maanantai 18. helmikuuta 2013

Omaa napaa

Poika täytti viime viikolla puoli vuotta. Tällä viikolla mennään puolivuotisneuvolaan, joten laitan sen jälkeen pojan kuulumisia. Sitä ennen ajattelin kuitenkin vähän tuijottaa omaan napaani ja pistää ylös omia kuulumisia puoli vuotta raskauden päättymisestä.

Raskauden aikana painoni nousi viisitoista kiloa. Viime viikolla vaaka näytti vihdoin samaa lukemaa kuin ennen raskautta. Kroppa ei siltikään näytä samalta kuin ennen raskautta ja tuskinpa tulee koskaan näyttämäänkään. Eniten on varmasti muuttunut vatsan seutu ja rinnat. Imetän edelleen, joten tissien lopullisesta kohtalosta ei ole vielä tietoa :) Kuppikoko muuttui kertaheitolla 75B/70C-koosta 75 E:n.
Vatsan alueella on edelleen jonkin verran raskauden venyttämää ns. löysää nahkaa, joka ei roiku, muttei ole samalla lailla timmi kuin muistan vatsan seudun olleen ennen raskautta. Ennen raskautta käyttämäni farkut mahtuvat kuitenkin jalkaan jälleen, ja pian raskauden jälkeen ostamani farkut roikkuvat jo päällä.
Mitään oikotietä onneen minulla ei raskauskilojen karistamiseksi ole tarjota, sillä en kuulu niihin onnekkaisiin, jotka voisivat imetysaikana "syödä mitä vaan" ja paino silti laskee. Arkisin syön yleensä keittoja ja salaattia, välipalaksi rahkaa ja hedelmiä enkä juurikaan herkuttele, viikonloppuisin sitten panostetaan miehen kanssa enemmän kokkaamiseen, jolloin tulee usein syötyä paremmin ja nautittua niitä herkkujakin.
Liikuntaa olen harrastanut vauvajumpan lisäksi 1-2 kertaa viikossa mahdollisuuksien mukaan. Syksyllä kävin usein vaunulenkeillä, mutta lumen tultua ne jotenkin jäivät.

Raskausarpia minulle ei tullut, sen sijaan sektioarpi on tietysti tullut jäädäkseen. Arpi on vielä aika lailla paksu, kovakin viiva, sellainen kastemadon näköinen :) Värikin on vielä punertava. Saa nähdä, vaaleneeko tai pieneneekö arpi tuosta vielä, aiemminkin minulla on ollut taipumusta arpien liikakasvuun. Arpi on kuitenkin niin piilossa, että eipä tuolla niin väliä olekaan. Mites muille sektioäideille on arven kanssa käynyt?

Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet raskauden jälkeen. Ei niin, että niitä varsinaisesti kaipailisin :) Toki orastavaa vauvakuumetta on ollut ilmassa, mutta sektion takia uuden raskauden yrittämistä olisi järkevä vielä lykätä. Myönnettäköön silti tässä, että minkäänlaista ehkäisyä ei ole raskauden jälkeen ollut käytössä, mutta ihmehän se olisi, jos nyt raskaaksi tulisin, kun kuukautisia ei näy eikä edellinenkään raskaus alkanut kovinkaan nopeasti. On tässä sekin käynyt mielessä, ettei salama välttämättä iske samaan paikkaan kahdesti raskautumisen suhteen ylipäänsä, joten jäitä hattuun nyt vaan vauvakuumeiselle!

Omasta ulkonäöstäni olen pyrkinyt pitämään huolta ihan jo omaksi piristyksekseni niin, että edelleen meikkaan (lähes) joka päivä, vaikka oltaisiin vain kotona, en liiku ainakaan ulkona verkkareissa, kampaajalla käyn parin kuukauden välein. Kaikkia vaatekaapin vaatteita en edelleenkään voi pitää, koska ne eivät joko ole käytännöllisiä imetystä ajatellen tai odottavat vielä sitä aikaa, kun rintavarustus oletettavasti imetyksen jälkeen pienenee. Välillä toki tuntuu, että mitäpä turhaa laittautua, vauvaa tuskin kiinnostaa, onko minulla ripsiväriä vai ei, ja pian on vaatteet puklussa ja soseessa kumminkin, mutta kuten sanottua, itseä on näin siedettävämpää katsoa peilistä. Sitä kun tulee tehtyä nykyään aika usein vauvan kanssa :)

Olen mielestäni useimmiten ihan virkeä oma itseni, mutta kaipaisin kyllä enemmän omaa aikaa (ja unta!). Varsinkin pitkät päivät kahdestaan vauvan kanssa voivat olla yllättävänkin raskaita, asia mitä en todellakaan ennen vauva tuloa ymmärtänyt. Miten intensiivisesti vauva kaipaakin hereillä ollessaan hoitoa ja viihdytystä, ei siinä paljon äitiys"lomasta" puhuta. Äitiysloma oli lähimpänä lomaa ne muutamat viikot ennen vauvan syntymää, jos silloinkaan: minä en ainakaan maannut rannalla kirja kädessä mojitoja juoden silloinkaan ;)  Uskoisin, että kevään tullessa helpottaa, kun iltaisinkin on helpompi lähteä vaikka vaunulenkille, kun ulkona ei ole enää pelkkää pimeää sohjoa. Pojan nukkumaanmenoajan aikaistuttua olen päässyt vähän toteuttamaan itseäni lukemalla pitkästä aikaa kirjoja ja muutenkin ehtinyt puuhailla omia juttuja iltaisin 1-2 tunnin ajan, kun aiemmin painelin suoraan nukkumaan minäkin saatuani vauvan nukkumaan. Monet asiat, kuten kirjojen lukeminen, elokuvien katselu, jotka olivat ennen vauvaa itsestäänselviä juttuja, ovatkin muuttuneet arjen luksukseksi. Puhumattakaan kahdeksan tunnin yhtäjaksoisesta yöunesta, joka tällä hetkellä tuntuu sulalta mahdottomuudelta, osaisinkohan edes nukkua niin paljon kerralla, tuskinpa :D

Loppuun vielä kuvat ennen ja jälkeen: ensimmäinen kuva otettu 6. raskausviikolla, toinen 6 kk raskauden jälkeen.


6 kk raskauden jälkeen
rv 5+6




torstai 7. helmikuuta 2013

Meidän päivä

Voisinpa tässä kirjata ylös, miltä meidän päivä tällä hetkellä näyttää.

8.30-9.00 Herääminen+äm (käytettäköön nyt tuota lyhennystä imetyksestä). Poika on kyllä saattanut herätä jo aiemmin, mutta "isi" hoitaa aamut seiskasta eteenpäin, jos näin käy.
9.00-11.00 Äidin aamupala, jolloin poika istuu sitterissä, minkä jälkeen poika ja sitteri siirretään kylppäriin. Äiti käy suihkussa ja meikkaa, poika toimii yleisönä. Yleensä jaksaa ihan hyvin seurailla. Ja jos ei, niin sitten ei meikata viimeisen päälle. Tämän jälkeen siirrytään pojan huoneeseen: pojalle vaipan vaihto, molemmille päivävaatteet päälle. Sitten olohuoneeseen, poika yleensä harjoittelee liikkumista matolla, äiti seuraa touhuja lattialla makoillen tai tekee vieressä kotihommia.
11.00 Äm, minkä jälkeen poika päiväunille. Yleensä lähdetään tässä vaiheessa liikenteeseen: tapaamaan kavereita, kauppaan tai keskustaan tai vastaanotetaan vieraita kotona, jolloin poika vaunuissa parvekkeelle.
11-13.30/14 Pojan päiväunet
13.30/14 Äm+sose, yleensä lihaa ja kasviksia
14-15.30 Matolla häärimistä, peiliin tuijottelua ja nauramista, lauluja ja loruja
15.30-16.15 Pojan päiväunet
16.30/17 Äm+hedelmä- tai marjasose
17-18/18.30 Poika viihtyy ja tulee viihdytetyksi
18/18.30-19 Pojan iltatirsat
19-19.30 Isi viihdyttää, pari kertaa viikossa kylpy
19.30 Äm+iltapuuro
20.00 Yövaipan vaihto, yöpuku päälle+äm huikat
20.30 Poika sänkyyn, ovi jätetään auki olohuoneeseen, soittolelu päälle, tutti suuhun, hyvän yön suukko. Yleensä nukahtaa kymmenessä minuutissa, pudonnutta tuttia saatetaan käydä avustamassa suuhun pari kertaa. Kun poika nukahtanut, suljetaan ovi, ettei pikkuinen herää olohuoneen ääniin.

Tällaisella päiväohjelmassa on menty aika lailla puolen tunnin tarkkuudella pari viimeistä viikkoa. Ei niin, että pitäisin tästä kynsin hampain kiinni vaan meidän arkipäivät nyt vaan sattuvat olemaan aika samanlaisia :)

Ai joo, kyllä meillä vaihdetaan vaippaa useammin kuin vain aamulla ja illalla :)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Varpaat suussa

Nyt on taas toimivat yhteydet nettiin ja kunnon päivityksestä alkaakin olla aikaa. Tuntuu, että poika on nyt sellaisessa kehitysvaiheessa, että harva se päivä saisi olla kirjaamassa ylös saavutettuja uusia taitoja ja muita merkkipaaluja.

Alkukangertelun jälkeen soseet maistuvatkin jälkikasvulle todella hyvin. Tuntuu, että mitä ja kuinka paljon tahansa pojalle suuhun lusikoi, kaikki menee alas kyllä. Niinpä tämän viikon aikana olemmekin siirtyneet päivittäiseen kahteen soseeseen+iltapuuroon. Päiväunien jälkeen annan kasvissoseen kahden aikaan, viideltä välipalaksi hedelmäsoseen, ja iltapuuron aika on kahdeksalta. Ajattelin tällä kolmella "aterialla" jatkaa ensi viikon, ja katsotaan sitten, lisätäänkö aamuun/aamupäivään vielä annoksia. Mitään vatsanväänteitä ei ruoista ole mielestäni pojalle tullut ja kuten sanottua, ruokahalu on varsin hyvä. Tähän mennessä syötyä: bataatti, päärynä, porkkana-peruna, mango, maissi, luumu ja kaurapuuro. Ensi viikolla täytyisi neuvolan ohjeiden mukaan tuoda ruokavalioon myös liha mukaan. Vaikka poika on jossain määrin soseisiin hullaantunutkin, kelpaa tissimaito edelleen myöskin varsin hyvin. Imetän päivän aikana tilanteesta riippuen 5-6 kertaa, ja öisinkin edelleen vähintään 2 kertaa. Yöt ovat valitettavasti olleet meillä aiempaa levottomampia, ja varsinkin ensimmäisten tuntien aikana poika herää melkeinpä kerran tunnissa. Tuolloin en kuitenkaan imetä, vaan silloin riittää tutin antaminen jatkamaan unia. Onneksi mieheni on yleensä minua pidempään valveilla, jolloin hän voi hoitaa heräämiset puoleen yöhön saakka. Mutta jos heräämisiä on tullut lisää, niin poika on yllättänyt oppimalla nukahtamaan itsekseen myös yöunille. Viime päivinä on riittänyt, että sopivan väsyneen pojan vie iltapuuron ja maitotankkauksen jälkeen pinnasänkyyn, missä tämä hetken kuuntelee musiikkilelua ja pulisee itsekseen, kunnes uni vie voiton. Mutta millä hän oppisi nukahtamaan itsekseen myös yöllä? Uskoisin, ettei kaikki yöllinen heräily enää ainakaan nälästä johdu vaan enemmänkin tavasta jatkaa unia tissin avulla. Unikouluakin olen pyöritellyt mielessäni, mutta sitten kokenut huonoa omatuntoa siitä, että olenko kuitenkin liian malttamaton asian suhteen.

Motoriset taidot kehittyvät koko ajan.Masulla ollessaan poika nostaa itsensä suorien käsien varaan ja pyörii akselinsa ympäri. Ryömimällä pääsee eteenpäin ainakin muutamia senttejä :)  Pojalla on nykyään koko ajan varpaat suussa varsinkin hoitopöydällä vaippaa vaihtaessa, mikä tietysti hieman hankaloittaa vaipanvaihtotoimenpidettä :)

Ensimmäinen hammas on ilmoittanut tulostaan. Eikä ilman kitinöitä! Joitakin päiviä sitten ihmettelin, että mikä nyt on, kun ei kelpaa syli eikä mikään, kunnes älysin käninän ja hampaan välisen yhteyden. Niinpä laitoin pojalle panadol-supon eikä mennyt kuin vartti, kun pikkuisen olotila selvästi helpotti. Kuinkahan kauan muuten kestää, että koko hammas tulee esiin, kun nyt viikon verran on ollut hampaan kärki näkyvissä?

Viiskuukautisneuvolastakaan en ole tainnut mitään tänne kirjoittaa. Lähinnä soseiden aloittamisesta siellä keskusteltiin. Vähän oli pituuskasvu taittunut, mikä kuulemma on ihan tavallista tässä vaiheessa rintamaitolapsilla. Mitat reilun 5 kk:n iässä pojalla 68cm/8kg. Mutta kohtahan tässä lähestytään jo puolivuotispäivää!