maanantai 30. joulukuuta 2013

Blogiviikko?

Huomaan viime postauksessa antaneeni ymmärtää, että tuolloin oli harvinainen hetki päivittää blogia, kun mies oli pikkujoulumenossa ja poika nukkumassa. Totuus on kyllä se, että blogin päivittämiseen olisi varmasti aikaa päivittäinkin, mutta helposti vaan muut asiat menevät edelle. Minulla on tässä vuoden viimeisellä kvartaalilla ollut enemmän aikaa omille jutuille kuin koskaan aiemmin pojan syntymän jälkeen johtuen mm. siitä, että mies piti syksyllä isäkuukauden ja on pystynyt senkin jälkeen tekemään inhimillistä työmäärää. Niinpä pojan hoito on ollut vähemmän pelkästään minun vastuullani, ja onhan sitä omaa aikaa pojan nukkuessa vähintään parin tunnin päikkäreitä ja mentyä nukkumaan kahdeksan jälkeen, sillä harvemmin nykyisin ummistan silmiäni ennen iltayhtätoista. Näin ollen ajattelin haastaa itseni blogiviikkoon eli tarkoituksenani olisi yhden viikon ajan kirjoittaa joka päivä jotain, katsotaan tuleeko se sitten olemaan aiheeseen liittyvää tai ihan sen vierestä. Aloitan huomenna vai olisiko 1.1. sopivampi päivä?

Muuta asiaa: nyt menossa kp 16 ja ovulaatio oli luultavasti eilen, koska kp 14 tuli ovulaatiotestiin vahvat kaksi viivaa (varmistin vielä clearbluen digitaalisella). Huomiseen mennessä pitäisi päättää, aloitanko loppukiertoon Luget vai en. Kahden vaiheilla vielä..

perjantai 20. joulukuuta 2013

Laiminlyönnin korjaus

Nyt, kun mies on pikkujouluissa ja poika nukkuu, on minulla vihdoin sopiva hetki päivittää pojan kuulumisia - asia, jonka olen totaalisesti laiminlyönyt koko syksyn raportoidessani vain yrityskiertojan kulusta.

Poika on nyt 1 v 4 kk, vauhdikas pikkumies. Touhottaa päivät pitkät eikä juurikaan paikallaan pysy. Kävelemisen myötä alkoi kiipeily joka paikkaan, joten ikkunalaudat ja pöytäpinnat on pitänyt sisustaa uudelleen uteliaan pikkutaaperon vuoksi. Yllättävän taitava kiipeilijä poika kyllä on, sillä haavereita ei ole oikeastaan sattunut (koputan täällä puuta).

Poika puhua pälättää touhutessaan. Välillä omaa höpötystä, joka kuitenkin selvästi sisältää sanoman, mutta valitettavasti kuulija ei vielä sitä ymmärrä. Mutta on joukossa  sitten oikeitakin sanoja, jotka ainakin äiti ymmärtää. Tällä hetkellä ainakin lamppu, äiti ja kukka kuullaan päivittäin, lisäksi "kikki" (=kynttilä), papa (=napa tai pallo tilanteesta riippuen), ken (=kenkä), kukka (=sukka), bapa (=maito), kitta (=kitara), brumbrum (=auto), hauhau (=koira ja oikeastaan melkein kaikki muutkin eläimet) jne. Välillä kaksikin sanaa osuu yhteen, esim. "napa täällä", kun poika näyttää kysyttäessä, missä napa on. Puhetta poika tuntuu ymmärtävän jatkuvasti paremmin, tietää, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että mennään keittiöön syömään, lähdetään ulos, vaihdetaan vaippa, mutta on sitten niitäkin hetkiä, jolloin ei vielä ihan leikkaa tai sitten ei vaan kiinnosta.

Aikamoinen pippurimies meillä asuu edelleen. Pukeminen on aina raivarin paikka, raivari sitten loppuu sillä sekunnilla, kun toppapuku on päällä. Ja tietysti kaikenlaista kieltämistä vastaan pitää protestoida äänekkäästi. Tai jos ei saa jotain tavaraa, mikä kiinnostaisi. Mutta pääasiassa poika on varsin hyväntuulinen ja hymyilevä.

Uiminen ja vesileikit kuuluvat pojan lempiasioihin edelleen. Vauvauinnin lopetimme, mutta uimahallissa olemme käyneet muuten. Ja saunomisesta on tulossa uusi lemppari. Sauna taitaa olla ainoita paikkoja, missä poika istuu ainakin hetken rauhallisesti sylissä. Mutta haluaa myös heittää löylyä. Ja sitten sitä löylyä heitetään kotonakin lapiolla tai kauhalla ja sanotaan "tshih" :) 

Syöminen ja nukkuminen sujuvat kuten ennenkin eli hyvin. Tosin poika on aika laiska syömään itse tai todennäköisemmin äiti on vaan laiska eikä jaksa odottaa, että poika lusikoisi itse vaan työntää oman lusikkansa jo pojan suuhun. Jos lusikassa on valmiina ruokaa, vie poika sen kyllä suuhunsa.
Päikkärit poika nukkuu edelleen ulkona, yleensä 2,5 tuntia alkaen puolilta päivin. Päikkäreille ei nykyisin enää tarvitse nukuttaa, sen kun vaan lykkää vaunuihin, niin uni tulee saman tien. Iltanukutus ei ole ihan yhtä helppoa, mutta yleensä 10-15 minuutissa poika nukahtaa tuolloin. Nukkuu 11 tunnin yöunet yleensä ilman, että heräisi vaatimaan äitiä paikalle. Useimpina öinä kuitenkin herään 1-2 kertaa siihen, että poika päästää unissaan jonkun älähdyksen, mutta onneksi useimmiten nukahdan saman tien takaisin. Toivottavasti sama tahti yöunissa jatkuu, sillä olen ensi kuussa palailemassa osittaisesti töihin, mutta pahoin pelkään, että uudet hoitokuviot voivat näkyä yöheräämisten lisääntymisenä.

Pitää kyllä ottaa ryhtiliike pojan kuulumisten kirjoittamisen suhteen, sillä kävi miten kävi, on myöhemmin luultavasti aika paljon mielenkiintoisempaa lukea pojan kehittymisvaiheista kuin jostain hemmetin kiertopäivistä.

  

torstai 19. joulukuuta 2013

Yk 4

Ei mitään uutta auringon alla. Tai siis ainakaan tämän talouden raskautumisyrityksissä. Kuten viime postauksessa mainitsin, Yk 4 oli sikäli kahta aiempaa erilainen, että ovulaatioplussa tuli tikkuun jo kp 14. Mutta muuten mentiinkin sitten ihan samalla kaavalla eli kahdeksantena ovulaatioplussan jälkeisenä päivänä alkoi tiputtelu, ja 2 viikkoa ovulaatioplussan jälkeen varsinaiset menkat. Tosin tiputtelusta huolimatta ehdin kehitellä pientä toivoa raskautumisesta, kun tiputtelu ensin alkoi ja sitten loppui, joten toivoin sen olleenkin kiinnittymisvuotoa. Niinpä parin päivän ajan kehittelin mahdollisena raskausoireena ainakin palelua (mikä siis ilman raskautta olisi mahdottoman harvinaista tähän vuodenaikaan). No, dpo 10 tiputtelu alkoi uudelleen, joten siinä vaiheessa heitin jo hanskat naulaan.

Tässä kierrossa kävin gynen suosittelemissa labrakokeissa. Kilpirauhasarvo TSH oli 1,8 ja keltarauhashormoniarvo S-Prog oli 49 eli nämä täysin normaalit arvot. Tiputtelu ei siis näyttäisi johtuvan keltarauhashormoniongelmasta, kun arvo oli noinkin korkea, sillä luteaalivaiheessa otettu arvo >15 osoittaa ovulaation tapahtuneen. Ja jos vielä mitattaisiin kolmen peräkkäisen päivän arvo ja saataisiin tulokseksi >60, kertoisi arvo hyvästä keltarauhastoiminnasta, mutta yksittäinen korkea arvo kertonee saman asian. Gyne oli siis erittäin tyytyväinen näihin arvoihin, mutta itse olen totaaliseen ärsyyntynyt tuohon tiputteluhommaan. Koska aiemmin Lugesteron on auttanut tiputteluun, voin gynen mukaan sitä halutessani kokeilla, mutta itse hän ei siitä uskonut olevan sen kummempaa hyötyä, joskaan ei haittaakaan, raskautumista ajatellen. Pitäisi siis onnistua ilmankin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että luultavasti tiputtelu kuitenkin johtuu enemmänkin siitä, että munasolu ei ole ollut laadukkaimmasta päästä, minkä vuoksi keltarauhanenkaan ei jaksa, mutta tämä on ihan oma päätelmäni :D Mutta koska gynen mukaan kaikki on ok, niin eipä tässä muuta kuin uuteen yritykseen! Vielä on tsemppimieli sen verran korkealla, että pidän todennäköisempänä, että olen joskus uudelleen raskaana kuin sitä, että en ole. Vaikka jotenkin nään hätähousuitseni taas hakeutumassa lapsettomuusklinikalle viimeistään yk 10 tietämillä..

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Gynekäynti

Viikkohan tässä on taas vierähtänyt. Mutta asiaan. Viime viikolla kävin siis gynellä kontrollissa ja mikä helpotus: kaikki kunnossa! Ei enää merkkiäkään möykystä! Kohtu oli normaali, kp 11 limakalvo 6 mm. Gyne kysyi, että onko kuukautiset olleet raskauden jälkeen runsaammat, ja vastattuani myöntävästi kertoi tämän olevan hyvin yleistä. Munasarjatkin näyttivät siis normaaleilta ja vasemmalla möllötti johtofollikkeli, jonka gyne arveli puhkeavan lähipäivinä. Tiputtelulle gyne ei löytänyt syytä, muttei tuntunut siitä olevan erityisen huolissaankaan. Varmuuden vuoksi kuitenkin porgesteroni ja kilpirauhasarvo kontrolloidaan tässä kierrossa. Kumma kyllä, tässä kierrossa kierto tuntuu toistaiseksi menevän eri kaavalla kuin aiemmin, sillä ovulaatioplussa tuli tikkuun jo kp 14. Otolliset raskautumispäivät hyödynnettiin sujuvasti kp 14,15 ja 16, vaikka gyne kyllä sanoi, että joka toinen päivä riittää :) Gynekäynnin jälkeen minulla on ollut todella luottavainen olo sen suhteen, että raskaus vielä joskus alkaa. Ei ehkä tässä kierrossa tai seuraavassakaan, mutta ehkäpä jo ensi vuonna? Mitään älytöntä kiirettä raskautumiselle ei tässä vaiheessa ole, sillä olisi kiva ehtiä käydä töissäkin välissä. Varmaan tässä on toisenkinlaisia ajatuksia raskautumisen suhteen tulossa, mutta nautin nyt tästä tunteesta, kun tuntuu, että kaikki on mahdollista :) !!