon. Ja välillä ote irtoaa tissistä ihan siitäkin ilosta, että kesken syömisen poika huomaa, että "ai niin, äitihän se siinä on", ja väläyttää äidille kauniin hymyn jatkaakseen sitten syömistään. Parhaiten poika keskittyy syömiseen yöllä, mutta viimeisen viikon aikana useampana yönä poika heräsi vain kerran syömään 10-11 tunnin aikana. Mutta jos pikkukaverin poskia katsoo, niin kyllä ravintoa on edelleen saatu riittävästi :)
Kovasti pitää päästä pystyyn sylissä ja sitterissäkin poika pungertaa itseään koko ajan istuvampaan asentoon. Ylipäänsä sitterissä ja tripp trappin babyset-kaukalossa viihdytään nyt entistä paremmin, kun mielenkiinto pysyy lelukaaressa ja roikkuvissa leluissa aiempaa pidempään. Mutta mikään ei voita omia käsiä, joita täytyy nenän edessä tutkiskella. Ja sitten viedä suuhun ja lutkuttaa, ihan koko ajan :) Oma käsi maistuu niin paljon paremmalta kuin tutti!  

Tällä viikolla on oltu varsin aktiivisia ja täytyy jatkaakin näin, niin äitikin pysyy tyytyväisenä. Ollaan käyty äiti-vauvajumpassa, kaksilla mammatreffeillä, perhevalmennuksessa ja isin kanssa lounaalla, näin kuluu päivät mukavasti eikä tylsistyminen ehdi iskeä vauvaan eikä äitiin. Ai niin, rokotuksillakin käytiin nyt  jo toisen kerran, poika kun sai ekat rokotukset jo 2 kk:n iässä kuutosrokotetutkimuksen protokollan mukaan. Tälläkin kertaa selvittiin rokotuksista ilman suurempia sivuvaikutuksia. Vaikka pientä lämpöä nousi ensimmäisenä iltana, oli poika kuitenkin oma hyväntuulinen itsensä. Itse rokotusten laitto aiheutti toki loukkaantuneen itkun, joka saatiin kuitenkin äidin sylin avulla pian rauhoittumaan. Rokotusklinikalla parasta oli hoitopöydän yläpuolella oleva soiva ja pyörivä nallemobile, jota poika katsoi ennennäkemättömän täpinöissään, pitääpä harkita samanlaista kotiinkin :)

torstai 15. marraskuuta 2012

Kolmen kuukauden iässä

"Juttelee ja hymyilee kovasti. Kasvaa edelleen hienosti...". Tänään oltiin siis 3 kk neuvolassa. Kaikki hyvin, paino 6,8 kg, pituus 62 cm. Juteltiin niitä näitä lähinnä nukuttamisesta, kun ei mulla mitään kummempaa kysyttävää ollut. Varattiin aika 4 kk:n neuvoloita varten terveydenhoitajalle ja lääkärille, rokotuksia ei nyt saatu, kun kuutosrokote annettiin jo kuukausi sitten.
3 kk:n ikään mennessä paitsi kasvua, myös kehitystä on tapahtunut jo paljon! Viime aikoina poika on ollut kovasti kiinnostunut käsistään, lisäksi sitterissä istuessaan on viimeisen viikon ajan pyöritellyt sitterilelun nalleja ja palloja käsillään mielestäni jo aika tarkoitushakuisesti. Lattialla ollessa kädet ja jalat vispaa kovaa tahtia. Sylissä pitäisi päästä aina pystyasentoon, vauvatyyliin makuulla ei enää kiinnosta olla, kun pitää päästä näkemään, mitä ympärillä tapahtuu. Hymyillään ja jutellaan paljon. Mahalla ei vieläkään viihdytä juurikaan, mutta pyrin kuitenkin pieniä hetkiä vauvaa makuullakin pitämään, jotta pään kannattelu sujuisi myös makuuasennossa.
Yöt ovat entisenlaisia: nukuttaminen on hankalaa, mutta nukahdettuaan poika nukkuu yleensä 10 tuntia heräten kaksi kertaa syömään, ehkä kerran viikossa on sellainen yö, että herää vain kertaalleen. Päivisin poika nukkuu yhdet pidemmät (2,5-3 tuntia) päiväunet puolen päivän aikaan ja 2-3 lyhyemmät päiväunet. Poika nukkuu vielä pinnasänkyyn sijoitetussa äitiyspakkauslaatikossa, mutta pian boksi jää pieneksi. Saa nähdä, mikä vaikutus uniin on tuttujen laatikon seinien hävitessä ympäriltä..

perjantai 9. marraskuuta 2012

Naurua

Hymyilty meillä on toki jo monta viikkoa, ja jotain naurun tapaistakin aiemmin kuultu, mutta eilen saimme nauttia pojan ensimmäisistä kunnon naurun hörähdyksistä! Ensin aamulla äiti sai kuulla ihanan naurun, kun katselimme pojan kanssa toisiamme peilistä eikä isäkään jäänyt osattomaksi, kun illalla isän ilmeillessä pojalle sama suloinen nauru kuultiin uudelleen. Oi, että! :)

Itse aloitin eilen viimein kunnon urheilun raskauden jälkeen käymällä spinning-tunnilla. Olipa mahtavaa! Jaksoin yllättävän hyvin ja vedin tunnin kunnon sykkeillä. Lisää tällaista! Nyt, kun liikuntakerrat ovat harvassa, täytyy niistä vähistäkin ottaa kaikki irti, joten Scooter, Rammstein, bring it on! Tämä tyttö spinnaa täysillä :) (mainittakoon, etteivät kyseiset artistit muuten kuulu lemppareihini, heh). Toiveissa olisi, että jatkossa pääsisin kerran viikossa spinningiin ja kerran body pumpiin, niin kunto saataisiin taas kohoamaan, ja jotain lihastakin tähän löysistyneeseen kroppaan. Ja ehkä painolukemankin 56:n puolelle..

Viikonloppuna saa silti herkutella! :) Mukavaa isänpäiväviikonloppua!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kuulumisia

Eipä tänne sen ihmeempää, mutta pitää kuitenkin välillä muistaa kuulumisia päivittää, että sitten joskus myöhemmin voi palata näihin aikoihin, kun pelkän muistin varaan ei ainakaan tällä hetkellä kannata laskea.

Olen tässä viime aikoina todennut, että meidän vauvan kanssa on tähän mennessa ollut erinomaisen helppo  liikkua melkeinpä missä vaan. Pikkumies kun nukahtaa lähes välittömästi aina vaunuihin tai turvakaukaloon autoon. Julkisissa liikennevälineissä kulkeminen on toistaiseksi sujunut ongelmitta: kun väline liikkuu, meidän vauva nukkuu. Eikä aina tarvitse olla liikettäkään, kun poika mielellään nukkuu vaunukopassa: olen voinut käydä kavereiden kanssa istuskelemassa kahviloissa ja viikonloppubrunsseilla niin, että poika on tyytyväisenä nukkunut kopassaan. Toki nämä menemiset on parasta ajoittaa pisimpään päiväuniaikaan eli puolen päivän paikkeille. Nykyisin, kun imetysväli on 2,5-4 tuntia, ei aina tarvitse menossa ollessa julkisesti imettääkään, mutta on sitäkin vihdoin jo kokeiltu eikä tuossa sen kummempaa. Imetysasento tosin vaatii enemmän pojan kannattelua kuin kotona ollessa, jolloin melkeinpä aina poika makaa imetystyynyn päällä.

Olen ollut viime aikoina päivisin varsin virkeä tai en ainakaan ole kokenut tarvetta nukkua päiväunia. Päivätkin kulkevat mukavammin, kun pojan päiväunien aikaan voi itse puuhailla omia juttuja eikä tarvitse väsyneenä pakonomaisesti kytätä, että millon vauva nukahtaa niin, että itsekin pääsisi, ja sitten jos vauvan päiväunet ovat poikkeuksellisen lyhyet tmv. hermostua siihen, että omat päiväunet keskeytyivät, jos olivat edes ehtineet alkaakaan (tätäkin on nimittäin nähty).
Yöllä on viime yöt herätty kaksi kertaa: klo 1-2 ja 5-6 paikkeilla (nukkumaan klo 21-22). Aamulla poika herää luultavasti miehen aamutoimista syntyviin ääniin seitsemän aikaan, jolloin mies yleensä vaihtaa vaipan ja ottaa pojan keittiöön mukaansa, jolloin saan vielä jatkaa unia. Joskus kahdeksan aikaan mies sitten tuo vauvan sänkyymme, jolloin imetän pojan ja voimme jatkaa unia vielä tunnin verran. Vauva nukkuu edelleen omassa huoneessaan, mikä on muuten toiminut hyvin, mutta itselläni on välillä vaikeuksia nukahtaa yöllä imetyksen jälkeen, poika kyllä nukahtaa saman tien. Mutta mikä siinä on, että poika ei iltaisin enää nukahda tissille vaan nukuttaminen vaatii pinnasängyn heijaamista monesti niin, että poika herää ensimmäisen tunnin aikana kerran tai kaksi ja vaatii uudelleen heijaamista ja hyssyttelyä ennen kuin nukahtaa ensimmäiselle varsinaiselle unipätkälleen? Samaan sänkyyn pojan voi viedä päiväsaikaan tämän hereillä ollessa päiväunille niin, että tämä katselee mobilea hetkisen ja nukahtaa sitten omia aikojaan (tämä toki onnistuu vain silloin, kun havaitsee pojan olevan väsynyt ja vie tuolloin sänkyyn).

Nyt, kun yöt sujuvat siinä mielessä kivasti, että yleensä saadaan nukutuksi (tiedostan, että tämä saattaa muuttua taas huonompaan suuntaan milloin tahansa, mutta ei toki kaikilla), on vauva-arjessa yllättäen raskainta ollut ajoittainen yksinäisyys. Varsinkin niinä päivinä, kun ei ole sovittu treffejä mammakavereiden kanssa ja mies tulee töistä kotiin vasta seitsemän jälkeen, tuntuvat päivät yksin kotona varsin pitkiltä, kun ei ole juttukaveria ja vauvan hoito ja viihdyttäminen on pelkästään omalla vastuulla (niin mukavaa kuin se onkin). Mutta pieni ongelma tuo loppujen lopuksi on, ja korjattavissa sillä, että hankkisin meille enemmän viikottaista ohjelmaa: perhekahvilaa, muskaria tmv. Olenkin vaihtoehtoja tällä saralla alkanut kartoittaa, mutten vielä ole aikomuksiani saanut toteutuksen asteelle. Ryhtiliikettä tässä asiassa kaivataan siis!

Tällä viikolla tulee täyteen 12 viikkoa ja ensi viikolla on jo kolmekuukautisneuvola!