sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Pieni matkustaja

Joulu toi mukanaan ensimmäisen pidemmän automatkan vauvan kanssa sekä ensimmäiset yöt pois kotoa. En voi kuin kehua meidän pientä automatkustajaa, niin ihailtavan rauhallinen hän on autossa. Mm. kolmen tunnin ajomatka meni ilman pysähdyksiä, kun poika veteli sikeitä koko matkan. Paluumatkalla unta ei riittänyt ihan koko taipaleelle, mutta valveilla olleessan poika katseli hyväntuulisena äidin heiluttamaa helistintä ja nukahti pian takaisin.
Yöt vieraassa paikassa jännittivät minua etukäteen, mutta ihan kunnialla niistäkin selvittiin. Heräilyä oli suunnilleen saman verran kuin kotonakin, mutta itselleni yöt olivat stressaavampia siinä suhteessa, että piti olla heti valppaana reagoimassa pojan yöllisiin ääntelyihin, etteivät muut talossa herää, joten voi olla, että jonain kertana tulin herättäneeksi unissaan metelöivän vauvan syömään :) Nukuttaminen sujui kylässä paljon helpommin kuin kotona, taisi olla pikku mies sen verran puhki päivän päätteeksi uusista syleistä ja paikoista. Tuntuu, että on itsekin ollut lomalla, kun pojan hoito ei ole ollut lähes yksinomaa omalla vastuulla nyt, kun normaalisti varsin pitkiä työpäiviä tekevä mieheni on ollut lomalla jakamassa vastuuta.
Joululahjojen suhteen pojan isovanhemmat olivat pysyneet aisoissa, molemmista mummoloista poika sai lahjaksi muutaman paketin ja hyvä niin, sillä tällä hetkellä kaikkea tarpeellista on kyllä. Lahjoja tärkeämpää on se, että meillä on mahdollisuus käyttää molempien vanhempia hoitoapuna silloin, kun tarve on, ja he tekevät sen oikein mielellään. Toiset tosin asuvat sen verran kaukana, että hoitoapua sieltä ei ole matkan vuoksi saaatavilla usein, mutta sovimme heidän kanssaan jonkinlaista yhteistä lomaa kesälle, jolloin lomakohteessa olisi mahdollisuus minun ja miehen kahdenkeskiseen aikaan. Pojan toiset isovanhemmat asuvat onneksi lähellä, ja heistä on ollut tarvittaessa jo nyt apua sellaisiksi lyhyiksi hetkiksi, kun minun on pitänyt päästä käymään jossain niin, ettei mies ole töiltään voinut olla vauvan kanssa. Huomenna pääsemme kuitenkin miehen kanssa yhdessä viettämään uudenvuodenaattoa ystäväpariskunnan juhliin, kun isovanhemmat tulevat meille huolehtimaan pojasta. Kovin pitkää illan viettoa tuskin on luvassa, minkä vuoksi olisikin parempi, että vuosi vaihtuisi vähän aikaisemmin :) 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Vuosi plussasta

Vuosi sitten tähän aikaan saimme maailman ihanimman yllätyksen: plussan raskaustestiin. Vuosi sitten takana oli raskas syksy kahden epäonnistuneen IVF-hoidon vuoksi, ja olin itse hyvin synkillä mielillä tulevaisuuden ja raskautumisen suhteen. Niinpä onkin uskomatonta, että tällä hetkellä lattiallamme ähisee neljän kuukauden ikäinen ihanuus, joka opettelee kovasti kääntymään selältä vatsalleen. Olen niin äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen siitä, että tämän ihmeen olemme saaneet kokea!

Meidän neljän kuukauden ikäinen ihmeemme ei ole mikään ihan pikkuvauva enää, painoa on jo lähemmäs 7,5 kiloa ja pituutta 66 cm. Neuvolassa kaikki ok, terveysasemallamme oli näemmä lastenlääkäri tutkimassa. Kertoi, että kielto vauvojen istuttamisesta on ihan huuhaata, mikä tuli itselleni uutena tietona. Soseiden suhteen saimme vapaat kädet päättää itse, milloin haluamme aloittaa. Täytyypä tuota miettiä vielä. Ensi kuussa voisi maistelun varmaankin aloittaa tai aiemminkin, mikäli yöllä heräillään tiheään. Viimeisen viikon aikana poika on onneksi yhtä yötä lukuunottamatta herännyt tavalliseen tapaansa kahdesti.

Tällä viikolla poika on oppinut kiljahtelemaan kimeällä äänellä ja selvästi itse pitää kuulemastaan (vanhempien mielestä välillä vähempikin riittäisi :). Kääntymistä harjoitellaan nyt selvästi, mutta ihan omin päin se ei vielä suju, paitsi vatsalta selälle, mutta sepä ei taida olla taito sinänsä. Vatsalla ollessa poika nostaa peppua välillä ylös kuin olisi lähdössä kovastikin liikkeelle eteenpäin.
Mahtuupa tälle viikolle sellainen kummajaisuus, että poika oli ensimmäistä kertaa elämässään vuorokauden kakkaamatta :) Ja se on ihme, sillä tähän mennessä päivässä kakkavaippoja on ollut yleensä useampi. Vahinko otettiin kuitenkin takaisin tekemällä seuraavana päivänä kerralla megatuotos, minkä seurauksena kakkaa löytyi vaipan lisäksi valtoimenaan selästä ja mahan puolelta. Kauhulla odotan sitä kertaa, kun sama tapahtuu jossain muualla kuin kotona ;)

Omaa napaa sen verran, että olen saavuttanut tavoitteeni päästä 56 kg:n jouluun mennessä, mihin olen varsin tyytyväinen. Mutta ei tämä kroppa kuitenkaan ihan entisellään ole, mutta eipä ole tarkoituskaan! 

tiistai 11. joulukuuta 2012

Kuinkas sitten kävikään..

Viime viikolla kerroin, että poika siirtyy seuraavaksi nukkumaan pinnasänkyyn. En voi väittää, että muutos olisi mennyt ihan huomaamatta! Viikon aikana useampana yönä poika heräsi neljä, viisikin kertaa yössä, kun sänkyvaihtoa ennen herätyksiä ei ollut ollut kahta enempää melkeinpä pariin kuukauteen ja välillä yöherätyksiä oli vain yksi. Toki mietin muitakin vaihtoehtoja heräilyyn ja vaihdoin mm. pojalle paksumman peiton, josko olisi heräillyt kylmissään, mutta ainakin ajallisesti osuivat lisääntyneet heräilyt sängyn vaihtoon. Nukahtamiseen uusi peti ei tuonut muutosta, nukuttaminen sujuu, kuten ennenkin, vaihdellen helposta hankalaan :) Viimeiset pari yötä on heräilty taas kahta kertaa yössä, joten elän toivossa, että näin taas jatketaankin. Valitettavasti tiedostan kyllä senkin, että vauvojen unirytmi voi muuttua huonompaan suuntaan eikä vähiä yöheräämisiä voi pitää saavutettuna etuna vaan esim. taitojen karttuessa monet vauvat alkavat heräillä taas lyhyin väliajoin. Esimerkkinä ystäväni, jonka puolivuotias vauva nukkui jo täysiä öitä, mutta heräilee nyt kymmenisen kertaa yössä :/ Mutta aika aikaansa kutakin, yöheräilyt nyt vaan kuuluvat vauvan elämään!

Muuten täällä ei mitään uutta tai ihmeellistä, mutta katsotaanpa loppuviikosta, mitä nelikuukautisneuvola tuo tullessaan. No, keksipä poika tänään sitterissä istuessaan, että sen sijaan, että rämpyttelisi sitterin puista nallelelua käsillään, voi lelua myös nuolla :) Väkisin pungersi itsensä istuvampaan asentoon tätä varten, hassu pikkumies! Istumaan poika yrittää melkeinpä koko ajan sylissä ollessaankin. Vielä meillä ei käännytä selältä vatsalle, ainoastaan kyljelle, mutta onhan tässä vielä aikaa sekin taito oppia. Käsillään poika haparoi aiempaa enempää tavaroita ja esim. puklurättiä näyttää olevan kiva näprätä käsissä. Poika viihtyy jo paremmin lattialla/lelukaaren alla, ja sitterissä varsinkin, siitä kun voi parhaiten seurata ympäröiviä tapahtumia. Mutta sepäs vasta on kivaa, kun äiti kaappaa syliin ja tanssittaa joululaulujen tahtiin! Ja omalle naamalle on kiva hymyillä peilistä :) Uudenlaisia ääninäytteitä on myös saatu kuulla. On se vaan niin valloittavaa, kun pieni kujertaa ja hymyilee äidille. Rakkautta <3

maanantai 3. joulukuuta 2012

Talvi tuli..

..ja vaihdettiin vaunuihin isot renkaat myös eteen. En tykkää yhtään, ainakaan julkisissa liikennevälineissä tai kaupoissa liikkuessa, sillä kääntyvillä eturenkailla vaunut olivat paljon ketterämmät käyttää. No, katsotaan nyt, kuinka kauan lumesta saadaan nauttia (?), eipä tuo ole toimenpiteenä suuri vaihtaa takaisin pikkurenkaisiin, jos päästään taas plussakeleille.
Vaunuihimme (Gesslein F6) olen ollut todella tyytyväinen, eipä oikein mitään puutteita ole tullut eteen. Etenkin itselleni tarpeelliseksi ja käytännölliseksi olen kokenut kääntyvien etupyörien lisäksi heittoaisan, jonka avulla vaunut mahtuvat paremmin pieniin hisseihin, bussin keskikäytävälle jne. Yhteensopivuus adapterilla Maxi-Cosin turvakaukaloon on ollut hyvä lisä silloin, kun olemme lähteneet koko perhe kaupoille autolla, jolloin turvakaukalon on voinut suoraan liittää runko-osaan, joka menee helposti kokoon ja mahtuu hyvin ainakin meidän auton takakonttiin
Koska olimme niin tyytyväisiä Gessleinin yhdistelmävaunuihin, päädyimme hankkimaan samalta merkiltä myös matkarattaat, Gesslein Swiftit, joita emme tosin ole vielä käyttäneet kertaakaan vaan odottavat vielä ensimmäistä reissuamme. Vauva-lehdessä 5/12 oli iso paketti matkarattaista ja sitä käytinkin apuna, kun vertailin, mitä ominaisuuksia omille rattaillemme haluaisin. Yksi tärkeä asia matkarattaiden valinnassa oli se, että koska otamme matkarattaat käyttöön vauvan ollessa 5 kk:n ikäinen, piti selkänojan olla sellainen, että sen saa säädettyä makuuasentoon. Pienemmällekin vauvalle rattaat kuitenkin sopisivat, koska turvakaukalomme saa kiinnitettyä myös matkarattaisiin adapterin avulla. Rattaiden pitäisi olla pitkäikäiset, koska painorajoitus tulee vastaan vasta 20 kg:ssa. Plussaa kasausmahdollisuudesta yhdellä kädellä. Ketteriksi, mutta myös vakaiksi näitä vaunuja on kehuttu, mutta se selviää vasta käytössä.  

Kävin tänään ostamassa laitasuojan pinnasänkyyn ja ensi yönä poika olisi tarkoitus nukuttaa pinnikseen äp-boksin sijaan. Wish me luck :)