lauantai 23. maaliskuuta 2013

Nytkö?

Vähän enteilee sellaista, että ensimmäiset kuukautiset raskauden jälkeen tekisivät tuloaan. Jippiaijee?! Pitänee sitten olla vähän tarkempi ehkäisyn kanssa. Tai sitten ei :) Tosin ei tuo mies ainakaan taitaisi olla vielä valmis projekti kakkoseen, ja rehellisyyden nimissä en tiedä, miten itse jaksaisin yhdistää alkuraskauden väsymyksen, mahdollisen pahoinvoinnin ja vauvanhoidon. Mutta jotenkin kärsimätön minäni miettii, että kannattaa se yrittäminen hyvissä ajoin aloittaa, kun ei ykkönenkään heti alkuaan saanut (joskin näin jälkikäteenkin tajuan, että varsin onnekkaita saimme olla, että niinkin nopeasti raskaus alkoi kuin reilun vuoden yrittämisen jälkeen). Ja kuten olen aiemminkin maininnut, pessimistinen minäni tietysti miettii jo etukäteen sitä, että suodaanko meille tämä onni kahdesti.

Pojan suhteen ei kai mitään uutta raportoitavaa. Jotenkin tuntuu, että viime viikot ovat menneet aika samalla kaavalla. Poika ei vieläkään varsinaisesti ryömi, paitsi taaksepäin joten kuten. Liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu tarvittaessa kierähtämällä, ja kovasti poika pyörii napansa ympäri. Viime päivinä hän on enenevästi yrittänyt nousta kontilleen, ja kyseinen toimenpide vaatii ilmeisesti höysteeksi kovan kiljumisen, aijai äidin korvia! Muutenkin tuntuu, että poika turhautuu siihen, ettei vielä pääse liikkumaan niin aktiivisesti kuin haluaisi, koska kärsimätöntä kiljumista kuuluu usein matolla leikkiessä muutenkin.  Ja välillä ruokaa syödessä. Ja muutenkin, jos väsyttää/tylsistyttää/harmittaa :)  Pojalla on kova tahto, ja minäitse-vaihe meillä on meneillään jo nyt. Syödä pitäisi saada itse, soseita syöttäessä poika nappaa yleensä lusikan itselleen, joten viime aikoina olen antanut pojalle itselleen toisen lusikan ja syöttänyt häntä toisella lusikalla. Myös hampaita harjatessa poika vie hammasharjan omaan käteensä heti kuin vain mahdollisuuden saa, mutta ihan hyvähän siihen harjaan on itsekin tutustua. Ruokailuun olen ajatellut lisätä soseiden oheen sormiruokia, kun poika näyttää niin kovasti tykkäävän tehdä asioita itse, ja mm. maissinaksujen syöminen näyttää olevan huisin hauskaa. 

Tällaista pikaraporttia tähän väliin, kirjoitusta piristämään pojan kuva pojan uusimmasta vaatteesta. Ulkona on ihanan aurinkoinen päivä. Mukavaa viikonloppua!


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Uutuuksia

Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin. Kovasti jo vähän leudompaa säätä odottelen, mutta onneksi  aurinko sentään paistaa! Kevättä odotellessa olen yrittänyt päivittää pojan garderobia. Hieman on vielä hakusessa välikausiasut, joten ne on varmaan jo loppu kaupoista siinä vaiheessa, kun pääsen tuumasta toimeen.

Uutena pojan vaatekaappiin löysi tiensä uikkari. Tämän käyttöönotto siirtynee kuitenkin syksyyn, sillä koko on 80 cm. Piti kuitenkin ostaa, kun oli -40% alessa. Ja mun mielestä tosi söpö. Meidän vauvauinnissa ei muuten käytetä uimavaippoja ollenkaan. 


Housut tuntuvat koko ajan jäävän pieniksi, joten parit uudet pökät keväisissä väreissä tulivat tarpeeseen. Ainoa miinus kirkkaissa väreissä on se, että niissä näkyy helposti ruokatahrat, ja niitähän meillä tulee! (huhhei, onpa myös rypyssä housut :)

Iltarutiineihin kuuluu yöpuvun vaihto, tällä hetkellä pidetään pitkähihaisia malleja. Uutena tulokkaana yökkäreiden joukkoon kotiutui tällainen malli. Ihan pirtsakat väri tässäkin.





Jos jollain on hyviä ideoita siitä, minkälaisia välikausivaatteita tuollainen kohta 7 kk poitsu tarvitsee, niin ilolla otetaan vastaan!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Vauvan viikko: viikonloppu

Niputan nyt lauantain ja sunnuntain yhteen postaukseen, eilisillan kun käytin mielummin sohvalla suklaata syöden :)

Lauantai oli varsin vauhdikas päivä. Poika nukkui lauantain vastaisen yön kohtalaisesti, mutta itse en saanut unta enää kello viiden syötön jälkeen! Ai, että olin vihainen itselleni! Pyörin sitten sängyssä pari tuntia, kunnes poika heräsi seitsemän aikaan, ja lähdettiin puurolle. Mies sai nukkua hieman pidempään, mutta jo yhdeksän aikaan oltiin kuitenkin valmiit lähtemään vauvauintiin. Poika jätti aamutirsat väliin, mutta jaksoi kuitenkin hyvin polskia altaassa, ja eilen kokeiltiinkin ensimmäistä kertaa sukeltamista, me kun aloitettiin koko vauvauinti vasta pari viikkoa sitten.

Uinnin jälkeen poika nukahti päiväunille, mutta pian meidän täytyi lähteä taas liikkeelle kummitätini syntymäpäiväjuhlille. Olin laskenut sen varaan, että poika olisi jatkanut päiväuniaan autossa, mutta mitä vielä, auto ei näemmä enää toimikaan takuuvarmana unipaikkana. Päiväunet jäivät siis aiottua lyhyemmiksi, mutta yllättäen tämä ei kostautunut juhlissa vaan poika oli siellä ihan innoissaan juhlahumusta. Meidän poika ei vierasta vielä oikeastaan ollenkaan, lähinnä tarkistaa, että äiti on lähellä, jos vieraaseen otetaan vieraaseen syliin. Poika pääsi myös tapaamaan kaksi kuukautta vanhempaa pikkuserkkuaan, joka oli niin ison pojan oloinen, että tajusin taas, että vauva-aika on todella nopeasti meilläkin ohi.

Viime yö meni taas vaihteeksi paremmin, kun poika heräsi vain kahdesti syömään (ja minäkin tajusin nukkua).

Tälle päivälle ei onneksi ollut kummempia suunnitelmia. Käytiin tekemässä viikko-ostokset (missä muuallakaan ihminen haluaa olla sunnuntaina kuin Prismassa?), ja samalla ostin pojalle ensimmäistä kertaa itse lelun. Kotiin lähti Brion sininen helistin, ja ainakin tämän päivän perusteella oli ihan nappi ostos. Iltapäivällä käytiin koko perheen voimin nauttimassa aurinkoisesta pakkaspäivästä kävelylenkillä ulkona.

Näin saatiin päätökseen "vauvan viikko". Tykkäsin tästä haasteesta, sopiva potku meikäläisen persuksille lisäämään aktiivisuutta blogin päivittämiseen! Ehkä jatkossakin saan aikaiseksi kirjoittaa aiempaa useammin. Nyt öitä!!


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Vauvan viikko: perjantai

Mies on työkavereiden kanssa viettämässä iltaa, joten ei minulla ole perjantai-iltana parempaakaan tekemistä kuin päivittää blogia.

Viime yö oli aika huono. Kolmen aikaan edellisestä syötöstä oli ehkä pari tuntia, joten ajattelin pojan heräämisen hoituvan tutilla. No, hoitui se noin 5-10 minuutiksi kerrallaan, kunnes reilun tunnin kuluttua luovutin ja syötin pojan uudelleen, minkä jälkeen poika nukkuikin aamuun saakka. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä voinut aikaisemminkin ymmärtää, ettei uni jatku, jos tissiä ei tule :)

Aamupäivällä kävin reippailemassa ulkona vaunulenkillä. Pojan vielä nukkuessa pumppasin pitkästä aikaa maitoa pakkaseen, vielä näemmä irtoaa, joskaan ei ihan entisenlaisesti. Korviketta poika ei ole vielä saanut, mutta kai sitäkin voisi jossain vaiheessa ruveta antamaan tarvittaessa.

Kotona ollessa kannan poikaa suht paljon sylissä, jos ei viihdy lattialla tai sitterissä. Teen sitten samalla kotihommia. Tänään katseltiin paljon ulos ikkunoista (heh, aika kiireistä tää kotielämä), mistä poika selvästi tykkää, niin keskittyneesti tapittaa ulos, vaikka omasta mielestäni meidän pihalla ei tapahdu mitään.

Koska mies lähti iltarientoihinsa heti töistä suoraan, oli pojan hoito koko päivän vastuullani. Niinpä alkuillasta päätin vielä lähteä käymään omilla vanhemmillani, jotka asuvat lyhyen matkan päässä. Siellä pojalle on aina innokkaita viihdyttäjiä, ja itse saan samalla pienen lepohetken. Poika sai isovanhemmilta mukaansa kirjan, jota jo mummolassa ahkerasti luettiin.

Puuro maistuu pojalle tosi vaihtelevasti, joten päätin tänään "sortua" ja ostin kokeilumielessä Valion Onni puolukkapuuron, aiemmin poika on saanut kotitekoista kaurapuuroa marja-tai hedelmäsoseen kanssa. Pitihän se arvata, että valmispuuro upposi ilman mitään mukinoita, pöh. En vielä aio kuitenkaan luovuttaa kotona tehdyn puuron suhteen vaan ensi kerralla kokeilen soseuttaa siitä sileämpää, mikäli siitä kiikastaa.

Poika nukkuu jo, ja ajattelin itse siirtyä hetkeksi sohvalle jätskipurkin kanssa. Hyvää viikonloppua!

torstai 7. maaliskuuta 2013

Vauvan viikko: torstai

Viime yö olikin sitten taas viiden herätyksen yö. Ensimmäisen hoiti hereillä ollut mies ja viimeinen oli allekirjoittaneen epätoivoinen yritys nukkua pidempään klo 6.15 (mutta sinänsä toimiva, että tutilla pikkumies jatkoi unia puolisen tuntia, jolloin miehen olikin jo aika herätä, ja minä sain jatkaa unia).

Päivän ohjelmanumerona oli ostamani tarjottimen noutaminen Tripp Trapp-tuoliimme. Olin jo harmitellut, ettei kyseiseen tuoliin myydä tarjotinta, kun kaverini bongasi netistä kyseisen tarjottimen, ja minähän tilasin sellaisen siltä istumalta. Eihän tuo mikään kaunotar todellakaan ole, mutta tulee meille kyllä tarpeeseen. Jos jotain kiinnostaa, niin täällä näitä myydään (ei todellakaaan maksettu mainos:).

Poika nukkui päikkärinsä vaunuissa ja missasi siten keskustaseikkailumme. Iltapäivällä pakkasin kuitenkin pojan taas vaunuihin, tällä kertaa hereillä. Ulkona oli varsin kaunis, mutta viiman takia kylmä talvisää, kun lähdimme kaverin kanssa tekemään vaunulenkkiä iltapäivällä. Poika tapitti taas tyytyväisenä rattaista maisemia, taitaa kovasti tykätä tästä uudesta matkustusmuodosta.

Mies tuli hieman normaalia aiemmin töistä ja minä lähdin pitkästä aikaa spinningiin. Olisi kiva saada vähän lihasta tähän makaronikroppaan!
Poika oli takaisin tullessani jo aika väsynyt, kun oli herännyt toisilta päikkäreiltään jo neljän aikaan. Iltapuuron aikaan alkoi jo väsymysitku, ja pian kahdeksan aikaan täytyi todeta, että nyt lähtee pikkumies nukkumaan. Sinne se nopeasti nukahti, mutta moneltakohan meillä huomenna herätään?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Vauvan viikko: keskiviikko

Viime yö oli hyvin edeltäjänsä kaltainen. Eka herääminen puoli kahdeltatoista hoitui tutilla, ja kun mies katsoi vielä jalkapalloa, ei allekirjoittaneen tarvinnut nousta sängystä. Syötöt kahden ja viiden aikaan, jälkimmäisellä ei kyllä ainakaan ollut pojalla nälkä, kun nukahti suunnilleen saman tien tissin suuhun saatuaan. Vähän ennen seitsemää alkoi taas tuttu heräämishuhuilu, johon mies sai reagoida.

Tänään päästiin vihdoin puolivuotisneuvolaan, vaikka nyt ollaan jo lähempänä seitsemänkuukautispäivää. Kasvu tasaista, 70cm/8,5kg. Terveydenhoitaja antoi muutaman esitteen kodin tekemisestä turvalliseksi liikkumaan opettelevalle. Itse kysyin yöimetyksen lopettamisesta, mutta tuo meidän terkka tuntui olevan sitä mieltä, että yksi syöttö öisin voi olla vielä paikallaan (vaikka meillä syödään jo viisi ateriaa päivässä) eikä paljon reagoinut tunnin välein heräilyynkään. Itse olen ajatellut, että pääsiäisen aikaan voisi olla sopiva hetki lopetella yösyöttöjä, kun tuolloin miehellä olisi mahdollisuus osallistua esim. mahdolliseen tassutteluun.
Yhden käyttökelpoisen vinkin terveydenhoitajalta sain, kun valittelin, ettei puuro monesti pojalle maistu. Terveydenhoitaja neuvoi imettämään vasta puuron jälkeen eikä ennen, kuten olen tähän asti tehnyt. Ainakin tänä iltana tällä menetelmällä koko puurosatsi meni alas. Muutenkin olen kyllä imettänyt aina ennen ruokia, mutta pitäisiköhän ruveta tekemään toisin päin? Mites te muut teette? Jostain luin, että maidontulon ylläpitämiseksi olisi hyvä imettää ennen ruokia, minkä takia olin tehnyt noin päin. 

Tänään oli aivan ihanan keväinen, aurinkoinen sää, näitä lisää pliiis! Vaunulenkkeilin neuvolaan vauvan nukkuessa päiväuniaan. Iltapäivällä päätin, että nyt kyllä lähdetään uudestaan ulos, ja pakkasin pojan ensimmäistä kertaa vaunujen ratasosaan. Kovasti poika näytti ihmettelevän ympäristöä vaunuissa istuessaan. Välillä aurinko häikäisi niin, että harmittelin, etten ollut ottanut aurinkolaseja mukaan pojalle enkä itselleni. Poika jaksoi puoli tuntia katsella ympärilleen, mutta sitten uni vei voiton, ja laskin rattaiden selkänojan makuuasentoon. Kotona poika jatkoi päikkärit loppuun parvekkeella. Näyttää siis toimivan unien kannalta näin ensimmäisen kokeilun perusteella tuo ratasosakin.

Muuten ihan peruspäivä. Poika pitää hereillä ollessaan äitinsä aktiivisena, sillä hyvin nopeasti kuuluu, jos poika ei jossain viihdy tai ei jotain halua (tai haluaa). Meidän poika ei myöskään ole mikään rauhallinen sylissäistuja vaan ennemminkin pitäisi olla jotain actionia koko ajan. Meillä asuu myös pieni mielensäpahoittaja, joka vetää yleensä herneen nenäänsä, kun hänelle laitetaan ruokalappu tai kun suunympärys pyyhitään ruokailun jälkeen :) Hauska huomata, kuinka noin pienellä on jo oma luonteensa.  

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Vauvan viikko: tiistai

Viime yö meni ihan hyvin meikäläisten mittareilla. Poika heräsi kyllä ensimmäisen kerran jo kymmenen jälkeen, mutta muutaman kerran huhuiltuaan nukahti ilmeisesti takaisin, koska seuraavan kerran heräsin ääntelyyn 00.20, jolloin kävin laittamassa tutin suuhun. Syötöt klo 2 ja 4.45. Seitsemän aikaan poika heräsi uuteen aamuun, mutta koska isi oli jo kotona, saatoin itse laittaa korvatulpat korviin ja jatkaa unia yli yhdeksään, i-ha-naa! Mies valitteli, ettei pojalle oikein maistu aamuisin puuro. Niinpä niin, ei kai se maistu, kun yölläkin syödään..

Aamutoimien ja pojan lounaan jälkeen puin pojan vaunuihin, ja lähdettiin käymään kaupassa. Vaunuihin nukahtanut poika sai jatkaa unia vaunuissa parvekkeella, kun äiti vietti mukavan iltapäivän mammakaverin kanssa lounastaen. Välillä poika heräsi seurustelemaan, mutta kun riittävästi alkoi esiintyä kitinää, katsoin parhaaksi pistää pojan uudelleen vaunuihin nukkumaan. Viime aikoina ollaan siirrytty kaksiin parvekepäikkäreihin, ensimmäiset yleensä 1,5-2,5 h, jälkimmäiset 1-1,5h. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, ettei kuitenkaan enää viiden jälkeen nukuttaisi, jotta unta riittäisi sitten yöhönkin, joten kolmannet päikkärit ovat viime aikoina jääneet, ja tarvittaessa aikaistetaan yöunille menoa.

Illan kohokohta taisi olla kylpyhetki isän kanssa, varsin tarmokasta polskintaa ja päristelyä kuului kylpyhuoneesta. Ja vihdoin muistettiin aloittaa pojan hampaiden harjaus, alaleuan puolella kun komeilee jo kolme hienoa hammasta. Mitään protestia hammasharjan työntäminen suuhun ei aiheuttanut, joten jatkossa on todellakin muistettava tehdä hampaiden pesusta osa ilta(ja aamu-)rutiineja.
Pian kylvyn jälkeen poika alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä, joten puoli yhdeksän aikaan vein hänet sänkyynsä, minne nukahti saman tien.

Poika on muuten viimeisen viikon aikana ruvennut juttelemaan vielä aiempaa enemmän ja nykyisin tulee selvemmin tavuja: "jaajaajaajaa", "aiaiaiai", "tätätätä". Kohtahan sieltä voi kuulua "äiti" ;) 

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Vauvan viikko: maanantai

Viime yönä palattiin taas ihan (meille) normaaliin heräämistahtiin, olisikohan herätyksiä ollut viisi tai kuusi. Tutilla hoituivat yhtä lukuunottamatta. Ennen puolta seitsemää aamulla pikkumies oli jo valmis uuteen päivään. Mies, joka normaalisti hoitaa pojan aamutoimet ja -puuron allekirjoittaneen nukkuessa, oli jo lähtenyt työmatkalleen, joten kävin hakemassa pojan viereeni ja yritin syötöllä ostaa itselleni lisää uniaikaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Eipä siinä auttanut kuin lähteä puuron laittoon seitsemän aikaan, tosin syöjää puuro ei tuntunut paljon kiinnostavan. Hengattiin kuitenkin keittiössä niin, että sain laitettua valmiiksi lounastarpeita myöhemmin tulevia vieraita varten. Kahdeksan jälkeen vauva väsähti ensimmäisille n. 45 minuutin tirsoilleen, ja ajattelin itsekin torkahtaa hetken, mutta pää oli ilmeisesti herännyt liiaksi sammumaan toivotulla hetkellä.


Tälle päivälle olin sopinut treffit meillä kotona muutaman mammakaverin kanssa, jotka saapuivat pojan parvekepäikkäreiden aikaan. Herättyään poika pääsi ottamaan kontaktia muutamaan samanikäiseen lajitoveriin, tyttöpuolista vauvaa piti päästä ihan lähietäisyydeltä kaulailemaan :) Iltapäivä meni mukavasti äitikavereiden kanssa rupatellessa, vaikka pienimuotoinen kaaos syntyy aina, kun monta vauvaa/taaperoa pistetään samaan tilaan, ja jutut katkeavat hyvin herkästi jälkikasvun niin vaatiessa.

Vieraiden lähdettyä pistin vauvan parvekepäikkäri nro 2:lle, mistä pikkuinen heräsi hikipäisenä, vaikka olin yrittänyt pukea järkevästi (=ei liikaa).
Päivällisellä kokeilin pistää pojan istumaan tripp trappin baby set-syöttötuoliin, mutta istuminen siinä on vielä sen verran huojuvaa, että pysyttäydytään suosiolla vielä tuoliin kuuluvassa vauvakaukalossa, kunnes istuminen on vakaampaa.

Koska mies tosiaan on työmatkalla, toimin täystyöllistettynä vauvaviihdyttäjänä koko illan. Yhtenä ohjelmanumerona keksin kokeilla vauvaa yhdistelmävaunujen ratasosaan, sillä tähän asti ollaan vielä menty kopassa. Vauva nukkuu mielellään vaununkopassa, mutta hereillä ollessaan tuo ratasosa taitaa alkaa olla hyvä vaihtoehto. Mutta miten vauva puetaan tuohon ratasosaan näin talvella?

Koska poika oli herännyt jälkimmäisiltä päikkäreiltään jo neljän jälkeen, jouduin loppuillasta vähän venyttämään nukahtamista, ettei sentään pikkukakkosen aikaan käytäisi yöunille, mutta kahdeksan jälkeen alkoi nukkumatti huhuilla poikaa sen verran vahvasti, että vein tämän sänkyyn, minne ressukka nukahtikin lähes saman tien uninalle kainalossaan.

Näin lähti vauvan viikko käyntiin näin äidin näkökulmasta kerrottuna. 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Jopas nyt!

Pikkumies osaa yllättää: nukkui viime yönä klo 20.30-7.00 heräten vain kertaalleen 3.30 syömään. Verrataanpa viikon takaiseen yöhön, jolloin nukkumaannmenon jälkeen herätykset 22.30, 00.15, 2.47, 4.04, 6.08 ja ylös 6.40. Olen siis pitänyt pienoista unipäiväkirjaa pojan heräämisistä, jotta olisi sitten jotain, millä todistella itselle (ja miehelle?) unikoulun tarvetta. Mutta lisää viimeyön kaltaisia, niin unohdetaan koko unikouluasia!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Valmiina..paikoillanne..STOP!

Viime viikolla lupaamani pojan puolivuotispäivitys jäi tekemättä, kun neuvola siirtyi. Olin itse sairaana (kuumeflunssa+vatsatauti+silmätulehdus..mitä näitä nyt on!!), joten uusi yritys ensi viikolla. Täytyy sanoa, että eipä ole herkkua olla itse petipotilaana, kun samanaikaisesti pitäisi jaksaa huolehtia vauvasta entiseen malliin. Missäs ne äitiyslomalaisten sairauslomasijaiset olivatkaan? Onneksi ajoitin tautini suurimmaksi osaksi viikonloppuun, jolloin mies pystyi ottamaan vastuun vauvan hoidosta. Yöt kuitenkin sinnittelin omasta käsittämättömästä halustani vetovastuussa, vaikka miltäpä kuulostaa oksentamaan lähteminen kesken syötön?
Poikaan tautini ei onneksi tarttunut nenän tukkoisuutta lukuunottamatta, mutta jo tuo epämukavuus riitti tekemään öistämme entistäkin rikkonaisempia sen seitsemän herätyksen kanssa. Olin jo ihan valmis aloittamaan unikoulun tänä viikonloppuna, mutta kun tällä viikolla on ollut vähän rauhallisempaa, niin lykkäsin vielä yösyöttöjen lopettamista tulevaan. Tunnistin kyllä itseni Daephin mietteistä yösyötöistä luopumisen haikeudesta. Jos nyt vielä vähän aikaa jatketaan? Ja toisaalta katsotaan, mitä neuvolassa asiasta sanotaan. Siitä olen kuitenkin pitänyt suurin piirtein kiinni, että yösyötöt rajoittuvat kahteen per yö, ja muut herätykset hoidetaan tutilla. Jonkinlainen uniassosiaatio-ongelma meille joka tapauksessa on kehittynyt, kun pikkuinen ei oikein osaa jatkaa unia herättyään kuin tutilla tai tissillä. Ei meillä öisin varsinaisesti valvota, mutta lukuisat lyhyet herätykset rikkovat allekirjoittaneen unet varsin lyhyisiin pätkiin. Ja minkä ihmeen takia nykyään pitää herätä jo kuuden-seitsemän aikaan? Onneksi voin kuitenkin itse aamuisin jatkaa unia, kun mies hoitaa aamupuuron ja muut hommat pikkumiehen kanssa töihin lähtöönsä saakka. 

Tunteellinen Siili heitti Viikko vauvan elämässä-haasteella. Aionkin kyseisen haasteen ottaa vastaan heti ensi viikon maanantaista lähtien. Samalla muistin, että olen täysin unohtanut vastata Dapehin laittamaan Liebster-haasteeseen, jonka sain jo tammikuussa. Selityksenä unohdukselle univelasta lahonneiden aivojen ohella käynee se, että olimme tuolloin lomamatkalla, ja aivot olivat vielä normaalia enemmän narikassa.  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Kyseinen haaste kiersi siis jo ajat sitten, mutta vastaan sentään kysymyksiin.

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

Yhteinen illallinen miehen kanssa
Hyvään kirjaan uppoutuminen
Liikunta 
Tyytyväinen vauva
Siisti koti :) 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Kasvo- ja mieluiten myös meikkivoide
Silmälasit/piilolinssit
Rauhoittumishetken 
Aikuista juttuseuraa
Unta!


Viisi kirjaa, joita suosittelet muille: 

Tämäpä vaikea, makunsa kullakin jne. Enkä juuri nyt saa mieleeni niitä erityisiä. Joten listaan tähän viisi viimeisimmäksi lukemaani kirjaa:

Onnen tunti (Anna-Leena Härkönen)
Avoimien ovien päivä (Anna-Leena Härkönen)
Saarnaaja (Camilla Läckberg)
Dora dora (Heidi Köngäs)
Safe Haven (Nicholas Sparks) ("lentokentältä ostettu" puolustelen tätä rantapokkaria)

Viisi lempiruokaasi:

Sushi
Tapas - tai meze-lajitelmat
Hyvä pihvi punaviinin kanssa
Lohi eri tavoin laitettuna 
Äyriäiset 


Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Argentiina ja Japani tulee ensimmäisinä mieleen, mutta tuskin näihin ollaan ihan lähiaikoina menossa. Viinitiloille Ranskaan tai Italiaan. Uudestaan lähtisin mielelläni Kaliforniaan, Kapkaupunkiin, New Yorkiin.


Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:


Tunnollinen
Järjestelmällinen
Kunnianhimoinen
Ystävällinen
Käytännön hölmö :)


Viisi asiaa, joista unelmoit:

Onnellinen perhe-elämä
Toinen lapsi
Työ, jossa viihdyn
Kesä
Piiiitkät yöunet


Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

Kun keksis nyt yhdenkin. No, lainataan Lennonia: "Life is what happens to you while you´re busy making other plans." Ei varsinainen ohje, mutta hyvä pitää mielessä, kun suunnittelee elämää liikaa "sitten kun"-mentaliteetilla.



Mukavaa viikonloppua!