torstai 22. elokuuta 2013

Yksivuotias

Nyt vuorossa meidän yksivuotiaan kuulumisia. Neuvolassa ei olla vielä käyty, joten mitat sitten myöhemmin.

Aloitetaanpa vaikka ruokailusta. Ruoka maistuu hyvin, vaikkei syöminen ole kiinnostuslistan kärkipäässä. Lempiruoat taitavat olla pastapohjaisia, hedelmistä maistuu etenkin banaani ja nektariini, soseista luumusose. Rusinat on herkkua ja maissinaksut tietysti. Puuro maistuu nyt paremmin, kun se tehdään maitoon, ja sitähän saa (joutuu) syödä aamuin illoin. Leipää poika on saanut aika vähän, joten siinä suhteessa ryhtiliike äidin suuntaan.
Tällä hetkellä syöminen tapahtuu niin, että poika harjoittelee lusikan käyttöä omalta lautaseltaan ja äiti syöttää sitten ruokaa toiselta lautaselta, että tulee mahaankin jotain täytettä :) Tavalliseen maitoon siirryttiin pari viikkoa sitten ongelmitta, ja samalla hyvästeltiin tuttipullot lopullisesti, tällä hetkellä poika juo maidon itse pehmeänokkaisesta mukista.

Nukkuminen sujuu edelleen hyvin. Sinänsä uskomatonta, kun ensimmäiset kuukaudet menivät unen suhteen varsin levottomasti. Mutta unikoulusta on nyt viitisen kuukautta eikä entiseen ole tarvinnut palata. Poika menee nukkumaan klo 20.30 aikaan, heräilee klo 7-8 aikaan, yleensä kuitenkin lähempänä seitsemää alkaa pojan huoneesta kuulua heräämispulinaa. Hyvin harvoin poika herää kesken uniensa, ehkä kerran parissa viikossa niin, että menen huoneeseen rauhoittelemaan poikaa, ja silloinkin nukahtaa nopeasti takaisin. Nukutamme pojan vuoroiltaisin miehen kanssa, molemmat varmaan hieman eri tyylillä. Minä yleensä laulan unilaulun, halittelen hyvät yöt ja jään pinniksen viereen istumaan ja pidän ehkä poikaa kädestä. Siitä poika on tarkka, että huoneesta ei saa lähteä ennen kuin on nukahtanut, joten vieressä istutaan, kunnes nukahtaa 5-15 minuutissa.
Päiväunia poika nukkuu edelleen kahdet päivässä, toiset n. klo 11-13 ja toiset 16.30-17.30, yhteensä 3-3,5 tuntia päivän aikana. Päikkärit nukutaan nykyisin aina ulkona vaunuissa.

Vesileikit ovat pojan lempijuttujen kärkipäässä. Voi sitä veden loisketta ja leveää hymyä, kun poika pääsi viime viikolla pitkästä aikaa uima-altaaseen, kun vauvauinti taas alkoi. Leluista tällä hetkellä mielenkiintoisin on laatikko, jonne tiputetaan palikoita rei'istä. Sen kanssa poika jaksaa ahertaa pitkäänkin, kunhan äiti on vieressä kehumassa ja antamassa aplodeja, kun palikka osuu oikeaan reikään :) Muina suosikkeina mm. astianpesukone, siivouskaappi, wc-pönttö ja mitäs muita näitä lapsille sopivia leikkipaikkoja olikaan?  Ulkona poika tykkää keinua ja lapata hiekkaa suuhun hiekkalaatikolla. Vaunuissa istuminen on ihan tuulesta kiinni, joskus jaksaa istua ja seurata ympäristöä pitkäänkin, toisinaan ilmoittaa varsin kimakasti, että nyt riittää esimerkiksi kaupassa hyllyjen välissä seisoskelu.

Poika liikkuu vielä konttaamalla, luulen, että ensiaskeleihin on vielä joitakin viikkoja matkaa. Ilman tukea seisoo, mutta lähinnä vahingossa. Kova on kiipeilemään, mm. äidin ja isin sängylle, mikä on kyllä kiellettyä. Puhetta tulee ja paljon, vaan vielä kun äiti ymmärtäisi :) Selviä sanoja, joilla on tarkoitus, ovat äiti, isi ja viimeisimpänä lamppu. Ja sitä lamppua sitten hoetaankin nykyään ihan koko ajan, äiti on jäänyt ihan kakkoseksi tässä kilpailussa.

Luonteeltaan poika on varsin aurinkoinen, mutta tarpeen tullen varsin voimakkaastikin oman tahtonsa ilmi tuova niin kuin olen aiemminkin maininnut. Poika on utelias ja ennakkoluuloton, esim. uusia makuja poika testailee mielellään eikä juurikaan ujostele vieraita ihmisiä, on varsin aktiivinen ja säännöllinen päivärytmissään.

Iso poikahan tuo jo on eikä voi kuin liittyä ajatuksissa niihin äiteihin, jotka ihmettelevät, että vauvavuosi - mihin se katosi? 


torstai 15. elokuuta 2013

One year after - äidin kuulumiset

Ennen kuin laitan pian yksivuotiaan poikamme kuulumisia, ajattelin hieman päivittää omiani. Monissa blogeissa on pyörinyt A Beautiful Body -haaste, joten sen innoittamana voin nyt ainakin sanallisesti kertoa, missä tämän vartalon kanssa mennään. Vähän nimittäin olen ollut kysymysmerkkinä joidenkin raskauden jälkeisten muutosten kanssa enkä niinkään niiden ulospäin näkyvien.

Kun yritimme raskautta, oli kuukautiskiertoni vähän mitä sattuu ja usein venähti 35:n päivään tai ylikin. Ovulaatiota en tunnistanut, mutta tikuttamalla sain sen lähes joka kierrossa todennettua. Kuukautiset olivat aika niukat, mutta niitä edelsi monesti viikonkin mittainen tiputteluvuoto. Entä mitä nyt sitten? Ensimmäiset 8 kuukautta raskauden jälkeen kuukautisia ei näkynyt, mutta heti kun yöimetykset loppuivat, käynnistyi kiertokin. Ja ihme kyllä, kierto on toistaiseksi ollut varsin tasainen, sellainen normaali 28-30 vrk. Kuukautiset ovat aiempaa runsaammat. Nyt olen alkanut myös tunnistaa ovulaation, mutta mikä ihmeellisintä, uutena kuvioihin on tullut ovulaatiovuoto eli pieni tiputtelu keskikierrossa. Koska kaapinpohjalla sattui olemaan ovulaatiotestejä jemmassa, oli pakko tässä kierrossa todentaa, että siitäkö on kyse vai mistä, ja kyllähän sieltä hymynaama pärähti ruutuun. No, mikään näistä ei tietenkään ennakoi sitä, että mahdollinen uusi raskaus alkaisi yhtään sen hempommin kuin edellinenkään, päinvastoinhan sektio voi hankaloittaa raskaaksi tulemista, mutta selvästi kuukautiskierto on ollut erilainen kuin ennen.

Raskausarpia ei vatsaani tullut, mutta sen sijaan sektioarpi on vieläkin todella näkyvä enkä jaksa enää uskoa, että se tuosta kummemmin muuttuisi. Näkyvä siis itselle olemalla kuin 15 cm:n mittainen kastemato häpyalueella, mutta muuthan sitä eivät esimerkiksi bikineissä näe, kun piilottuu housujen alle. Kesällä maauimalan suihkutiloissa tunsin itseni kyllä jotenkin ekstra-alastomaksi sektioarven kanssa, vaikka tuskinpa sitä kukaan sen kummemmin tuijottelee.

Muuten kroppa on suht koht entisellään. Samat vaatteet sopii kuin ennen raskauttakin, paino heiluu 54-55 kg:n välillä ja kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, kuppikokokin palautui omaani. Vatsa on kyllä vähän pömpömpi kuin aiemmin. Vähäisempien treenimahdollisuuksien johdosta lihasmassaa on vähemmän kuin aiemmin, joten vähän timmimpi ulkomuoto olisi vielä tavoitteena, mutta toistaiseksi aikataulullisesti on ollut järkevämpää hyödyntää kesäsäät ja liikkua lenkkeilemällä.

Valitettavasti raskauden ja imetyksen tuoma positiivinen vaikutus ihoon ja hiuksiin on menetetty, koska sieltä ne satunnaiset finnit taas puskevat leukaan ja tukkaa saa olla pesemässä alvariinsa.

Seuraavaksi sitten kohta yksivuotiaan pikkumiehen kuulumisia!

perjantai 2. elokuuta 2013

Erään aikakauden loppu

Se on nyt kuulkaa niin, että meidän perheen tissittelyt oli sitten siinä. Tai itse asiassa lopetus tapahtui jo pari viikkoa sitten. Poika päätti itse. Ei kiinnostanut enää tissi, joten enpä väkisinkään ruvennut tarjoamaan 12 kk:n imetystavoitteeseen päästäkseni.

Vaan onpa tässä aikamoinen taival silti takana! Kun nyt taaksepäin muistelee, niin ensimmäiset viikot olivat aika kaameita. Osastolla ollessa en saanut kertaakaan poikaa rinnalle itse vaan kätilön täytyi aina tulla auttamaan, jotta saisimme oikean imuotteen. Oman hoitajan kanssa teimme päivällä töitä, jotta selviäisimme ilman rintakumia, mutta yöllä ilmeisen kiireinen yökkö sen meille kuitenkin nakkasi, ja siinä menikin sitten useampi viikko ennen kuin kumista päästiin eroon. Ensimmäiset viikot imettäminen sattui, rinnanpäät olivat haavoilla, koko ajan olin huolissani, että tuleekohan maitoa riittävästi, joten en oikein osannut rentoutua ja nauttia koko touhusta. Tunsin jumiutuneeni kotiin, kun poika söi vähintään parin tunnin välein 30-45 minuuttia kerrallaan ympäri vuorokauden enkä kokenut imettämistä julkisesti luontevaksi. Kummasti imetyshomma alkoi alkuvaikeuksista huolimatta pikku hiljaa viimeistään parin kuukauden kohdalla sujumaan, maitoa riitti, ja poika oli täysimetyksellä 5,5 kk:n ikään saakka.  Kun soseet astuivat kehiin, alkoivat imetyksetkin noudattaa samaa kaavaa eli säännöllistyivät viiteen imetykseen päivällä. Yöimetykset loppuivat unikoulun myötä 7,5 kk:n ikäisenä. Korviketta tarjosin ensimmäistä kertaa pojan ollessa reilun 9kk:n ikäinen, ja siitä lähtien aloin korvata joitakin imetyskertoja maitopullolla. Viimeiset viikot ennen koko homman loppumista imetin enää aamuisin ja iltaisin, lopulta vain iltaisin, ja sitten tulikin se hetki, kun huomasin, että poika ei enää viihdy tissillä vaan ottaa muutamat imut, kääntää päänsä pois, toistaa samaa, mutta selvästi on valmis tissistä luopumaan. Pienellä haikeudella jätettiin siis meillä äidinmaito pois 11 kk:n iässä, ja loppujen lopuksi sekä äiti että poika olivat valmiita asiaan.

Jossain vaiheessa, kun imetyksiä oli enää pari päivässä, heräsin siihen, ettei minun enää tarvitsisikaan käyttää nukkavieruja imetysrintaliivejä, jotka ovat vieläpä vääränkokoiset. Kummasti alkuimetyksessä 75E:n kokoon kasvaneista tisseistä oltiin palattu pienempään mittaan, ja lopulta olen saanut todeta, että tässähän on palattu siihen ihan samaan 70C:n kuppikokoon, mistä aikoinaan ennen raskautta liikkeelle lähdettiinkin. Ulkonäöltä rinnat eivät ehkä ole samanlaiset, mutta tunnen kuitenkin oloni taas omaksi itsekseni tässä koossa.

Parin viikon päästä poika täyttää vuoden. Maitoa poika saa tällä hetkellä vielä sekä tuttipullosta että nokkamukista, pikku hiljaa voisi toki alkaa suosia nokkiksia, mutta en ole pitänyt sen suhteen mitään ehdotonta kiirettä. Puuro on nyt keitetty tavalliseen maitoon ongelmitta, joten pianhan tässä saatetaan lopettaa korvikkeidenkin juonti.
Vaikka muoto on hieman muuttunut, maito on pojalle silti aivan ykkösasioita, maistuu aina ja suuria määriä kerralla. Muutaman kerran on maito -sanakin kuultu pojan suusta.